Ja ettei vaan unohtuisi, muutama kuva ja sananen Nasun päivän asusta. Tänään oli selvästi punaisenkirjava päivä, joten kaapista kaivettiin Tutan mätsäävä asu. Lisäksi oli sellainen olo, että eilisen fiaskoasun jälkeen Nasu ansaitsi jotain oikeasti hienoa päällensä ;)
Ostin nämä Nasulle jo suuruudenhullusti kuukausia sitten, kun Nasu oli hieman vajaa 60 senttinen. Jopa kestovaippansa kanssa Nasu oli hukkua asuunsa pitkän aikaa. Kokolappu sanoo olevansa kokoa 62, mutta edelleen nämä ovat melko löysät Nasulle. Tutalla tosiaan tuntuu olevan melko väljät noi koot.
Body ja potkarit - Tutta
Punaiset sukat - H&M
Retronukke - joululahda tädiltä (kuulemma löytö Huuto.netistä)
Aika ykstotista tuo Nasun poseeraminen tänään, kuten varmaan huomaatte. Jotain on yksinkertaisesti tungettava sinne suuhun. Jos mulla menee kieli keskelle suuta noiden tuunaamisteni kanssa, menee Nasulla kaikki suuhun. Ihan kaikki. Tässä iltana muutamana istuskelin sohvalla ja kirjoittelin blogia, Nasu myyrysi matolla takan edessä. Yhtäkkiä havahduin sellaiseen maiskutukseen, että harvoin kuulee. Siinä se vekara pisteli läppäristäni roikkuvaa muistikortinlukijaa nassuunsa niin että kuola vaan roiskui. Insinöörisnaisia näemmä.
Mutta nyt lähdemme uhmaamaan tuota pakkasta ja suuntaamme kohti Tampereen keskustaa. On asiaa pankkiin, mutta varsinaisesti lähdemme hakemaan ihanalle pienelle kummitytölleni syntymäpäivälahjaa. Sen tosin ostan pitkin hampain. Jaa miksikö? No, asia liittyy omiin lapsuus- ja nuoruustraumoihini ja siitä vaikka lisää myöhemmin. Tsau!
Mutta nyt lähdemme uhmaamaan tuota pakkasta ja suuntaamme kohti Tampereen keskustaa. On asiaa pankkiin, mutta varsinaisesti lähdemme hakemaan ihanalle pienelle kummitytölleni syntymäpäivälahjaa. Sen tosin ostan pitkin hampain. Jaa miksikö? No, asia liittyy omiin lapsuus- ja nuoruustraumoihini ja siitä vaikka lisää myöhemmin. Tsau!
3 kommenttia:
Meillä taitaa lapsella olla pitkä selkä, sillä kokolapuista ei kannata katsoa, mikä vaate menee. Tai se ehkä päti silloin ihan vauvana kun toinen oli niin ruipelokin, mutta nyt kun hän on vartaloltaan sopusuhtainen, meillä käytetään paljon isompaa kokoa kuin sentit antaisivat ymmärtää. Ja sen vuoksi sukulaisten ei paljoa kannata vaatteita ostaa lahjaksi, sillä hankalaa se valinta on joskus meillekin.
Kiki: On se amatööriäitiä kyykyttävää, kun just opin noi senttirajat ja kuinka ne menee. Eli sen, et on 56, 62, 68, 74 jne. Ja just ja just pysyn kärryillä missä senteissä Nasun kans mennään. Niin sit käykin niin, et vaikka kaikki nämä speksit on hallussa ja kohdillaan, niin pieleen menee! AUGH! Kuinka tässä viidakossa voi järjissä selvitä? ;)
Tuosta kaiken menemisestä suuhun: totta puhut! Koskahan se vaihe on ohi? :D Voin kuvitella, miten Nasu on ollut onnellinen saadessaan sellaisen harvinaisuuden suuhunsa:D Ettei aina vaan tarvitse omia käsiä maistella.
Lähetä kommentti