No niin, jokainen pikkupiltin vanhempi tuskailee ehkä saman asian äärellä kuin mitä me vielä jokin aika sitten. Kuinka kuskata vauvelia lämpimässä autossa, paukkupakkasilla? Siis turvakaukalossahan se tietty tapahtuu, mutta että missä vaatteissa? Jos lyöt palleron päälle toppahaalarin villakerrastoineen, on natiaisen pää jo vartin päästä märkänä hiestä kun saavutaan mummulaan (uskokaa mua, testattu on). Jos laitat pelkän villahaalarin, kuuluu jo parkkihallista ulos ajettaessa perätuhdolta sellainen köhinä, että heikompaakin hirvittää. Tarvitaan siis jämerämpiä otteita, tarvitaan....autoiluasu! Eli loistava syy taas äidille syöksyä Huuto.netin ihmeelliseen maailmaan tekemään löytöjä. Ja kuinka ollakkaan, juuri ennen joulua löysin sen ehkä parhaimman autoiluhaalarin ikinä! Ja on söpönenkin vielä! Yleensä en usein tykkää söpöstellä, mutta välillä on ihan pakko. Jouluna ainakin.
Ja tietenkin haalari tarvitsi seurakseen söpöilyhatun. Ja koska itse toivoin aina lapsena jänönkorvaista karvahattua, sitä tietenkin ikinä saamatta (kyllä, äänensävyssä katkeruutta), oli sellainen ostettava nyt Nasulle. Eli, tässä se nyt on, ehkä pehmoisin autoiluhaalari ikinä:
Pehmeä autoiluhaalari - merkkiä Napero, löytö Huuto.netistä
Karvatöppöset - H&M, kaupanpäällisiä haalarin myyjältä
Pupuhattu - Tinttu.com
Villalapaset- Ruskovilla
Kattokaa nyt näitä töppösiä tarkemmin, härregud on söpöset! ;)
2 kommenttia:
Uuh, I love it!
Ja sama ongelma huomattu täälläkin! Okolla on kans pää tosi helposti märkänä ja aina kaupassakin pitää ukkelia riisua jonniin verran, ettei ihan hikoaisi. Meillä on nyt vaan se ongelma, että koska me siirryttiin jo isojen poikien penkkiin, on se aina viileä autoon mennessä kun penkkiä ei enää roudatakaan sisältä mukana. Että vaatetta pitää olla, mutta sitten jossain vaiheessa tulee lämmin.
Kiki: Hehe, eikös vaan oo ihqt! :) Kauhulla odotan tuota siirtymää kiinteään penkkiin, just kun on saanut tämän maxi cosi-rallin sujumaan. Tosin kaveri rupee oleen jo sen verran painava (kuusi kiloa!), että on tuossa kiinteässä penkissä ja sinne itse könyävässä lapsessa kieltämättä sitten omat hyvät puolensa...
Lähetä kommentti