tiistai 25. tammikuuta 2011

Hampaita tai kasvuspurtti, who knows?

No niin, uskottava se on. Kyllä Nasulle nyt taitaa tulla hampaita, sillä niin me vain valvottiin viime yönäkin. Tai sitten sillä on joku kasvuspurtti. Tai sit molemmat. Väliäkö sillä, itse asiassa, lopputulos kun on sama. Mä kun olin jo ehtinyt tottumaan siihen, et kaveri syö kerran, pari yössä ja sit me nukkua tursastellaan ysiin, kymppiin. Samaan aikaan me edelleen noustaan ylös (no ok, tänään kyllä vasta puol yhdentoista jälkeen), mutta siinä nukkumaanmenon ja herämisen välissä nukutaan nyt sit vähemmän. Koska me pidetään yökivaa. Ihan koko perhe :)

Tänään on tiedossa se aiemmin mainitsemani kaveritapaaminen. Sinne on asu valmiiksi suunniteltuna, ollut jo hyvän aikaa. Kunnon pukeutumistilanteita kun ei ole arjessa kovin usein, niin tästä ollaan fiilistelyn ja suunnittelun kautta otettu irti jo ennakkoon kaikki mahdollinen, hehe. Ei haluttu sotkea asua aamupuuhissa, joten laitettiin ekaksi päälle löffäilyasu, joka sitten päikkäreiden jälkeen vaihdetaan vierailumekkoon. Eli, päivä siis lähti käyntiin nallehaalarissa.
 
Nallehaalari - Fixoni
Skraidu mallin otsassa - seurausta liian pitkistä kynsistä

Mutta nyt täytyy tosiaan alkaa valmistautumaan vauvavierailuun. Tiedossa todennäköisesti viisi, kuusi riemusta kiljuvaa ja suht samanikäistä naperoa äiteineen... tai no, saa nyt nähdä ketkä äideistä kiljuu :)

Palataan siis myöhemmin linjoille, haluan ehdottomasti esitellä Nasun vierailuasun myös teille. Joka muuten on pinkki tällä kertaa. Mukavaa päivän jatkoa siihen saakka!

2 kommenttia:

Kiki kirjoitti...

Ihq haalari!

Tuollainen ryhmätapaaminen kuulostaa tosi hyvältä! Me käydään sellaisessa neuvolan ja MLL:n perhekerhossa, jossa meitä on kuusi ekan lapsen saanutta perhettä. Kerhoa on enää kaksi kertaa ja mietin, miten hauska olisi saada koko porukka meille kun tapaamiset loppuvat. Mutta kuusi vauvaa vanhempineen taitaa olla jo vähän liikaa meidän asuntoon. Tai edes kuusi vauvaa äiteineen. Hmm, pitää miettiä, uskaltaisiko sitä kun hirveän kiva olisi kutsua.

Heli kirjoitti...

Kiki: Joo, meillä oli kyllä tosi hauskaa! Ihana nähdä niin lyhyellä ikäerolla mönkoiviä pikkuihmisiä - ovat toisaalta niin samanlaisia ja sit toisaalta jo aivan omia tyyppejään :)

Anna palaa vaan kutsuen!