Tiivistäkää!

Herättiin Nasun kanssa hävyttömän myöhään, siinä yhdentoista jälkeen. Tai ei se hävytöntä ainakaan meistä ole, hehe. Pelmuttiin ja painittiin sängyssä vielä pitkä tovi ennen kuin noustiin ylös. Noustessa oltiin samaa mieltä siitä, että nyt on jotenkin seesteinen olo - sellainen harmoninen ja tyyni. Eli eikun päälle beige-ruskeaa!

 

Beige siilihaalari - Me&I

Sarvikuonobody - Me&I

Villasukat - torimummolta ostettu

Nasu on innostunut uudesta kamerasta myös. Mun tarkoitus oli kuvata noita hippoja tarkemmin, Nasun tarkoitus oli ottaa kamera ja sillä kuva vaihteeksi musta.

 

Jaa että mitkä siilihaalarit? No näissä on siiliylläri pepun päällä :)

 Näillä eteisen matoilla me usein kuvataan Nasun Päivän Asu.

Kiki tuossa toivoi juttuja kodistamme, joten ajattelin tänään kertoa siitä jotain. Aloitetaan vaikkapa itse talosta. Eli me (Nasu, Heli, Nasun isi ja Riki Sorsa -niminen kissa) asumme 1920-luvulla rakennetun kerrostalon kolmannessa kerroksessa Tampereella. Koti on ihana ja rakas, tunteella näköiseksemme remontoitu. Viimeisimpänä uudistuksena on olohuoneen takka, jonka Nasun ukki pieteetillä meille suunnitteli ja rakensi. Tässä kohdin lienee syytä pysähtyä ja rauhoitella teitä rakkaat lukijat: ukki on ammatiltaan muurari eli jonkinlaista ymmärrystä tulisijan tekoon löytyy jo neljännessä polvessa. Kuten takkakuvista näkyy, sisustus on musta-valkoista. Tehosteväreinä on punainen ja Fazerin suklaan ruskea. Kodissamme on vanhat lautalattiat, korkeat huoneet ja mukavasti tilaa elellä. Mutta palataan myöhemmissä postauksissa kotiimme tarkemmin, tänään keskitytään siis esittelemään itse taloa tai ainakin sen...hmmm...ominaisuuksia.

Kuten kirjoittelinkin, eilen löffättiin vaan kotona. Takassa roihusi tuli ja oli mukavan lämpöistä. Kunnes Nasu tahtoi päiväunille. Koska parvekkeella oli sen verran tuulista, jopa kaltaiseni amatööriäiti tajusi, että nyt ei pienokaista ehkä sovi laittaa ulos. Eli, parvekerattaat viileään eteiseen ja Nasu sinne! Nyt mietitte tietenkin miksi ihmeessä kerrostaloasunnon eteinen on viileä? Ai-van. Sitäpä ihmettelimme mekin. Hipsin villasukissani käytävään ja mikäs se siellä osuikaan silmään: viime kesänä entisöidyt sisäpihan ovet ja ikkunathan oli päästäneet lumet sisään. Tietenkin. Kuinkas muutenkaan? Mikäs se ovien ja ikkunoiden muu tehtävä nyt Suomessa talvella oliskaan. Pitää viimaa, lunta ja tuiskua ulkona? No ehei tietenkään, ei meillä. 

Nappasin kameran mukaani ja hiivin hytisten lähemmäksi. Tätä ei usko ellei omin silmin näe:

Lumi tulvii parvekkeelta rappukäytävään, kahden oven läpi.

Oli puusepältä unohtunut tiivisteet pahemman kerran.

 Onhan se kiva jouluna nietoksia katsella, muttei ehkä ikkunoiden välissä...

No, ei se kuitenkaan niin nuukaa ole! Mekin tajuttiin tiivistää kotimme ikkunat vasta tänä syksynä ja ne sieltä esiin kaivetut vanhat tiivisteet oli varmaan talon lailla 1920-luvulta peräisin. Kuten kuvista ehkä huomaa, porraskäytävät on kauniin vanhan roosan ja vihreän väriset, seinillä kiertää ihana ornamenttikuvio ja kaiken kruunaa vanhat puiset kaiteet. Hissiä ei ole, eikä toivottavasti tulekaan. Ja siellä kauneudessa villasukissa hytistessäni annoin jopa lumisen porraskäytävän talollemme anteeksi - niin esteetikko taidan sitten vaan olla. Havahduin vasta kun mies huhuili oven välistä, että aionko tulla sisälle enää  tänä iltana ollenkaan. Hipsien siirryin sohvalle takkatulen lämpöön onnellisena siitä, että saan päivittäin kulkea noin kauniissa käytävässä - oli se sitten tiivistetty tai ei :)