Pää pilvissä vuoteen 2011!

Hassua, miten oma elämä onkaan muuttunut vuodessa. Vuosi voi olla samaan aikaan niin lyhyt ja niin täyteinen, että sitä on ihan sekaisin sen elettyään. Menikö vuosi nopeasti? Kyllä, voi kyllä. Vuoden sisään koin ensimmäistä kertaa raskauden alkupahoinvointeineen, masun kasvamisineen ja synnytyksineen. Saimme ihanan tyttären, aurinkotyttö Nasun. Tunaroimme vauvanhoidossa, opimme ja aina välillä onnistuimmekin.  Tunareista tuli amatöörejä. Perheemme muuttui pysyvästi triosta Heli+mies+Riki-kissa -> kvartetiksi Heli+mies+Nasu+Riki-kissa.

Menikö vuosi hitaasti? Oi joi, kyllä! Tuntuu että viime uudesta vuodesta masun piilottelemisineen, juhlasiidereiden täyttämisineen (=siideri pois, omppumehu tilalle) ja yökkimisten peittelemisineen on ikuisuus. Olinko se minä, me, jotka silloin kahdestaan juhlimme? Odotimme onnesta mykkyräisinä ja kauhusta kankeina tulevaa  vuotta 2010 joka Muuttaisi Kaiken. Ja tässä sitä nyt ollaan, elossa yhä, koko kvartetti.

Koska uuden vuoden kynnyksellä mieli on usein pilvissä ja ajatukset korkealla, tuntui oikealta pukeutua pilviin. Nasukin lenteli jo heti aamusta omissa sfääreissään ja natiaisesta oli lähes mahdotonta saada tarkkaa kuvaa. Fiilis siis oikea!

Body - äitiyspakkauksesta (ei hajua valmistajasta)

Pilvihaalarit - Me&I

Tassutöppöset - H&M

Meillä on nyt tiedossa rakettien & tinan ostamista ja ravintolaillalliseen valmistautumista, on meinaan Nasun elämän ensimmäiset bileet tulossa. Joten kuittaamme  siis tähän vuoden 2010 eletyksi, koetuksi ja nähdyksi. Been there, done that! Olemme valmiina uuteen vuoteen 2011!

Nastaa Uutta Vuotta kaikille!

Amatöörivanhempien lastentarviketurhakkeet

Kun tulin raskaaksi, tulin myös raskauden edetessä yhä tietoisemmaksi siitä, mitä kaikkea tuleva metri-make tuleekaan tarvitsemaan. Ainakin ympäristömme mielestä. Ja sitä varustetehtailun ja outojen termien määrää, voi video! En ollut ikinä kuullutkaan hörpyttimistä, kestovaippojen osasista (imu - mikä ihmeen imu?) saati rintakumeista. Kumirinnat vielä ymmärsin, mutta että rintakumi? Eikä minulla ollut harmainta haisua miten vauveli asetetaan sitteriin, turvakaukaloon tai ylipäätään sänkyyn. Enkä voi väittää ettenkö olisi näitä asioita välillä miettinyt, yhtenäkin yönä herätin mieheni seuraavanlaiseen neronleimaiseen keskusteluun:

 *******************

- Hei mies, miten se vauva laitetaan nukkumaan?

- En mä tiedä, sinne sänkyyn kai vaan. *unenpöppöröinen vastaus*

- Niin just, siihen asti mäkin pääsin, mut et miten? Miten se laitetaan sinne sänkyyn? 

- Hmmmm. Ai-van. *valpastuu hereille*

- Niin niin, vastaa nyt siihen. Mulla ei oo hajuakaan.

- Ei mullakaan, ei mitään havaintoo. Mahalleen?

- Ei kai sitä mahalleen voi laittaa, vai voiko? Osaako se kääntää ite päänsä? Eihän se naamalleen voi nukkua.

- No selälleenkö sitten?

- Ei kai se kyljelläänkään pysy?

- Todennäköisimmin siis selälleen. Mitäs jos kysytään sit siellä sairaalassa?
- Joo, katotaan miten ne siellä laittaa ja matkitaan. Ei ehkä kehtaa kysyä.
- Joo ei niin. Paljastuu pian tää amatöörivanhemmuus.

 *******************

Me siis olimme lievästi sanottuna pihalla vauvanhoidosta ja vauvanhoitotarvikkeista. Ei sillä etteikö nassikka olisi ollut toivottu, odotettu ja haluttu, emme vaan ikinä olleet sen suuremmin tutustuneet vauvamaailmaan. Eipä ollut ollut tarvetta. Mutta nyt, mahani alati paisuessa, oli perehdyttävä asiaan.

Teimme siis hankintoja. Hankintoja, joista osa on ollut lähes korvaamattomia, osa kyllä sen sellaisia turhakkeita. Esimerkkinä listasin alle muutamia tarvikkeita, jotka ovat ainakin meillä pölyttyneet nurkissa kuin Thigh Master ikään. Jos joillakuilla on ollut käyttöä, loistavaa. Meillä ei.

* froteekankaat, joissa muovipinta alla. Nasulla ei koskaan ollut pisuhätä, kun muistettiin laittaa se vaipattoman pyllyn alle ja aina hätä, kun se jäi laittamatta.

* maidonkerääjä. En edelleenkään tiedä miten se toimii.

* hoitolaukku. En ikinä muista ottaa mukaan. Vaipat kulkee yhtä lailla käsilaukussa ja safkat tisseissä, joten kuka tätä hankalaa olkalaukkua mihinkään tarvitsee? 

* Vaavi -ensisänky. Kuulosti aivan loistavalta ja näytti samalta kuin vastasyntyneiden sängyt sairaalassa, joten tämän tarpeellisuudesta olisin ollut valmis myymään vaikka pernani. Todellisuus? Perhepedissä nukkuva maitiainen, joka jäi sinne ensimmäisestä yösyötöstään. Äidin laiskuus on aliarvostettu voima.

* kaikki pehmolelut, nassikka kun tykkää kovista ja syötävistä esineistä. Noh, en mäkään mitään karvaista tykkää syödä, et sikäli ei sitä voi asiasta syyttääkään.

* sitterin lelukaari. Suhteessa kallis ja turha hankinta. Lähelle ajattelevaisesti asetetut lelut ei vaan puhuttele, kun tarjolla on kaikkea lattialta ja ympäristöstä napsittavaa kiellettyä.

* lasten petivaatteet. Turhia, kun natiainen punkkaa meidän sängyssä ja könyää niin kiinni ihoon, että hyvä kun saan itse omasta peitostani edes osan.

* vauva-amme. Ensin Nasu viihtyi suihkussa isin sylissä ja nykyään saunassa. Tarpeen tullen voi keittiön lavuaariin lykätä muovipussin yms. pohjalle ja täyttää altaan vedellä - menee altaasta ihan loistavasti.

Sen sijaan aivan loistava on ollut esimerkiksi tämä äitiyspakkauslaatikosta tehty kehto. Koko hoito on pahvia eli sen voi kierrättää sitten kun tuo pikkukaveri ei enää mahdu sinne. Jaa mistä sain jalat kehdolle? No niitä myytiin ainakin täällä: A-T Lastenturva. 

Kyllä alennusmyynnit vaan on kiva juttu

Aamu alkaa kertiksen vaihdolla kestikseen. Kaukana tuntuu olevan ajat, kun ne alkoi rauhallisella aamukahvilla ja meikkituokiolla, mutta vaihtelua tämäkin. Pääasia että ehdin edelleen aamukahvittelemaan ja meikkaamaan, prioriteettijärjestys vain on nassikan myötä muuttunut. Eli, eiku kuivat alle!

 

Sitten body...

... ja pökät

Valmis on!

Kyyhkysbody - Tutta

Turkoosit froteepökät - löytö Huuto.netistä

 Jiihaa, ALE-myynnit on täällä taas! Mutta sen sijaan että katselisin itselleni jotain ihanuuksia Asokselta, selailen vimmoissani lastenvaatekauppojen tarjouksia. Kyllä se vanhemmuus sitten taitaa tosiaan muuttaa ihmistä. Ja voi pojat että netistä löytyy meinaan lastenvaatekauppoja! Oon ihan ihastunut Metsola-merkkiin, sen kuoseihin ja fiilikseen. Muita lemppareita vaatemerkeissä on Tutta (varsinkin retro-Tutta), Me&I, eli Meandi, Me Too,  Finnwear, Nanso, Tinttu, Moonkids... näin niinku alkajaisiksi. Yleensä lastenvaatteet, ainakin merkki sellaiset, on aikas turkasen kalliita. Yhdet haalarit voi maksaa helposti 30-40€. Ja se on kyllä liikaa, ainakin jos ottaa huomioon kauanko niitä edes saa pitää ennen kuin pikkupiltti on kasvanut niistä ulos. Mutta käytettynä niitä saa jo ihan inhimilliseen hintaan, usein vielä tosi hyväkuntoisenakin.

Kävipä pari iltaa sitten niin, että eräässä kaupassa  (eli lasten Taikamaassa, klikkaa tästä) oli juurikin nyt alet päällä (ihme juttu!). Ja harvanaista kyllä, Metsolaa sai jopa -40% alennuksella. Koska ne on normihintaisena aikas järkyn kalliita, suorastaan tärisin innosta kun klikkailin aletuotteiden kohdalle. Ja kyllä! Himoitsemani mekko oli alessa ja vielä Nasun koossa! Yeah baby! Kliks, kliks ja se oli meidän. "Mitä sä siinä vimmoissas näpyät," mies tiedusteli viereiseltä sohvalta. "Öööh, en juuri mitään...Paitsi että lapsilisät meni just. Siis ne jotka ei oo vielä tulleet" luikautin suupielestäni. Sain vastaukseksi huokauksen, kun läppäri sylissä heiluen siirryin miehen sohvalle esittelemään löydöksiäni. Mulla on onneksi vaatealalla tyoskentelevä ja vaatteita itsekin harrastava mies, joka ymmärtää kauniin päälle, joten olimme lopulta yhdessä sitä mieltä, että jopas kävi säkä ja kyllä Nasun nyt kelpaa.

Ja tänään ne tuli postissa, tadaa:

SunDay mekko - Metsola

Ja uusi tuttavuus, tanskalainen H.J.O.R.T.H. Sieltä oli otettava tämä söpö peurapaita, oli niin hyvät väritkin. Kamera vääristää värejä hieman, tuo Metsolan mekko on kirkkaampi kuin mitä kuvassa ja tässä bodyssa puolestaan nuo saumat on tiilenpunaiset ja noi peurat beigen väriset, ei punaiseksi värjääntyneen näköiset.

H.J.O.R.T.H:n body

Nämä asut pääsevät heti käyttöön, silä ovat Nasun tämän hetkistä kokoa 68. Mutta ei tässä vielä kaikki. Fiksuna, filmaattisena ja kauaskatseisena (onko tuo edes sana?) ostin Nasulle myös seuraavaan kokoluokkaan uusia ihanuuksia, joita fiilistellä. No, ehkä niitä nyt rehellisyyden nimissä fiilistelen lähinnä mä, mutta väliäkö tuolla. Pääasia että joku fiilistelee :)

 Joulu haalarit - Metsola

 

 SunRay pipo - Metsola

SunRay body - Metsola

Petroolinsininen Froteehaalari - Moonkids

Ai että! Nyt vaan odotellaan et nassikka kasvaa tuohon vaadittavaan 74 cm pituuteen. Eli kymmenisen senttiä uupuu vielä, hehe.

*******************************

PS. Huhuilkaa jos nämä blogin kuvat ei aukea teille kunnolla. Tuunaan vielä hieman noita asetuksia ja noviisi blogimaailmassa kun olen, mulle ei oo oikein selkeetä että missä kuvakoossa näitä kuvia olis hyvä täällä julkaista. Ja tällaisissa kuvapläjäys-postauksissa en ihmettele yhtään, jos hermot repee kun sivu lataa ainiaan. Eli kiltit vinkatkaahan, onko kuvien koot ok vai vaatiiko nekin tuunausta? Mmmm...tuunausta... :)

Pakkasakka

Otsikko on lainattu ystävältä, joka viehättävästi kutsuu talvella syntynyttä poikaansa pakkasukoksi. Jotenkin se on ehkä kivempi ilmaus ukolle kuin akalle, mutta menkööt nyt. Kyllä Nasu ymmärtää.  

Mitä nasselille päälle, kun pakkasmittari hipoo kahtakymmentä? Entä voiko pilttiä edes laittaa ulos parinkympin pakkasilla? Vauva-lehden mukaan pakkasraja on -10 astetta, mikä kieltämättä hieman kylmäsi mieltä kun luin siitä. Varsinkin kun olin siinä vaiheessa iloisesti nukuttanut jo kolme viikkoa Nasua pauttiarallaa -15 pakkasissa.  Mikä siis oikeasti on pakkasraja? Eihän -10 pakkasrajalla vauvat voi edes käydä ulkona Lapissa, mitähä? Amatööriäiti tuntee epäselvyyden kasvavan ja itseluottamuksensa laskevan, mutta onneksi apuun tulee isosisko, oma äiti ja neuvola. Ensin soitin neuvolaan, koska sen nimensä mukaisesti pitäisi neuvoa meitä amatööriäitejä. Eli neuvola = paikka josta saa neuvoja.

Neuvolan täti tuumasi asu- ja nukkupaikkaesittelyni jälkeen, että ihan hyvin voi viiskuinen vauveli näillä eväillä nukkua ulkona parinkymmenenkin pakkasessa. Rinta ylpeydestä paisuen soitin vielä sisarelleni ja äidilleni, jotka vahvistivat saman. Kerropukeutuminen ja viimalta suojautuminen - siinäpä ne tärkeimmät. Nerokasta! Vauvat on tosiaan ihmisiä sillä niinhän se on meillä aikuisillakin, että kerroksia päälle ja pois tuulesta, niin johan on lämmin. Hävettää, etten itse osannut ajatella sitä niin. Mutta osasinpa kuitenkin intuitiivisesti pukea Nasun oikein, mikä voitto äidintaipaleellani!

Eli, kiinnostaa teitä tai ei, jaan nyt Nasun pakkasasun koostumuksen kanssanne. Ensiksi puetaan normaalien sisävaatteiden päälle villakerrasto, myssyt ja hanskat:

Villahaalari - Ruskovilla

Silkkinen kypärähattu - Ruskovilla

Villapipo ja kaulaliina - kirppikseltä

Tumput - Ruskovilla

Tuima ilme - talvivaatteita pukiessa välttämätön 

Sitten toppa-asu. Meillä on tällä hetkellä käytössä 68cm asu (Nasu on 63cm pitkä), joka on kyllä liian iso kuten kuvasta näkyy, mutta juurikin siksi niin helppo pukea ja käyttää. Jääpähän "hieman" ilmaa villavaatteiden ja haalarin väliin lämmittämään, hehe.

 Ruudullinen toppahaalari - Lindex

Lopuksi koko hoito viimeistellään topatulla kantokopalla ja fleecepeitolla ennen tarjoilua parvekevaunuihin. 

  Kantokoppa - Ted&Phil

Fleecepeitto - Ikea

Nasu tykkää nukkua ulkona peitto kasvojensa päällä ja se on sikälikin hyvä, että se luo hengitysilmalle ikään kuin sellaisen lämpötunnelin, jossa ilma lämpiää ennen hengitystä. Näin olen asian järkeillyt, hiljaa kaikki pikku fyysikot siellä jos näin ei olekaan! :) Joka tapauksessa, Nasu matkalla parvekkeelle näyttää juurikin tältä. Tosi kylmällä lisään vielä karva- tai untuvarukkaset ja jalkoihin töppöset. Myös lisäpeitto tai Ludde lampaankarva lisätään pakkauksen päälle, jos tarvis. Sitten vain hela hoito kuomullisiin rattaisiin, joiden kuomu ja hyttysverkko suojaavat tuulelta, lumelta ja viimalta. Kyllä meinaan piltti nukkuu hyvin ja pysyy lämpimänä, guaranteed!

Vaippapylly

Vauveleista ei voi puhua pitkäänkään ilman että puhe jossakin vaiheessa menee...noh...kehnoihin. Siis Tuotoksiin, isolla T:llä. Puhun nyt suomeksi sanottuna kakasta. Jokainen tuntemani vanhempi puhuu siitä ja itse aina ennen Nasun syntymää naureskelin kuinka se voikaan olla niin tärkeä puheenaihe! Ja kuinkas sitten kävikään? Sain itseni juuri tässä päivänä muutamana kiinni aivan tismalleen samasta puuhasta - nimittäin pa***njauhamisesta :) Nasun vatsa teki tenän eikä Tuotetta kuulunut päiviin. Nasu, entinen täsmäkakkija, kehitti siis itselleen aivan puskista kunnon ummetuksen. Ja siitähän sitten puheenaihetta riitti jokaiselle joka vain jaksoi kuunnella. Tai ei jaksanut, mutta kuunteli silti. Havahduin asian hälyyttävyyteen siinä vaiheessa, kun selitin asiaa lastenvaatekaupan myyjälle: tässä minä, itseään kunnioittava koulutettu kolmekymppinen nainen puhun toisen vatsan toiminnasta & tortun koostumuksesta aivan ventovieraalle ihmiselle. Asiakaspalvelija-raukka!

Tähänkö on tultu, kysyin itseltäni? Kyllä, tähän oli tultu. No, loppu hyvin kaikki hyvin: Nasun vatsa elpyi ja puheenaihe jäi. Toistaiseksi. Tunnen, kuinka uhka silti leijuu taustalla jatkuvasti. On niin helppo livetä. Yksi uusi ummetus ja taas mennään! Mutta kun en halua olla kakasta jauhaja! Haluan puhua aikuisten asioista aikuisille, en kertoa kakkatarinoita vastentahtoisille kuulijoille. Katsokaa nyt, tässäkin puhun taas siitä teille! Itsesensuuri, tule kotiin!

Mutta mistä minun piti puhua on vaipat. Lähellä kakkateemaa, muttei kuitenkaan ihan ;) Vaipoista saa puhua, usein tuntuu itse asiassa että vaipoista pitää puhua. Kertikset, kestot, harsot, vaippahousut... you name it. Yksi yleisimmistä asioista, mitä minulta on kyselty äidiksi tultuani, on se mitä vaippoja käytämme. Tähän usein humoristina totean, ettemme miehen kanssa käytä vaippoja edelleenkään, mutta vitsi harvoin naurattaa. Paitsi minua. Mutta asiaan, me olemme sekakäyttäjiä. Käytämme taskullisia kestovaippoja päivisin, kertiksiä (eli kertakäyttövaippoja, toim.huom.) öisin.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että omistan äärettömän ihanan isosiskon, jolla on kolme lasta. Kaiken, mitä tiedän lapsista, olen oppinut häneltä. No okei, melkein kaiken. Häneltä sain myös satsin kestovaippoja evästyksellä: "Ota noi, noi on testattu ettei vuoda. On parhaat käyttää, helpot ja kätevät. Laita imut taskunvaipan sisään ja sitten vauva taskun sisään." Edes minä en pystynyt epäonnistumaan kyseisellä evästyksellä. Vaippataskut ovat merkkiä FuzziBunz (tiedoksi niille, joita asia kiinnostaa) ja sisään laitetaan yksi hampusta tehty imu (merkkiä BabyKicks Hemparoo) ja yksi  kankainen imu öööh...mitähän se kangas nyt on...no sellainen valkoinen pehmeä se joka tapauksessa on, hehe :) Hauskinta kestovaipassa on ehdottomasti se, miltä natiainen näyttää ne päällä. Pylly on iso iloisen värinen paketti, joka dominoi koko silhuettia. Megapylly. Katsokaa nyt vaikka.

Kertiksiä ollaan testailtu jo useampia merkkejä. Sairaalasta sai mukaansa Liberon vaippakassin ja sitä kautta ne onnistuikin ovelasti saamaan meidät asiakkaikseen. Mä kun jossain ajatushäiriössä vielä aloin kerään niitä pisteitäkin (te, jotka tiedätte mistä puhun: tiedetään yhdessä hiljaa). Mut ei siinä mitään, hyviä vaippoja ne Liberot on. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Eräänä iltana lähikaupasta oli kuitenkin Liberot loppu ja oli turvauduttava Pampersiin. Mä en tykännyt niistä. Ne oli jotenkin liruja, niissä oli ruma kuosi ja ällöttävä verkko sisäpinnassa. Sanokaa mitä sanotte, kuka haluaa pisutella verkkoon? Eli ei enää niitä.

No sitten viime viikolla mies tuli riemukkaasti virnistellen kaupasta kotiin. Selvisi, että kaupan omalla merkillä on vaippoja. Ja ne on vielä halpojakin, mies touhotti. Augh! Olin epäluuloinen, tunnustan. Vaippojen nimi oli ensinnäkin Bambo. Mulle tuli siitä mieleen Bambi, enkä halua että lapseni turauttelee pikku-Bambiin. Toisekseen, niissä oli mintunvihreää ja mintunvihreä on ehkä ainoa väri, jota oikeasti inhoan. Kolmannekseen epäilin niiden imukykyä. Mutta mitä vielä! Bambothan ovat vallan loistavia! Alas suuret vaippabrändit ja markkinajohtajat, eläköön pienet merkit ja uudet yrittäjät! Meidän perheessä käytetään nykyään Bamboja -ja ollaan siitä ylpeitä.

Pahoittelen Bambo-kuvien sumuisuutta, mutta koittakaapas itse ottaa kuvaa hoitopöydällä vinhasti vaipassaan kieppuvalta elohopealta.

Ja vielä läheltä Bambojen söpö maskotti, iloinen sammakko.

Onpas asiantuntija-olo. Tästä postauksesta tuli vaippa-arviointi ja vielä ilman mitään erityispätevyyttä siihen. Enhän mä niitä vaippoja edes päälläni pidä. Nasulla vois olla hyvinkin erilaiset kommentit, kehut ja haukut vaipoistaan, jos se vaan osais puhua. Muuta en osaa asiasta tulkata kuin sen, että kaikkein mieluiten Nasu on silti alasti. Joko se on pesunkestävä nudisti tai sitten loppupeleissä mikään vaippa ei sit kuitenkaan ole niin kiva päällä kuin mitä on olla ilman.

Lelumuisto lapsuudesta

Pakko vielä esitellä edelliseen postaukseen liittyen ihana retrolelu. Tämä tuo varmaan monelle 1970-luvulla syntyneelle muistoja mieleen, mulle ainakin toi. Pongasin kyseisen ihanuuden Huuto.netistä kahden euron hintaan ja Nasulle ainakin näytti maistuvan. 

Lisäksi Nasu sai tädiltään joululahjaksi myöskin Huuto.netistä löydetyn retronuken, joka oli edelleen alkuperäispakkauksessaan. Tällaisella minä ja täti leikimme lapsuudessamme. Etenkin tuo "Made in Hong Kong" tuntuu ah niin nostalgiselta :)

Retroileva nyppyhirviö

Kuten varmaan on tullut jo selväksi, mä ja Nasu tykätään vaatteista ja pukeutumisesta fiiliksen mukaan. Tai no, minä tykkään ja kuvittelen/toivon että Nasukin tykkää. Asia selvinnee sitten kun Nasu oppii työstämään suustaan muutakin kuin hellyttäviä "guu", "gää" ja "giglligiggi" äännähdyksiä. Sitä ennen otan hiljenemisen myöntymisen merkkinä.

Mutta siis, erityinen heikotuskohta mulla on näköjään retroihin lastenvaatteisiin. Valitettavasti Nasun retrovaatteet ei ole meikäläisen omasta lapsuudesta, sillä sitä mukaa kun äiti kuulemma kultaisella 1970-luvulla kantoi vaatteitamme vintille turvaan, kantoi isäni niitä vintin toisesta päästä kaatopaikalle. Jotta mitään ei siis ole säästynyt, snif. Mutta eipä hätää! Onneksi on kirppikset ja Huuto.net - tuo ihana taikakeidas. Oon jo ennen vauvaa harrastanut aktiivisesti huutoilua, mutta nyt se on ehkä jopa riistäytynyt hieman käsistä. En voi itselleni mitään; kun tekee aivan mahtavan frotee-retrolöydön ja sen saa itselleen yhden, kahden euron hintaan, ei voi kuin kiljua riemusta "mä sain sen!". Mies katsoo kuin puolijauhoista, mutta sehän nyt on arkipäivää meillä ;) 

Ostan Huuto.netistä suurimman osan Nasun vaatteista, osa tulee suoraan käyttöön ja osan kiertää tuunauksen kautta. Tänään on päällä kumpaakin.

Valkoinen body - Huuto.netistä 0,5€

Oranssi kettu painettu itse

Turkoosi-vihreä raidallinen haalari - retrolöytö Huuto.netistä 9€

Hyvin joustaa myyrytessä!

Lähikuva vallan mahtavasta froteesta, mistä sais aikuiselle froteevaatetta?

Välillä tehdyt löydöt saattaakin olla kuvaustaan ryönäisemmässä kunnossa. Tai sitten vaan itse en ole ihan oikein hahmottanut, mitä myynti-ilmoituksen "hieman normaalia pesunukkaa pinnassa" käytännössä tarkoittaa. Tajuan viimeistään sitten, kun kuorin paketista esiin varsinaisen nyppyhirviön. Meitähän ei pienet nypyt haittaa, ne on jopa sympaattisia, mutta jos kangas on suorastaan nypyistä kova, on aika tehdä jotain. Jaa mitä? No, ottaa tekniikka avuksi tietenkin!

Ehkä maailman nerokkain keksintö, Pulttiboisien legendaarisesta sketsistä (joka naurattaa ainakin mua edelleen, tsekkaa tästä linkistä) tuttu NYPYNPOISTAJA! 

Hieman on nypynpoistaja iskua ottanut, mutta kovassa rakastavassa käytössä on edelleen. Kiitos vaan lapsuudenystäväni perheelle, jolta tämän aikoinaan viitisentoista vuotta sitten sain. Toisin kun Pirkka-Pekka, tätä en syö, vaan taion maalarinteipillä jatkoajalle. Tiedättekö mistä näitä saa lisää jos tämä vanha sotaratsu joskus kuukahtaa? 

Tässä esimerkki erittäin nyppyisestä Huuto.net-ostoksesta (okein, se tosin maksoin vain 50 senttiä) käsittelyn jälkeen. Harmittaa, etten tajunnut ottaa kuvaa ennen, mutta voin vakuuttaa että body oli yhtä nyppyä.

Hieman mulle tulee itsestäni flashbackinä mieleen Twin Peaks -sarjan (osa teistä muistanee kyseisen kulttisarjan?) hullu silmälappunainen, joka maanisesti veteli uusia verhojaan edestakaisin. Olenko itse 2000-luvun silmälappunainen vaatteita himokkasti nypytellessäni? Ehkä, mutta ainakin onnellinen sellainen.

Lasten lääkärikäynnit on ilmaisia! Wuhuu!

Tänään käytiin Nasun kanssa ekaa kertaa lääkärillä, siis jos neuvolakäyntejä ei lasketa. Ekaa kertaa sairauden takia, sanotaan nyt vaikka niin. Nasu on kärsinyt kohta kaksi viikkoa flunssasta ja nyt alkoi tuntumaan, että sitä pitäisi ehkä käydä näyttämässä jollekin lääkärille. Koska tiedossa oli siis lääkäritutkimuksia, piti päälle valita jotain helposti riisuttavaa. 

Alle pehmoinen hyvän mielen puuvillasta tehty raitabody. Nasulla heti hyvä mieli kans.

Body - H&M

Karva-baba potkari - H&M

 Ja päälle ehkä paras kaikista barbababoista: Karva-baba! Jotkut kerettiläiset on yrittäneet väittää mulle, et ton barbapapan nimi olis joku ihme Pörrö-baba tms. Mut ehei, se on Karva-baba! Katsokaa nyt vaikka sitä, iloiset karvat vaan hulmuaa silmillä. Tuosta on pörröt kaukana, sanokaa mun sanoneen.

Yritin hakea sanojeni vakuudeksi todistusaineistoa, mutta se kosahtikin (taas) omille nilkoille. Huoh. Kyllä se näköjään Wikipedian mukaan on Barbapörrö (tsekkaa jos haluat). No, mulle se on aina ja ikuisesti Karva-baba. Aamen.

"Hei pliis, mun letti on ihan törkee, älä ny kuvaa!"

Lääkärikeskuksessa (siis julkisen puolen terveyskeskuksessa) selvisi otsikon riemu-uutinen: kunnalliset terveyspalvelut on kuulemma ilmaisia lapsille! Siis mitä ihmettä? Onko joku asia vielä tosiaan ilmaista? Mahtavaa! Älkää silti pelästykö, en aio alkaa juoksemaan lekurissa vaan siitä riemusta, että se on ilmaista. Asia ei napostele jo pelkästään siksi, että olen tällaisten asioiden suhteen laiska. Pure and simple. En jaksa pakata nassikkaa talvivaatteisiin, kävellä keskukseen, purkaa kaveri talvikuteista, desinfioida kädet, odottaa mummojen kanssa kun lääkäri on kuitenkin myöhässä ja lopulta pakata pikkukaveri taas toppavaatteisiin. Nou täng juu.

Mikä Nasulla sit oli? No, virusinfektio-köhä-nuha-härpäke. Saatiin särkylääkettä nestemäisenä (en edes tiennyt et niitä saa nestemäisinä) ja öljyä korviin. Mua nauratti jostain syystä ihan tolkuttomasti ajatus öljytä Nasun korvia, varsinkin kun mömmö on sitä samaa jota käytin raskausmasuuni raskausarpia välttääkseni. Kaikkea sitä...mutta öljytään, öljytään, kun lääkäri-setä kerran käskee.

Serenadeja Nasulle

Mä en osaa laulaa. En sitten pätkän vertaa. Yksi surkeimpia peruskouluajan traumojani on yksinlaulut. Ne jokavuotiset kiirastulet. Jännitin lauluja jo edeltävänä iltana, uni ei tullut silmään ja kauhulla kuvittelin laulutilannetta uudelleen ja uudelleen. Milloin ääntä ei tullut laisinkaan, milloin unohdin sanat, milloin koko muu luokka purskahti nauruun. Potentiaalisia mokausmahdollisuuksiahan oli lukemattomia. Kaikki pikkutytöt osaa laulaa, sanotaan. No hei, mulla on uutisia teille: ei osaa. Mä olin aina se tyttö, joka ei osannut. Ala-asteen joulujuhlissakin sain roolin evankeliumia lukevana enkelinä pitkien vaaleiden kutrieni ansioista. Ilon tosin pilasi opettajan käsky hoitaa "lukeminen" vain suuta aukomalla, kaverini kun pistettiin lukemaan se kulisseista mikkiin. Minun tehtäväni oli vain seistä lavalla ja näyttää söpöltä. Ääni ei kai sitten vastannut enkelin ääntä. Oli siinä vanhemmilla ihmettelemistä, kun oma piltti kuulosti jotenkin oudolta siellä lavalla. Isäkin totesi, että mikki muutti mun ääntä aika lailla, mihin minä tokaisin jotta se en edes ollut minä joka puhui. Näin niitä vanhempia huijataan. 

Erityisesti mieleen on jäänyt se seiskaluokan yksinlaulu, jossa esitin tunteikkaasti "Puhkuen vie pustan poikki juna joka Joshka-poikaa kuljettaa". Ja kyllä, vanhempieni kommunismimyönteisyys näkynee biisivalinnassani. Joka tapauksessa pistin biisiin likoon itseni ja ääneni. Tulos? Kaikki luokan tytöt saivat yksinlauluistaan jotain 9-10 välillä, minä AINOANA tyttönä 7½. Siis saman numeron, jonka huonoimmat, äänenmurroksen syvimmissä syövereissä laulunsa kimittäneet pojat saivat! Jos lapsen isä saa aikoinaan viivan laulusta koska ei ansaitse edes nelosta, niin mihin siitä voi tytär ponnistaa? Kysyn vaan. 

No niin, mikä on tarinani pihvi? Aikuisena voi välttää karaokea ja kaikkia laulutapahtumia, joten mitäs tätä nyt sitten muistelen? No siksi, että lapsen saatuani olen suurella ihmetyksellä todennut kuinka hän nauttii laulustani. Siis ihan vaan aivottomasta jollottelustakin. Mikä katharsis-kokemus! Kerrankin yleisö, joka ei arvostele, ei tuskaile, ei pyydä lopettamaan! Sen sijaan pikkuinen killittää minua ihanilla nappisilmillään ja hihkuu...LISÄÄ! Kyllä, luitte oikein, joku tällä planeetalla haluaa että laulan! Voi onnea, voi autuutta!

Hieman huolta herättää ehkä se, etten edellä mainitsemasta historiastani johtuen juurikaan tunne lastenlauluja. Se ei tosin Nasua haittaa - hänen ehdoton lempparinsa on Frederikin ikivihreä Tsingis Khan, jonka Reetu kyllä kieltämättä vetää vielä muakin paremmin (tsekkaa: Reetun versio). 

Tiivistäkää!

Herättiin Nasun kanssa hävyttömän myöhään, siinä yhdentoista jälkeen. Tai ei se hävytöntä ainakaan meistä ole, hehe. Pelmuttiin ja painittiin sängyssä vielä pitkä tovi ennen kuin noustiin ylös. Noustessa oltiin samaa mieltä siitä, että nyt on jotenkin seesteinen olo - sellainen harmoninen ja tyyni. Eli eikun päälle beige-ruskeaa!

 

Beige siilihaalari - Me&I

Sarvikuonobody - Me&I

Villasukat - torimummolta ostettu

Nasu on innostunut uudesta kamerasta myös. Mun tarkoitus oli kuvata noita hippoja tarkemmin, Nasun tarkoitus oli ottaa kamera ja sillä kuva vaihteeksi musta.

 

Jaa että mitkä siilihaalarit? No näissä on siiliylläri pepun päällä :)

 Näillä eteisen matoilla me usein kuvataan Nasun Päivän Asu.

Kiki tuossa toivoi juttuja kodistamme, joten ajattelin tänään kertoa siitä jotain. Aloitetaan vaikkapa itse talosta. Eli me (Nasu, Heli, Nasun isi ja Riki Sorsa -niminen kissa) asumme 1920-luvulla rakennetun kerrostalon kolmannessa kerroksessa Tampereella. Koti on ihana ja rakas, tunteella näköiseksemme remontoitu. Viimeisimpänä uudistuksena on olohuoneen takka, jonka Nasun ukki pieteetillä meille suunnitteli ja rakensi. Tässä kohdin lienee syytä pysähtyä ja rauhoitella teitä rakkaat lukijat: ukki on ammatiltaan muurari eli jonkinlaista ymmärrystä tulisijan tekoon löytyy jo neljännessä polvessa. Kuten takkakuvista näkyy, sisustus on musta-valkoista. Tehosteväreinä on punainen ja Fazerin suklaan ruskea. Kodissamme on vanhat lautalattiat, korkeat huoneet ja mukavasti tilaa elellä. Mutta palataan myöhemmissä postauksissa kotiimme tarkemmin, tänään keskitytään siis esittelemään itse taloa tai ainakin sen...hmmm...ominaisuuksia.

Kuten kirjoittelinkin, eilen löffättiin vaan kotona. Takassa roihusi tuli ja oli mukavan lämpöistä. Kunnes Nasu tahtoi päiväunille. Koska parvekkeella oli sen verran tuulista, jopa kaltaiseni amatööriäiti tajusi, että nyt ei pienokaista ehkä sovi laittaa ulos. Eli, parvekerattaat viileään eteiseen ja Nasu sinne! Nyt mietitte tietenkin miksi ihmeessä kerrostaloasunnon eteinen on viileä? Ai-van. Sitäpä ihmettelimme mekin. Hipsin villasukissani käytävään ja mikäs se siellä osuikaan silmään: viime kesänä entisöidyt sisäpihan ovet ja ikkunathan oli päästäneet lumet sisään. Tietenkin. Kuinkas muutenkaan? Mikäs se ovien ja ikkunoiden muu tehtävä nyt Suomessa talvella oliskaan. Pitää viimaa, lunta ja tuiskua ulkona? No ehei tietenkään, ei meillä. 

Nappasin kameran mukaani ja hiivin hytisten lähemmäksi. Tätä ei usko ellei omin silmin näe:

Lumi tulvii parvekkeelta rappukäytävään, kahden oven läpi.

Oli puusepältä unohtunut tiivisteet pahemman kerran.

 Onhan se kiva jouluna nietoksia katsella, muttei ehkä ikkunoiden välissä...

No, ei se kuitenkaan niin nuukaa ole! Mekin tajuttiin tiivistää kotimme ikkunat vasta tänä syksynä ja ne sieltä esiin kaivetut vanhat tiivisteet oli varmaan talon lailla 1920-luvulta peräisin. Kuten kuvista ehkä huomaa, porraskäytävät on kauniin vanhan roosan ja vihreän väriset, seinillä kiertää ihana ornamenttikuvio ja kaiken kruunaa vanhat puiset kaiteet. Hissiä ei ole, eikä toivottavasti tulekaan. Ja siellä kauneudessa villasukissa hytistessäni annoin jopa lumisen porraskäytävän talollemme anteeksi - niin esteetikko taidan sitten vaan olla. Havahduin vasta kun mies huhuili oven välistä, että aionko tulla sisälle enää  tänä iltana ollenkaan. Hipsien siirryin sohvalle takkatulen lämpöön onnellisena siitä, että saan päivittäin kulkea noin kauniissa käytävässä - oli se sitten tiivistetty tai ei :)