Nasun Päivän asun määrää nyt Nasun koko, ei välttämättä pukemisfiilikset. Nyt on nimittäin niin, että vaatekaapin siivouksen seurauksena määräsin Nasulle ja minulle pukeutumispakon: loppuihin 62-senttisiin vaatteisiin on pukeuduttava seuraavaksi, ennen kuin ne jäävät pieneksi. Tämä itse määrätty pakko aiheutti heti tänä aamuna kapinaa, kun olisi tehnyt mieli laittaa jotain ihan muuta kuin mitä kuuskakkosilla oli tarjota. Mutta ei auta valitus vankilassa, sen sijaan norsukuosi auttaa aina. Eli päälle ronsumainen asu.
Onnennorsut body - Tutta
Onnennorsut potkarit - Tutta
Siniset villasukat - kirppikseltä
Lukijat ovat toivoneet yöasumuotia käsittelevää postausta. Ja koska otamme Nasun kanssa lukijatoiveet erittäin vakavasti, täältä siis pesee. Mutta voi että harmittaa etten aiemmin ole tätä postausta tehnyt, sillä Nasulla oli viime vaatekoossa niin älyttömän suloisia yöppäreitä. Mutta nyt ne käytännössä soivat päällä eikä niitä voi enää pitää. Joten luvassa hieman sävyisämpää yöasumuotia.
Kuvasin Nasua viikon aamuisin ja vaihdoin yöppärin joka yöksi tätä postausta varten. Tämä tarkennus lienee oleellinen kahdestakin syystä: 1) ei, en vaihda Nasun yöppäriä normalisti joka yö, ainoastana silloin jos sinne on tullut kakkakepponen 2) vaihdamme petivaatteemme. Ainakin joskus. Joten älkää pelästykö, kuvia ei ole otettu kuukausisotalla samoissa petivaatteissa.
On myös yksi seikka, joka teidän olisi hyvä tietää ennen kuin mennään yöasukuviin. Nasu on pussittaja. Pussieläin. Sellaista aamua ei juuri ole, jolloin pikkukaveri ei olisi pussittanut itseään yöpukuunsa (= jalat pois jalkaosista).
Jotta herääminen omatekemässä pussissa ei olisi jo tarpeeksi tukalaa, Nasu myös vaihtoehtoisesti puikottaa itseään. Mies kuvailee näkymää haljennen nauriin lailla virnisteleväksi jääpuikoksi, joka nylkyttää innoissaan liikkeelle (= Nasu sätkii pussissaan tikkumaisena, kummatkin jalat toisessa jalkaosassa). Nasu kun on joka aamu tukehtua hyvään tuuleensa. Jääpuikosta ei nyt valitettavasti ole kuvaa, täytyykin napsaista vaikka heti huomenaamulla.
Tänne ne jalat taas sujahtaa...
Tadaa! Pussieläin on valmis! (Tämä on siis oikeasti haalari, ei unipussi, toim.huom)
Nallehaalari - www.brands4kids.dk
Otusyöppäri - Tutta
Lämmin fleeceyöppäri - H&M
Norsuyöppäri - Tutta
Kyyhkysbody - Tutta
Ihanan pehmeä fleece unipussi - lupilu
Nasu nukkuu siis perhepedissä, pitkälle amatööriäidin laiskuudesta johtuen. Alussa meillä oli vuokrattu Vaavi-sänky, joka ideatasolla houkutti ihan kauheasti. Kuvittelin kärräileväni pilttiä siinä ympäri kämppää ja arki olisi yhtä viheltelyä. Mutta mitä vielä! Se mokomahan jäi tarpeettomaksi alta aikayksikön, sillä laiska äiti nukahti aina kesken yösyötön, jolloin nassikka jäi kuin itsestään perhepetiin. Miehen kertoman mukaan hän alkuaikoina välillä heräsi keskellä yötä ja naureskeli kahdelle kuorsavaalle naiselleen: isompi veteli suu auki höristen ja pikkuinen mini-me tissinpää suusta valuen. Ah sitä äitiyden herkkyyttä ja kauneutta! ;)
Lähinnä se Vaavi-sänky aiheutti meillä melleviä raivonpurkauksia, kun se seilas ympäri kämppää -tyhjänä I might add- ja mä törmäilin siihen millon mikäkin paikka edellä. Yhtä pieleen meni heti alussa nassikan pukeminen yöksi. Sairaalassa hoitsut pukivat sen täyteen asuun ja peittelivät paksun peitteen sisään, jota me amatöörivanhemmat sitten innokkaasti kotona kopioitiin. Nasuhan syntyi heinäkuussa, keskelle ennätyskuumaa kesää. Niinpä piltti oli aamuisin aina ihan hiessä. Yhtenäkin aamuna herätessämme ihmettelin nassikan alta löytynyttä märkää jälkeä. Pissaa? Ei, vaippa paikallaan ja suht kuiva. Mitä toi sit on? Hikeä? Ja kyllä, se oli hikeä. Vois sanoa, että Nasulla oli ehkä hieman liian kuuma täkkinsä alla.
No, siitä sitten opittiin. Pikku hiljaa vähensimme vaatetta ja luovuimme jopa täkistä. Nasu alkoi heräilemään kuivana ja olo oli kuin voittajalla: tämähän sujuu, mä osaan, jee! Lessons learned: ei ne piltit helpolla kylmety, ainakaan Suomen kesässä.
Nykyään sitten nukutaan yöppärissä oman peiton alla tai unipussissa. Mutta edelleen perhepedissä. Pikkuinen metrimake hallitsee leveää parisänkyämme koko 64 -senttisellä varrellaan. Nasu nimittäin nukkuu tyytyväisesti kädet levällään välissämme, me kaksi pitkää aikuista sängyn reunoilla kiikkuen. Järjestely sopii kaikille.
6 kommenttia:
Hei Honey,
toi loppuhuipennus on paras! Mä voin melkein nähdä teidät siellä alkovissa ja neiti siinä tyrnänä keskellä :-)
Ootko kokeillu nilkkasukkia yöpaidan kanssa? Meidän likoilla ne piti hyvin koivet punteissa.
Moi,
olen seuraillut mielenkiinnolla ja hymyssäsuin amatööriäidin ja Nasun tekemisiä jo vähän aikaa, mutta nyt tuli kommentoimisen paikka. Itse en ole vielä lähelläkään edes amatööriäitiyttä, niin tuli mieleen, että miten vauvan yöpuku eroaa muista vaatteista? Onko muuta eroa kuin kuva/kuosi?
Sen verran olen jo teidän blogista oppinut, että vauvat käyttää ensin bodeja, jotka on paita + torsovaate ja sen päälle potkarit, jotka on housut + torsovaate. :D
Voi eii, teidän Nasulla on kyllä niin parhaat ilmeet! Ihana pikkupussittaja :-)
Meillä tyllerö teki vähän tuota samaa. Napillisia yökkäreitä ei voitu pitää oikeastaan ollenkaan kun tyttö potki haarat auki ja jalat ulos. Avuksi hankittiin joustofroteinen uniliina joka käärästään aina tytön ympärille yöunille mentäessä. Jalat vispaa edelleen hurjasti, mutta pysyvätpähän nyt lämpiminä :-)
Eeva: Joo, ja jonain aamuina (kun ei herätä kieltämään) näyn kruunaa yksi pölisevä karvakasa jalkopäässä... ;) Kokeiltiin nilkkasukkiakin, mut ne jäi jo matkalla sänkyyn. Nasu kun hieroo jalkojaan vimmoissaan yhteen, kuin itseään putsaava kärpänen ikään.
villahuivi: Ihanaa! Loistavia huomioita! :) Siis meillä ainakaan yöpuku ei eroa muista vaatteista millään muulla tavalla, ku et ollaan päätetty et tämä ja tämä saa nyt olla yöpukuja. Meillä ainakin ne kämäsimmät tuppaa päätymään yöasuiksi, koska kukapa sinne peiton alle juuri vilkuilee? Aikoinaan, kun äitiyspakkaus tuli, arvottiin pari tuntia miehen kanssa sen äärellä, kun ei ollut hajua mikä mikin oli. Eikä taida rehellisyyden nimissä olla muuten vieläkään ;) Netistä sitten tarkistettiin, siellä kun eriteltiin jokainen tavara selostuksineen. Mut mullekaan ei ole valjennut tuo ero ikinä ja epäilen, ettei tule valkenemaankaan.
Seuraa tunnustus: Vasta aikuisiällä opin (lue: minulle lopulta opetettiin) mikä ero on hameella ja mekolla: hame kuulemma loppuu puoleenväliin, mekko jatkuu ylös saakka. Sitä ennen käytin termejä iloisesti sekaisin puhumaan milloin kummastakin. Vauvanvaatteiden kanssa on vähän sama juttu: puhun potkareista ja haalareista jne iloisesti sekaisin. Itse asiassa tuo lanseeraamasi "torsovaate" on ihan helmi -saanko adoptoida sen käyttööni? :)
HannaL: Joo, tuollainen virnistelevä pikku pussieläin se kyllä on <3 Uniliinalle kävis Nasun kanssa varmaan samalla tavalla ku kapalolle: tyyppi ähelsi niin kauan, et pääsi vapautumaan siitä. Tuli mieleen jonkun kahlekuninkaan vapautumisyritykset, sen verran se sen kapalon kans sai aina äheltää. Mut selviytyi voittajaksi joka kerta ja sen takia ollaan lähinnä luovutettu nyt ton pussituksen kanssa. Se jääpuikko on Nasulle vielä astetta tukalampi olotila, täytyypä ottaa siitäkin havainnekuva. Ja siihen se pyrkii kaikkein vimmasimmin, ihme tyyppi ;)
Haha, no kyllä hameella ja mekolla nyt on vissi ero :) mutta mun täytyy jatkaa tämän blogin lukemista, että selviää mikä on vauvoilla haalari! Ja onneksi on netti, voi in cognitona tarkistaa vähän "tyhmempiäkin" asioita :D
Saat käyttää sanaa "torsovaate" - se on tosi käytännöllinen!
villahuivi: Joo, onhan niillä toki todellisuudessa, mut käytin termejä aina ihan sekaisin. Tyyliin, et "hame" tarkotti välillä puolipitkää, välillä koko hoitoa. Ja sit vielä ihmettelin, ku mua ei ymmärretty oikein... You live, you learn :)
Ja "torsovaate" lähtee kyllä käyttöön! Esim. haalarihan on torsovaate :)
Lähetä kommentti