Rytmit persiillään

Vä-syt-tää. Hohhoijjaa. Amatöörivanhemmille kävi eilen amatöörivanhempien moka. Menimme sitten sekoittamaan Nasun, joka on varsinainen käkikello rytmeineen, rytmit. Oikein kunnolla. Kaikki johtui kommunikaatiokatkoksesta: minä luulin sanoneeni, mies ei muista kuulleensa. Jaa mitä? No sitä että kauanko nasseli nukkui ekoilla päikkäreillään. Nimittäin siitä voi päätellä, koska kaveria kannattaa lähteä herättelemään tokilta päikkäreiltään jos mitään ei ala kuulumaan. Ettei vaan nuku liikaa. Tyttö on meinaan kuin äitinsä; nukkuu vaikka halki kolmannen maailmansodan jos annetaan. 

Tietokatkoksesta johtuen Nasu sitten veteli eilen kahdeksan tunnin edestä päiväunia ja jokainen, jolla on vähänkään tietoa pikkulasten rytmeistä tajuaa, että se ei tiedä yön kannalta hyvää. Ehei.

Kaikki alkoi jo enteilevän huonosti, kun nyt jälkikäteen miettii. Nasseli oli äärimmäisen energinen illalla, mutta koska se on sitä aikas usein, ei vielä osattu huolestua. Ei ainakaan siinä määrin kun olis ehkä pitänyt. Hyppyytettiin ja leikitettiin Nasua väsyksiin saakka ja pienen itkutihrustelun jälkeen saatiinkin se nukkumaan kehtoonsa yhdentoista tienoilla. Hyvähyvä! Katselimme siinä telkkaria, Nasu tuhisi kehdossaan ja oli oikein idyllistä. Liiankin idyllistä (tähän kohtaan elokuvamaailmasta tuttua pahaenteistä musiikkia)...

Sitten petiin koko konkkaronkka kello puoli yhden tienoilla. Nasun siirto kehdosta sujui hienosti ja kaikki nukahtivat muutamassa minuutissa. Vain herätäkseen kello puoli neljä potkiviin jalkoihin, viuhtoviin käsiin ja sensellaiseen naurujokellukseen. Nasu-raasu taisi luulla, että on päivä. Ja me vanhemmat tiedettiin hyvinkin tuskallisen varmasti, että on yö. Nukkuaika. 

Yritin ensin tainnuttaa energiapatukkaa tissillä. Vanha keino, toimii usein. Mutta ei nyt, ehei! Kaveri tuntui vain saavan siitä lisää virtaa ja meno yltyi. Olo oli siinä hytkeessä kuin ruotsinlaivalla, mutta tämä ei todellakaan ollut mikään viihdereissu. Ehei. Tämä oli vanhempien arkituskaa. Ja koska tosi harvoin törmäämme Nasun kanssa yövalvomiseen, ei meillä ole juuri nimeksikään a) keinoja b) rutiineja eikä c) toleranssia siihen. Niinpä makasimme hetken kuin sienestäjät karhun edessä hiljaa, kuollutta näytellen. Jospa se menisi hämyyn? Jospa se vaan nukahtaisi?

Turha toivo! Jos porukka ei tunnu olevan hereillä, Nasu kyllä ottaa herättelyt velvollisuudekseen. Tällä kertaa ilojumpalla. Mutta tästä oli nyt ilo hyvin, hyvin kaukana. Kaikkea kokeillaan. Mies vaihtaa vaipan, pelkkää pissaa. Nasu riehuu. Piltti viedään puuhacenteriinsä touhuilemaan itseään väsyksiin. Toivotonta, meno yltyy. Nasu lähes hukutetaan leluihinsa, puuhaa pitäisi riittää. Naurusta ja jokelluksesta päätellen niin riittääkin. Että pitikin! Kiroamme vuoronperään toisiamme ja itsejämme. Jossain koomaisina epätoivon hetkinä mies vaihtaa vaipan uudelleen. Kakkaa tällä kertaa. Tissiä uudelleen, saan nyrkeistä naamaani. Nasun, en mieheni (toim.huom). Tissin vaihto, tällä kertaa pienet jalat takovat rytmikkäästi vatsalihaksiani uuteen uskoon.

 

Jossain vaiheessa miehen epätoivo yltyy äärimmäiseen pisteeseen, hän siirtyy sohvalle. Huomenna on tiedossa pitkä työpäivä ja kun on valittavana pikku hihhuli sängyssä tai ihoon maiskahtaen tarttuva nahkasohva, on valinta selvä. 

No niin, just you and me baby, tuumin ja otan tissitaisteluasennon vaihteeksi toisella kyljellä. Sänky tuntuu ihanan tilavalta miehen lähdön jälkeen ja keskitän imetysyksikkömme sen keskelle. Rauhallinen hytkytys, hiljainen hyssyttely ja tissin taika... mmmm... ja vot! Voitto! Siihen se nassikka sitten lopulta uupuu. 

Ennen nukahtamistani tarkistan vielä taistelun keston. Puolitoista tuntia. Huoh. Vaivaiset puolitoista tuntia ja me olemme jo myydä sielumme turhautumisen tuskastamme. Surkeaa toleranssia, sanon minä. Ainakin jos vertaa tuttavieni kokemuksiin, joissa valvomisissa puhutaan öistä, ei tunneista. 

Aamulla sitten, ylläripylläri, väsytti. Minua, ei Nasua. No ei kai sitä väsytä, kun tiedossa on jo rontin tunnin sisään ekat päikkärit raikkaalla partsilla. Joten, mitä päälle? Mistä saisi hieman virtaa? 

Punainen. Se toimii aina. Lähdetään siis liikkeelle punaisesta väristä. Niin, ja edelleen niistä 62-senttisistä vaatteista, kaikki muut on yhä kiellettyjä. Yllätys, että asu on jälleen Tuttaa. Ja ei, tätä blogia ei sponssaa kukaan.

Retrot froteiset  pallo body ja potkarit - Tutta

Violetti lusikka - maistuu jopa ilman sitä mangomössöä

Mallin vireystila - jälleen loistava

Tällä kertaa asun lisäksi piristi itse kuvaussessio. Nasu näytti kestovaipassaan niin suloiselta läskipepulta, että en voinut kun nauraa kun kuvat näin. Katsokaa nyt, isopeppu-Nasu, haha. Joten ei muuta kuin pepukasta päivän jatkoa kaikille, mä taidan laittaa taas kahvin tippumaan.