Tuplat

Kyllä. Heräsimme sinne vauvauintiin. Mies haisi kuin rankkitynnyri eilisen poikain illan jäljiltä ja Nasu ei meinannut herätä sitten millään, mutta sinnikkäästi raavin pienen perheeni ulkovaatteisiin ja siitä autoon. Tänäänhän me polskitaan, vaikka henki lähtisi! Mies oli bonuksena unohtanut illan bilepaikkaan spiidonsa, joten oli turvauduttava uintikeskuksen lainapöksyihin. Mies seisoi Nasun kanssa syrjemmällä, kun minä ilmottauduin, maksoin ja valitsin hänelle pöksyt. Näin siksi, että kävi jo muutenkin sääliksi kassaneitiä enkä halunnut että hän joutuisi kaikean kukkuraksi vielä haistelemaan miestäni. 

Ennen altaita kehotin miestä vain olemaan hengittämättä, niin kaikki sujuisi hyvin, hehe. Ja hienostihan se meni, alkutuskan jälkeen meillä oli (taas) tosi kivaa. Nasu sätki kuin mikäkin vieterieläin ja hihkui ja läpsytteli vettä riemuissaan. Parin seuraavan kerran jälkeen on sitten tiedossa SE sukellus, mutta päätellen pikku kaverin reaktioista mm. vettä päähän kaadettaessa en usko, että sen kanssa tulee minkäänlaisia ongelmia. 

Vitsi, kaikki olis tän harrastuksen kanssa muuten täydellistä, mutta sunnuntaiaamun 06.30 herätys on kyllä aina ja ikuisesti megatuskaa meidän perheelle. Huoh. Tässä kultapilvessä on unenpöppöröisen väsynyt reuna. Niinpä kotiin tultua painuimme taas takaisin sänkyyn koko revohka. Ei muuta ku unta palloon! Ja alta kymmenen minuutin oltiin kaikki taas unessa. 

Uimaan lähdettiin vesiharrastuksen insipiroimassa värissä, turkoosissa. Tosin valokuvat otettiin vasta kun herättiin aamupäikkäreiltämme, mikä selittänee mallin energisyyden. Aamuseiskalta ei meinaan paljon hymyilyttänyt, Nasuakaan.

Ruskea siilibody - Me&I

Turkoosit retrot froteepotkarit - Huuto.netistä

Tanssiliikkeet - mallin omaa koreografiaa

Kuten olen aiemmin kertonutkin, rakastan lahjoja. Rakastan ihan kaikkea niissä. Sitä sietämätöntä alkujännitystä, kun yrittää ulkomuodon perusteella arvata mitä paketti sisältää. Sitä välillä nautittavan hitaasti ja välillä raivokkaan repivästi tapahtuvaa käärepaperin avaamista. Yllätysmomenttia, kun lahja lopulta tulee esiin kääreistään. Ja ennen kaikkea sitä jatkofiilistä, mitä monet lahjat luovat arkeen vielä pitkän aikaa niiden saamisen jälkeenkin. 

Monet kotimme rakkaista esineistä ovat lahjoja tai muistoja tärkeistä tapahtumista elämän varrelta. On mitä moninaisempia juttuja rinkkamatkoiltamme, joita miehen kanssa harrastimme kymmenisen vuotta a.e.n. (= aikaa ennen nasua). On lahjoja läheisiltä ja lahjoja toisiltamme. On myös lahjoja, joita olen itse ostanut itselleni (yhden tällaisen itseostetun ja erityisen rakkaan esittelen teille sitten kun Koti-sarjassani pääsen siihen huoneeseen, jossa tämä esine asustaa). Niinpä ihan vain kotona ollessani ja ympäri kämppää astellessani voin näiden eri tavaroiden kautta palata mitä moninaisimpiin muistoihin ja tunteisiin koska vain haluan. Kunnon aikamatkailua eikä maksa mitään :)

Tämä siis johdannoksi jälleen yhteen ihanaan lahjaan, jonka sain äidiltäni kaksi viikkoa sitten. Kyseessä on valmistujaislahja, tosin melko tarkkaan vuoden myöhässä saapuva sellainen. Olen nimittäin (hullu kun olen) opiskellut kaksi eri tutkintoa, joista jälkimmäisen sain valmiiksi vuosi sitten. Itse asiassa sain opinnot valmiiksi kaksi päivää ennen raskaustestin tekemistä. Sovimme äidin kanssa, että juhlimme valmistujaisiani myöhemmin ja vuosihan siinä sitten vierähti. Mutta ei se niin nöpönuukaa ole, minusta ainakaan. 

Äiti siis saapui meille isoa pakettia kantaen. Viilliinnyin jo ulko-ovella, kun näin mielikuvitusta  kiihottavan pakkauksen. Kiikutin sen kiireellä keittiön pöydälle, ihana ja kaunis paketti! Mitähän täällä on?

Hmmm... iso ja neliskanttinen. Se ei vielä oikeastaan kerro mitään.

Äiti nauroi innostukselleni, kun riivin paperit paketin ympäriltä. Nyt ei ollut kärsivällisyyttä hitaaseen availuun. Heti esiin vaan!

Ohhoh! Tupla Kupla! Täydellistä!

 

Paketista kuoriutui niin mieluisa ja ihana Eero Aarnion Tupla Kupla -valaisin, etten voinut kuin hymyillä onnellisena. Se sopii meille kuin nakutettu ja luonnollinen paikkakin löytyi olohuoneesta heti. Ja minulla sattui vielä olemaan sille pikkuvelikin. Ja kuinka ihana muisto; kaksi pallukkaa, kaksi tutkintoa. Äiti on kyllä mestari antamaan hyviä lahjoja! Katsokaapa kuinka kaunis se on.

Iso ja pieni

Tupla Kupla luo mielettömän kaunista ja tunnelmallista valoa, 

mikä ei välttämättä tästä kuvasta tule niin hyvin esiin.

Ai jai, kun ulkona on pitkästä aikaa mahtavan aurinkoinen sää. Taidetaan lähteä pikku kävelylenkille ja kotiin vakiopitserian kautta. Lokoisaa sunnuntaita kaikille!