Tänään on ollut kiireinen päivä, saavuin vasta äsken kotiin. Päivä alkoi aivan käsittämättömällä tapahtumalla: heräsimme koko perhe klo 06.30! No joo, herätyskellolla tietenkin. Project mama kirjoitti jokin aika sitten osuvasti aamu-unisuudesta ja ällisteli sitä mitä mekin ollaan miehen kanssa useampaan otteeseen ihmetelty. Miksi kaikki olettavat, että vauvakkaat ihmiset heräävät aikaisin? Mitä enemmän olen asiasta keskustellut, sen varmempi olen siitä että vauvoja, kuten meitä vanhempiakin ihmisiä, on moneen junaan. Osa on aamuvirkkuja toki, mutta kyllä meitä aamu-unisiakin on jo siellä vauvaportaassa. Luojan kiitos Nasu on yksi heistä.
Ajomatkan aikana puolipökkyrässä pihisimme kilvan väsymystämme. Onko tämä nyt varmasti tämän arvoista? Tykkääkö Nasu edes uida? Ja joka ikinen sunnuntaiko tästä eteenpäin uhrataan sit tälle? Oli pimeää, märkää ja ankeaa. Muistelimme olleemme viimeksi siihen aikaan sunnuntaiaamuna hereillä jossain bileiden jatkoilla, paikkaa emme enää muistaneet. Ja nyt istuimme koko konkkaronkka pöppyrät silmissä autossa matkalla kohti urheilutapahtumaa. Joo joo, altaassa polskuttelu, peseminen ja koko se pukemisrumba... mä ainakin lasken sen urheiluksi. Sinä hetkenä jos koskaan tunsin elämämme todella muuttuneen vauvan myötä.
Mutta kuinka kivaa se olikaan! Vesi oli taivaallisen lämmintä (vihaan kylmää vettä), uimaseura mitä herttaisinta ja itse puuha ihanan intiimiä. Siinä me polskimme kylki kyljessä koko trio, ihot ihoja vasten. Pieni pullukka Nasumme käsivarsillamme sätkien. Jotenkin se ei mielikuvien tasolla sittenkään osannut olla niin ihanaa ja suloista, kuin mitä se sitten oikeasti oli. Kotiin päästyämme urvahdimme koko perhe, mutta onneksi päivässä oli aikaa nokosille. Kun kerran heräsi niin jumalattoman aikaisin. Ja ei, se ei edelleenkään ole okei se herätys. Mutta nyt luulisin, että me tulemme sen hampaat kirskuen joka sunnuntai tekemään.
Oli niin kiva päivä, että päälle piti saada viimeisimmistä huuto.net-ostoksista jotain. Sukista se asu sitten lähti rakentumaan. Sukat sain mukavalta myyjältä kaupanpäällisiksi, joten en tiedä niiden valmistajaa.
Body - Tutta
Sammakkoprinssi-potkarit - Me&I
Karjunta - kuvassa äänetön, tosielämässä ponnekas
Muotiblogien pitäjiä arvostellaan säännöllisin väliajoin heidän päivän asu -poseerauksistaan. Milloin on jalat vänkyrällä sisäänpäin, milloin naaman ilmeet eivät miellytä kaikkia lukijoita. Usein epäillään myös, että bloggaajat retusoivat kuviaan eivätkä näytä arkitodellisuutta. Jotta te ette epäilisi moista, tänään kuvissa siis ihan normia arkitodellisuuttamme. Nasulla meni hermot kesken poseerauksen eikä sen jälkeen ollut enää kellään kivaa. Jos kuvat voisivat puhua, tuo viimeinen kirkuisi lujaa.
Hohhoijjaa, johan muuten haukotuttaa, vaikka ilta on vasta alullaan. Tällaistako on olla aamuvirkku ja herätä ennen koko muuta maailmaa? Saattaa muuten olla, että juuri tästä unenpöppöröisestä olostani johtuen eksyin tänään Huuto.nettiin ja huusin Nasulle lähes uuden Metsolan raitapuvun melkein puoleen hintaan... Joo, pistänkin sen piikkiin, hihi.
1 kommentti:
Mahtavat asut!
Me jo lopetettiin meidän ryhmäuintiura ja jatkamme omassa seurassamme paikallisessa hallissa. Meitä ei kans innostanut aikainen uintivuoro, joten olimme parisen kuukautta jonossa parempaan ryhmään ja pääsimmekin sitten sinne juuri ennen kuin pikkuinen täytti 6kk. Se oli ihanaa ja jatkamme ehdottomasti uimista koko perheen voimin.
Lähetä kommentti