Ihana isotäti!

Viime yö oli sangen kummallinen. Nasu heräili parin tunnin välein ja lopulta aamulla, kun raahauduin aamukahville miehen ja Nasun luokse totesimme yhdessä, että naperohan on ollut häikäisevät neljä tuntia yhteensoittoon hereillä. Ja vielä noin rikkinäisen yön jälkeen. Aika suoritus! Nasu kun on normaalisti maksimissaan 2 - 2,5 tuntia hereillä hyväntuulisena, jonka jälkeen väsy iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja nassikka on saatava tutimaan niin pian kuin mahdollista. Nukahtaminen tapahtuukin sitten yleensä parissa minuutissa.

Heräilyjen ohella Nasulla vuoti nenä ja hengitys rahisi koko yön, minkä vuoksi päätin jättää flamencomuskarin tänä perjantaina väliin. Suotta sinne mennä teutaroimaan ja mahdollisesti muita tartuttamaan. Mies oli valinnut pikku nuhanenälle pirtsakkaa oranssia päälle, joka tuntui piristävän Nasua itseäänkin. Ehkä siksi tuo neljän tunnin maratonivalvominenkin oli mahdollista ilman sen suurempia itkuja.

Harvinaisen pirteä ilmestys, sillä valvomismäärällä mikä Nasulla on takana. 

Ehkä se on tuo oranssi väri?

Oranssi lammasbody ja velour housut - Maxomorra

Ruskeat sukat - Huuto.net 

Linssinsuojus - Nasun uusin (ja ehkä kallein) purulelu

Kuten mainitsinkin, saimme Nasun kanssa eilen hartaasti odotetun vierailijan, isotädin. Isotäti on minun kummitätini ja hänellä on aina ollut elämässäni merkittävä ja tärkeä rooli. Isotäti on minulle yksi maailman tärkeimmistä ihmisistä, ihana nainen, ja on ihan mahtavaa, että hän asuu noin kilometrin päässä meiltä. Normaalisti tapaamme ja pidämme yhteyttä säännöllisesti, mutta viime aikoina on ollut sen verran hoppu, että ei olla hetkeen nähty. Niinpä oli megaihanaa, kun hän eilenaamulla saapasteli lumisena ja aurinkoisena sisään. Kimppu kirkkaanpunaisia tulppaaneja ja purkki itse tehtyä luumuhilloa kainalossaan. Sekä eräs naisellisen ihanan lahja, jota en tässä viitsi mainita, sillä se on yllätys miehelle :)

Nasu ja Rikikin tykkäävät isotädistä.

Nasu tykkää myös Rikistä, oikein erityisen paljon. Riki ei niin Nasusta, koska Nasun pikku nyrkit 

napsivat yllättävän vikkelästi aina tilaisuuden tullen karvatuppoja irti Rikin taljasta.

Riki Sorsa on pikkunätti kahdeksankiloinen köntys.

En voinut laittaa näitä kuvia eiliseen postaukseen, kun piti tietenkin ensin varmistaa tädiltä, että kuvat hänestä saa julkaista. Onneksi sai, sillä on ihana saada päiväkirjaamme (jona tätä  blogia pidän) kuvia kaikista Nasulle ja minulle tärkeistä ihmisistä.

Huh huh, kun siellä muuten paukkuu pakkanen. Näin niinku asiasta ilman mitään järkevää aasinsiltaa seuraavaan. Aurinko kyllä paistaa, mutta eihän tuonne pysty ihminen kävelylle lähtemään. Sisällä siis möllötellään ja nautitaan ikkunasta avautuvista talvimaisemista. Silti, vaikka pakkanen paukkuukin, on valoisaa. Eli AURINKOA! Olen tyytyväinen.