Kehuja ja taidetta kaikille!

Tänään on paukkunut ennätyspakkaset, ainakin Tampereella. Aamulla kun lähdimme flamencomuskariin mittari näytti -28 astetta. Morjesta pöytään vaan. Ei varmaankaan tarvitse korostaa, että oli aikas hileistä ajella flamencosalille ja takaisin. 

Kirpakka pakkassää vei ajatukset pilvettömälle taivaalle ja päälle oli saatava Pilveä. Se on yksi mun lempikuoseista, joten ei liene ihme, että sitä meiltä kyllä löytyy. On meinaan jo seuraavaakin vaatekokoa valmiina odottamassa. Päivän asusta muodostui nyt Me&I -merkin esiinmarssi, mutta menköön.

Ruskea-turkoosi body - Me&I

Ruskeat Pilvi velourhaalarit - Me&I

Ruskeat sukat - Me&I

Uusi vihreä hittilelu - Brio, serkuilta lainassa

Tähän väliin on taas hieman kehuttava itseään. Olen nähkääs onnistunut nukuttamaan Nasun tänään kaksi kertaa päikkäreille sisälle, ilman että se olisi ensin ottanut alku-unensa ulkona. Eli puhdas sisällänukkumissuoritus, sanoisin. Jeejee! Ja kyllä, olen saavuttanut pisteen jossa tuulettamisen arvoiset asiat liittyvät juurikin niin yksinkertaisiin asioihin kuin nukkumiseen. Enpä olisi aikoinaan uskonut.

Itsensä kehumisesta tuli mieleeni se, kuinka sekin taito on meikäläisen pitänyt opetella. Olin nuorempana hyvinkin ankara itselleni eikä itseni suora kehuminen olisi tullut mieleenkään. Ainahan nimittäin asioita voi tehdä paremmin, olla fiksumpi, nopeampi, tehokkaampi... Itsensä kehuminen kuulosti ontolta ja aiheutti lähinnä sen, että päässäni alkoi saman tien soida "oma kehu haisee". Tiedättehän, sillä lailla lasten lällättävällä äänellä laulettuna. Sitten tapasin mieheni, jolla monien ihanien tapojen lisäksi oli tapana myös kehua itseään. 

Asia valkeni minulle kun kerran sain hänet kiinni peilin edestä, jossa hän tyynesti itseään sormella peiliin  osoittaen antoi palaa tyyliin "kyllä sä, x, oot hyvä jätkä. Hienosti hoidettu homma kotiin". Menin häkellyksestä sanattomaksi, mitä se oikein tekee? Mies selitti, että kehu tekee hyvää jokaiselle ja jos itse välillä itseään kehuu, pysyy säännöllisesti kehuissa. Mikä loistava logiikka, kuinka totta! Niinpä aloin itseäni kehumaan minäkin. Pienin annoksin, mutta sitkeästi. 

Nykyään kehun itseäni säännöllisesti, aina kun löydän siihen aihetta. Ja voin vakuuttaa, että olo on miljoona kertaa parempi kuin nuorempana, jolloin lähinnä vain sätin itseäni. Aion opettaa Nasunkin kehumaan itseään, niin hyvää se ihmiselle tekee. Varsinkin, kun tämä ympäröivä maailma jossa elämme, on ihan liian usein aikas julma, kova ja vaativa paikka. Maailma, jossa ei koskaan saisi pysähtyä olemaan valmis, kiitollinen, tyytyväinen tai kylläinen.

Kova maailma tarvitsee kauneutta, pehmeyttä ja taidetta. Tänään on onneksi ystävän taidenäyttelyn avajaiset ja sinne mennään kohta koko perheen voimin. Tämä on Nasun elämän ensimmäinen taidetapahtuma, joten Pilviasun kaveriksi puettiin vielä asuun sopiva hattukin. 

Kehujentäyteistä ja kaunista perjantaita kaikille!