Lapsena rakastin Hubba Bubba purkkaa. Rakastin sen iloisen värisiä pakkauksia, makuja ja niitä isoja purkkapaloja. Voi pojat niitä palloja, joita noista paloista sai puhallettua! Parhaimmillaan ne hajosivat ympäri naamaa ja niitä kaavittiin silmälaseista ja hiuksista äidin nihkeällä avustuksella joskus jopa myöhään iltaan. Tykkäsin myös siitä sinisestä Hubba Bubasta, josta valtaosa ei tykännyt. Olikohan se maku lakritsi tai salmiakki tai joku sinne päin. Minulle meni ne kaikki.
Eräänä päivänä pongasin kaupasta Hubba Bubba pötkön. En ole aikoihin nähnyt niitä missään, mutta siinä se killitti kassan vieressä kuin minua odottaen. Tosin mauista oli tarjolla vain se vaaleanpunainen, mutta sekin kelpasi. Innosta täristen ostin pötkön.
Eräänä päivänä pongasin kaupasta Hubba Bubba pötkön. En ole aikoihin nähnyt niitä missään, mutta siinä se killitti kassan vieressä kuin minua odottaen. Tosin mauista oli tarjolla vain se vaaleanpunainen, mutta sekin kelpasi. Innosta täristen ostin pötkön.
Kotona työnsin ensimmäisen palan innoissani suuhun. Vieläköhän jaksaisin leuoillani jauhaa sitä? Lapsena se oli työn ja tuskan takana, aiheutti usein jopa leukojen puutumista, mutta onnistui aina lopulta. Niin nytkin, saan palan jyystettyä pallonpuhalluskuntoon (tämä ei varmasti ole suomenkielinen sana, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan). Puhallan muutaman pallon ja kyllä, ne ovat yhtä isoja ja tahmeita kuin muistinkin.
Mutta mitä ihmettä! Hetken päästä ihanuudesta on maku täysin tiessään. Vain tympeä mauttomuus tursuaa makuhermoihini. Kymmenen minuuttia, valehtelematta kymmenen minuuttia purkassa pysyy maku. Onko sylkeni nyt aikuisena jotenkin syövyttävää, suliko purkan esanssinen maku jotenkin suuhuni? Olen ymmälläni. Voiko vanha kunnon Hubba Bubba pettää minut näin? Muistoissani se oli niin täydellistä, harmittaa että edes yritin uudelleenelää sen. Jotkut asiat ei aikuisena tunnu samalta kuin lapsena. Ei vaikka kuinka olisi koittanut säilyttää lapsenmielensä.
3 kommenttia:
Just, sama pettymys minulla! Ostin kans sitä joku vuosi sitten ja eihän se ollut yhtään niin ihanaa kuin muistin. Ja se sininen meni mullekin lapsena:) Tossa lähikiskalla näyttää olevan tuubipurkkaa - muistatkos sen? Se oli vielä ihanampaa, johtuen varmaan pakkauksestaan. En ole sitä vielä ostanut, mutta harkitsin kerran. Se tosin taitaa olla saman valmistajan tavaraa, joten maku ei varmaan ole sen kummempaa.
PS: Tykkäsin lapsena sardiineista. Kokeilin niitäkin joku vuosi sitten, mutten enää ihan ymmärtänyt, mikä niissä viehätti:D
Kiki: Ah, tuubipurkka! Toki muistan! Mut sen taidan pitää muistona, en kestä uutta Hubba Bubbaa. Mutta että sardiineja??!
Heh hee, mökillä söin aina sardiineja:D Olen toki ollutkin aika erikoinen lapsi, sillä mökkiherkkuani olivat myös sinihomejuusto voileipäkeksillä, mikä onkin siis todella hyvää, mutta ei ehkä yleensä lasten mielestä.
Lähetä kommentti