Matilda tuli taloon

Pari päivää sitten saimme Nasun kanssa vauvavieraita, pikkuisen Matildan äiteineen. Matilda on reilun viikon Nasua nuorempi ja vallan mainio pakkaus. Kuola vain valuu ja kaikki menee suuhun, ihan kuten Nasullakin. Ja tyllerö on vielä kauniskin kuin mikä -kattokaa ny!

Oli ihana seurata vauvaa, joka on niin samanikäinen ja touhuaa samanlaisia asioita kuin Nasu. Ja kuitenkin kumpikin oli jo niin selkeästi oma persoonansa ilmeineen, eleineen ja jekkuineen. Matilda viihtyi erityisen hyvin mahallaan ja siksipä päivän asu -kuvan nappaaminen oli lievästi sanottuna haastavaa. Tyttö kun pyörähti mahalleen muutamassa sekunnissa ja meitsi ei vielä niin nopea tuon uuden kameransa kanssa ole.

Matildan äidin luvalla tämän postauksen kuvissa Nasun kanssa seikkailee siis pikkuhurmuri Matilda Vilhelmiina, ikää viisi ja puoli kuukautta. Ja jotta ei liikaa lipsuttaisi totutusta niin aloitetaan sillä perinteisellä eli Päivän Asulla. Vierailupäiväksi Matilda oli valinnut raikkaan sinisävyistä retroa.

Elefantti body - Tutta

Turkoosit  potkuhousut - aitoa retroa äidin kokoelmista

Käsi - kikka jolla asukuva vihdoin saatiin näpsäistyä

Ja kun ollaan vieraisilla, ratsataan tietenkin isäntäväen leluvarastot. Sehän on selvä. Uusi tuttavuus Matildalle oli pinkki Bumbo, jossa nasseli istui kuin tottunut toimitusjohtaja ikään. Nasuhan tuppaa bumboillessaan laiskasti valumaan toisen kätensä varaan (venyy ja vanuu tuolissa kuin äidin insinöörikollegat töissä), mutta Matilda oivalsi heti suoran ryhdin tuoman arvokkuuden ja tyylin.

Nasu painii leluhärdellinsä kanssa, Matilda särmäilee Bumbossa.

Etiketit sikseen, eiköhän siirrytä lattialle hieromaan lähempää tuttavuutta.

Moro vaan, saiskos olla mursu vai kärpsy?

 Jaa kärpsy vai? Mmmm, loistava valinta! Otan itse sitten tämän mursun.

 Jiihaa, my kinda girl! Toikin tykkää syödä näitä!

Natiaisten painiessa lattialla äideillä oli aikaa juoruta synnytyskokemuksistaan, arjestaan ja... noh... siitä kakasta. Tiedän, tiedän. Vannoin aiemmin että jättäisin kakkapuheet sikseen, mutta niin helppo sitä vaan on  näköjään kaltaisessaan seurassa livetä kaidalta tieltä. Onneksi ei ollut muita kuulemassa.

Matildalla on kova hinku jo eteenpäin ja se näkyy. Raasu sätkii mahansa varassa minkä kerkiää ja välillä ponnistetaan vauhtia jopa päällä. Sitä voi jotenkin samastua siihen turhautumiseen mikä tuosta ähellyksestä on pakko kummuta. Kauheesti luulee pääsevänsä eteenpäin ja sitten kun nostaa päänsä ylös onkin edelleen siinä mistä luuli jo aikaa sitten lähteneensä. Itse asiassa muistuttaa meikäläisen työprojekteja yllättävän paljon, hehe ;)

Ai että, oon tässä jo sätkinyt ainakin pari metriä eteenpäin...

Siis  MITÄ? Edelleen tässä vai?

Kotiinlähdön hetkellä ovesta tuli läpyvaihdolla ystäväni ja rakas kummipoikani yllätysvisiitille. Kuten teinit sanois (tai pikemminkin sanoi ehkä  vuosikymmen, kaks sitten) HELMEE! Julistankin keskiviikon tämän viikon parhaaksi päiväksi jo nyt.