Kun tulin raskaaksi, tulin myös raskauden edetessä yhä tietoisemmaksi siitä, mitä kaikkea tuleva metri-make tuleekaan tarvitsemaan. Ainakin ympäristömme mielestä. Ja sitä varustetehtailun ja outojen termien määrää, voi video! En ollut ikinä kuullutkaan hörpyttimistä, kestovaippojen osasista (imu - mikä ihmeen imu?) saati rintakumeista. Kumirinnat vielä ymmärsin, mutta että rintakumi? Eikä minulla ollut harmainta haisua miten vauveli asetetaan sitteriin, turvakaukaloon tai ylipäätään sänkyyn. Enkä voi väittää ettenkö olisi näitä asioita välillä miettinyt, yhtenäkin yönä herätin mieheni seuraavanlaiseen neronleimaiseen keskusteluun:
*******************
- Hei mies, miten se vauva laitetaan nukkumaan?
- En mä tiedä, sinne sänkyyn kai vaan. *unenpöppöröinen vastaus*
- Niin just, siihen asti mäkin pääsin, mut et miten? Miten se laitetaan sinne sänkyyn?
- Hmmmm. Ai-van. *valpastuu hereille*
- Niin niin, vastaa nyt siihen. Mulla ei oo hajuakaan.
- Ei mullakaan, ei mitään havaintoo. Mahalleen?
- Ei kai sitä mahalleen voi laittaa, vai voiko? Osaako se kääntää ite päänsä? Eihän se naamalleen voi nukkua.
- No selälleenkö sitten?
- Ei kai se kyljelläänkään pysy?
- Todennäköisimmin siis selälleen. Mitäs jos kysytään sit siellä sairaalassa?- Joo, katotaan miten ne siellä laittaa ja matkitaan. Ei ehkä kehtaa kysyä.
- Joo ei niin. Paljastuu pian tää amatöörivanhemmuus.
*******************
Me siis olimme lievästi sanottuna pihalla vauvanhoidosta ja vauvanhoitotarvikkeista. Ei sillä etteikö nassikka olisi ollut toivottu, odotettu ja haluttu, emme vaan ikinä olleet sen suuremmin tutustuneet vauvamaailmaan. Eipä ollut ollut tarvetta. Mutta nyt, mahani alati paisuessa, oli perehdyttävä asiaan.
Teimme siis hankintoja. Hankintoja, joista osa on ollut lähes korvaamattomia, osa kyllä sen sellaisia turhakkeita. Esimerkkinä listasin alle muutamia tarvikkeita, jotka ovat ainakin meillä pölyttyneet nurkissa kuin Thigh Master ikään. Jos joillakuilla on ollut käyttöä, loistavaa. Meillä ei.
* froteekankaat, joissa muovipinta alla. Nasulla ei koskaan ollut pisuhätä, kun muistettiin laittaa se vaipattoman pyllyn alle ja aina hätä, kun se jäi laittamatta.
* maidonkerääjä. En edelleenkään tiedä miten se toimii.
* hoitolaukku. En ikinä muista ottaa mukaan. Vaipat kulkee yhtä lailla käsilaukussa ja safkat tisseissä, joten kuka tätä hankalaa olkalaukkua mihinkään tarvitsee?
* Vaavi -ensisänky. Kuulosti aivan loistavalta ja näytti samalta kuin vastasyntyneiden sängyt sairaalassa, joten tämän tarpeellisuudesta olisin ollut valmis myymään vaikka pernani. Todellisuus? Perhepedissä nukkuva maitiainen, joka jäi sinne ensimmäisestä yösyötöstään. Äidin laiskuus on aliarvostettu voima.
* kaikki pehmolelut, nassikka kun tykkää kovista ja syötävistä esineistä. Noh, en mäkään mitään karvaista tykkää syödä, et sikäli ei sitä voi asiasta syyttääkään.
* sitterin lelukaari. Suhteessa kallis ja turha hankinta. Lähelle ajattelevaisesti asetetut lelut ei vaan puhuttele, kun tarjolla on kaikkea lattialta ja ympäristöstä napsittavaa kiellettyä.
* lasten petivaatteet. Turhia, kun natiainen punkkaa meidän sängyssä ja könyää niin kiinni ihoon, että hyvä kun saan itse omasta peitostani edes osan.
* vauva-amme. Ensin Nasu viihtyi suihkussa isin sylissä ja nykyään saunassa. Tarpeen tullen voi keittiön lavuaariin lykätä muovipussin yms. pohjalle ja täyttää altaan vedellä - menee altaasta ihan loistavasti.
Sen sijaan aivan loistava on ollut esimerkiksi tämä äitiyspakkauslaatikosta tehty kehto. Koko hoito on pahvia eli sen voi kierrättää sitten kun tuo pikkukaveri ei enää mahdu sinne. Jaa mistä sain jalat kehdolle? No niitä myytiin ainakin täällä: A-T Lastenturva.
7 kommenttia:
Iltaa!
Löysin blogisi Nelliinan vaatehuoneen kommenttien kautta. Kiitos vinkkaajalle! Asiaan. Muovifroteet: toimii, jos käytössä hoitopöytä. Meillä nyt kymppikuinen kakkonen pissi joka kerta hoitopöydälle vaippaa vaihdettaessa ekat, hmm, oisko neljä-viisi kuukautta. Opin odottamaan pissaa vaippa pepun alla. Niin oppi vauvakin. Muovifrotee toimii myös vaipattomaksi opetellessa lapsen sängyssä lakanan alla (tai vanhempien sängyssä vauvan alla;)
Maidonkerääjä: se laitetaan sinne liivin sisään keräämään maitoa siitä tissitä josta ei syötetä ja joka kuitenkin valuu. Oikeasti varmaan tiesit tämän ;)
Pehmolelut meilläkin out, mutta villasukista ja villapaidasta pinsettiotteella kerätyt nukkapallot in. Suoraan suuhun siis.
Sitterin lelukaari: no lelut.
Lasten petivaatteet. Meillä vaihdettu viimeksi kait joskus syksyllä. Ykkösen kanssa useammin, kun teki kainalopaskoja, mutta tämä kakkonen on niin siisti, ettei lakanansa edes pölyynny ;)
En tiedäminkä ikäinen Nasu on, mutta älä nyt vielä ihan kaikista hankinnoista luovu, lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu. Kiitos kivasta blogista!
T: Adan äiti, www.vakavaa.vuodatus.net
Adan äiti: Moro Adan äiti ja heti kärkeen kiitos että tulit lukemaan hölinöitämme ja toivottavasti viihdyt jatkossakin! :) Niin, ja Nasu on nyt lähes päivälleen 5kk vanha.
Kiitos myös hyvistä vinkeistä, niitä otetaan aina riemulla vastaan. Noi muovifroteet oliskin just hyviä, jos ehdittäis niiden kans paikalle. Tai yksinkertaisesti muistettais ne :) Se olkoon uuden vuoden lupauksemme: onnistumme muovien kanssa (*käy viemään muovifroteen heti hoitopöydälle valmiiksi*)
Olis itse asiassa vähemmän noloa myöntää valehdelleensa tuosta maidonkerääjästä kuin itse asiassa nyt joutua myöntämään ettei valehdellut, hehe :D Mä en todella tiennyt miten se toimii eikä kokemusta sen käytöstä ole. Tosin mulla ei ole ikinä valunutkaan toisesta tissistä maitoa toisesta imetettäessä, joka tekee musta amatööriäidin lisäksi varmaan amatööri-imettäjän ;)
Ja voihan video mitä meillä tapahtuu, kun tuo kuuluisa pinsettiote löytyy... vielä mennään onneksi epätarkoilla ja klähmäsillä kokokouraotteilla.
Nuo turhakkeet ja tarpeelliset kyllä vaihtelee niin perheen mukaan. Itseäni lähinnä huvitti, miten jotkut antoivat tärkeänä kommentteja, mitä ei sitten pidä mennä ostamaan. Esim. kuulema sitteri olisi ollut turhake, mutta meillä se on ollut tosi paljon käytössä, samoin se lelukaari siihen sitteriin.
Vauvansänky meillä on ihan iso - itsekin meinasin tuota vaavisänkyä alunperin, mutta kun sen tiesi, että isompi tarvitaan nopsaan, ostettiin se iso heti. Okkohan nukkuu meidän keskessä vieläkin, mutta päivisin nukkuu omassa sängyssään. On muuten nyt jo ihan turvallisuusasiakin, sillä ukkeli pyörii niin paljon, että voisi tippua laidattomasta sängystä. Kokeilimme viikonloppuna taas Okon nukuttamista omassa sängyssään ihan yöllä ja hyvin nukkui, mutta äidillä oli ikävä:/ Oltiin samassa huoneessa kun annettiin meidän sänky yövieraiden käyttöön ja joskus viiden jälkeen aamulla Okko pääsi meidän keskelle kun kävi vähän levottomaksi. Perhepeti on kiva:)
Se maidonkerääjä oli hankala imettäessä! Siitä olisi ilmeisesti voinut hörpyyttää maitoa lapsen suuhun, muta siihen tuli ihme muovinen haju, joten ei sitä ainakaan annettu. Mulla siihen kyllä valui ihan hyvin sitä maitoa, mutta hankala sitä oli saada pysymään paikoillaan.
Hörppyytin tuli tutuksi sitten kun Okko tarvitsi lisämaitoa. Ensin käytettiin lääkemittaa ja kun bongasin kaupassa hörppyyttimen, siirryimme sen käyttöön. Ei niitä kaikkia tarvikkeita tarvitse tuntea etukäteen - eiköhän se riitä, että sitten tarpeen mukaan ostaa niitä.
t: toinen amatööriäiti :)
Kiki: Joo nimenomaan näin. Eli se mikä toiselle on turhake, se on toiselle elintärkeä. Ja näinhän sitä saadaan sit Huuto.netinkin kauppa pyörimään ;)
Ja voi kuinka toivoisinkaan, et toi maidonkerääjä-härpäke olis sit toiminut mulla, nyt kun tiedän mihin sitä käytetään! Sen verran ankeeta on ollut aina pumpata maitoa Nasulle varastoon, kun itse lähtee jonnekin. Ajatella, et se joillakin valuu talteen imetettäessä! *pihisee kateudesta*
Ja toi hörpytin on kans hei yksi epäselvyyden verhon takana oleva juttu! Meinasin kirjata se tohon listaan, mutten kehdannut, ku en ollut varma onko sellaista vempelettä olemassa edes. Mutta nyt siis tiedän että on ;)
Mulla on aina ollut sellanen mielikuva että muovitettu frotee on nimenomaan sänkyä varten -pistetään lakanan alle ettei patja kastu-, toi hoitopöytäjuttu oli ihan uutta.
Esikoisen kanssa oli käytössä maidonkerääjä joka toimi tosi hienosti, kuopuksen kanssa pari kertaa sitä olisin kaivannut mutta en viitsinyt lähteä etsimään mistään kun omasta marketista en löytänyt.
Pehmolelut. Esikoinen ei välittänyt niistä pätkääkään, ei siis koskaan kiinnittänyt mitään huomiota, ei edes niihin tuotelappuihin joista monet beebet on kiinnostuneita. Kuopus taas RAKASTAA pehmoleluja. Ruttailee ja halailee niitä ihan jatkuvasti. Unipupun nähdessään nauraa ääneen.
Lasten petivaatteet on liian pieniä nykysiin pinnasänkyihin. Ja tietty jos perhepeti on käytössä ni vielä tarpeettomampia. Meille ei perhepeti sovi koska jäbä karkaa ja putoaa sängystä, siispä pinnasängyssä on tavallinen aikuisten lakana kaksinkerroin.
Mulla olis ollu käyttöä sille Vaavi -ensisängylle, just sillon ihan alussa kun wääpäle nukkuu kaiken aikaa päikkäreitä. Ois ollu niiiiin kätsää kärrätä sitä pitkin taloa. Mutta kuulin tästä vasta kun oltiin sairaalassa ja ei riittäny enää energia tilaamaan moista.
Summa summarum: jälkikasvussa voi ilmetä vaihtelua, joten jos on meiningeissä lisääntyä vielä toisennii kerran niin ei kannata hankkiutua eroon ihan kaikesta kamasta.
T. Nina
Nina: Hyvä pointti, eihän sitä tiedä jos Nasu joskus saa sisaruksia. Aionkin nyt tunkea ne härpäkkeet jo ennestään paukkuvan täyteen kellarivarastoomme odottamaan mahdollista seuraava tarjouskierrosta.
Ja mä oon kans ihmetellyt tuota lasten petivaatteiden koko-ongelmaa. Ne pirulaiset kun ei yksinkertaisesti tunnu sopivan mihinkään! Jos ne ei olis niin söpökuosisia, olisin marssittanut ne siivoiusrätteihin jo alta aikayksikön.
Se Vaavi-sänky oli kyllä meille hyvä ehkä pari ekaa päivää ja innoissani rullailin Nasua ympäri kämppää. Sit se vaan... jäi. Kaveri ei tuntunut ikinä nukkuvan siinä ja lopulta palautin sen etuajassa (se oli meillä onneksi vaan vuokralla).
Lähetä kommentti