Automarkettien amatöörit

Mies jäi eilen kahden viikon isyyslomalle, jahuu! Tai teknisesti ottaen isyyslomaa siitä on vain viikko, loput on talvilomaa. Nasu syntyi onneksemme kesälomakaudella heinäkuussa, minkä vuoksi miehellä jäi koko isyysloma säästöön ja nyt nautiskellaan siis viimeistä niistä viikoista. Kesällä on vielä tiedossa megalomat, kun kesäloman oheen mies saa kuuden viikon pappa månadinsa.

Nasu sydän isi.

Nasu on nukkunut nyt pari yötä levottomasti, oliskohan syynä ne tulehtuneet korvat tai puhkeavat hampaat tai entistä innokkaampi liikkumissätkintä tai... no, syitä varmasti löytää, jos hakee. Joka tapauksessa napero on herännyt joko aamuseitsemältä tai sitten vaihtoehtoisesti yöllä yhden, kahden tienoilla temuamaan ja jokeltelemaan. Onneksi mies heräsi nassikan kanssa aamukasilta ja minä nukkua posotin yhteentoista.

Koska tyyppi ei ole mikään kone, täytyy tällainen nukkumisvaihtelu vain hyväksyä. Mutta väsyttää se silti. Niinpä lukijamme vinkistä tutun Lullabub Cot Rockerin saaminen Suomeen on yhä selvityksen alla ja informoin teitä heti, kun asiasta viisastun. Siihen saakka heijaamme Nasua manuaalisesti uneen, kaukosäätimellä toimivasta Lullabubista haaveillen.   

Eilen postista saapui eräs ihana Huutis-löytö, joka tänään oli tietenkin ihan pakko saada päälle. Jotenkin olen viime aikoina  yhä enemmän ja enemmän ihastunut Småfolkin kuoseihin, sen verran merkin huutisöytöjä posti on taas meille kiikuttanut. Mutta minkäs teet, katsokaa nyt näitäkin norsuja. Mulla on selkeästi heikko kohta norsuihin. Ja pingviineihin. Ja pöllöihin. Ja kisuihin. No okei, aika lailla kaikkeen iloisen värikkääseen.

 

Nasulla on ehkä kaikkien aikojen herjoin ilme tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa, tyyppi ei näytä 

edes itseltään. Ilme on kuin vanhalla, hampaattomalla papalla, joka on saanut naukun konjakkia.

Norsuhaalari - Småfolk

Vihreä-mustat sukat - Lindex

Keltainen lelu - uusi soiva lempilelu, lainassa serkuilta

Sitten asiasta moottorisahaan, seuraa nimittäin tunnustus. Käymme liian usein ruokakaupassa, sillä käymme siellä päivittäin. Syy siihen on, ettemme jaksa miettiä etukäteen mitä minäkin päivänä syötäisiin. Miehen mielestä ei voi edes tietää ennakkoon, mitä esimerkiksi keskiviikkona tekee mieli. Olen samaa mieltä. Nyt kuitenkin kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että ruokaostokset tulevat selkeästi kalliimmaksi, jos kaupassa käy päivittäin. Lisäksi olen väsynyt joka päivä erikseen miettimään, mitä nyt sitten tänään syötäisiin. Olkoonkin että mies meillä pääosin sekä miettii, käy kaupassa että toteuttaa ruoan. En jaksa edes sitä vähää, mitä minulta vaadittaisiin. 

Niinpä kokeilimme tänään supermarketissa käyntiä. Monet tuttavamme (lue: lähes kaikki) käyvät kerran viikossa automarketissa hakemassa viikon ruokansa pääpiirteittäin ja täydentävät sitä sitten tarvittaessa lähikauppansa antimilla. Me asumme kuitenkin keskustassa ja parin sadan metrin säteellä on heti neljä eri ruokakauppaa, minkä vuoksi automarketteja on helppo vastustaa. Me kun emme pidä noista kolossaalisista ruokahalleista, joissa saa jalat rakoilla kävellä kuntokolmosen verran vaan saadakseen leipää, maitoa ja perunoita. Tänään kuitenkin annettiin Citymarketille mahdollisuus, he kun lähestyivät meitä 10€ etusetelillä. Eil  ei muuta kuin Nasu Miniin ja sinne!

Kyllähän sitä ruokaa tulikin sitten ostettua, yli sadalla eurolla. Emme ole oikein vakuuttuneita tämän strategian säästöistä, mutta katsotaan nyt. Tavoitteenamme siis on, että seuraavan kerran meillä haetaan ruokaa kaupasta vasta viiden päivän päästä. Viiden päivän ruoat me nimittäin ostimme. Ja ehkä vähän karkkia. Ja Riki Sorsalle herkkupadetta. Ja muutaman herkkuoluen. Ja Nasulle puuroaineksia. Ja yövaippoja. Ja minulle järjettömän hintaista aitoa vaahterasiirappia. 

Kai se on vaan niin, että kun on tällainen herkuttelija, on loppupeleissä ihan sama sortuuko niihin impulssiostoksiinsa pienemmässä mittakaavassa joka päivä vaiko suuremmassa mitassa kerran viikossa. Mutta tulipahan taas pitkästä aikaa ainakin tehtyä se lotto.