Aamulla herästyskello herätti väsyneen perheen vauvauintiin, tuohon ihanaan aamuvirkkuun harrastukseemme. Tai no, Nasu ja mies olivat ilmeisesti nukkuneet ihan hyvin, mut mä en jostain syystä saanut oikein nukuttua. Oli hiki ja kaikkee. Niinpä aamulla oli valittava päälle jotain niin yksinkertaista, että siitä selviytyy puolipimeässä silmät sikkarassa. Mies ja minä lähdimme siis kotihousuissa (lue: ruudulliset flanellipökät) ja Nasu yöppärissään. No okei, kyllä nassikalla oli siinä tietty toppahaalarikin päällä, älkää turhaan kauhistuko :)
Uintien jälkeen Nasun oli helppo sujahtaa pehmeään velourhaalariin ja nukahtaa maitotankkauksensa jälkeen alle minuutissa. Miehen kanssa oltiin virkkuja, vaikka kotoa aamulla lähdettäessä vannottiinkin, että palataan unten maille kun kotiudutaan. Niinpä päikkärit jäi meidän kohdalta väliin ja katsottiin sen sijaan Täällä Pohjantähden alla II.
Ai tällä iänikuisella helistemelläkö tässä nyt pitäis itseään viihdyttää?
Siis ei kiinnosta nyt pätkääkään maata tässä sun kuvattavanas.
Ota syliin tai pistä Bumboon istuun tai mahalleen ryömimään tai jotain...
ihan mitä muuta vaan ku tätä!
Keltainen velourhaalari söpöllä lampaalla - Name It
Mallin energiataso - huipussaan aamu-uintien ja kunnon päikkäreiden jälkeen
Tänään ilma on jotain ihan muuta kuin se harmaus eilen, joka tässä ihanassa auringonpaisteessa tuntuu lähinnä pahalta unelta. Mitä se ei kyllä eilen ollut. Olin pitkälle iltapäivään pahalla tuulella sen ankeuden takia, kunnes tosiaan päätin järjestää päivään väriä värjäämällä muutaman Nasun vaatteen.
Vihaan tuota mitäänsanomattoman hailakan keltaista väriä.
Nyt kokeillaan vuorostaan mihin Nitor pystyy.
Tällä kertaa olin kyllä skeptisempi kuin viimeksi Dylonilla värjätessä. Tämä johtuu muutamasta seikasta. Ensinnäkin, mulla ja Dylonilla on yhteistä historiaa aina teinivuosista saakka. Nitor puolestaan on täysin uusi tuttavuus ja siten olen hieman skeptinen sen kykyihin: tekeeköhän se läikikästä jälkeä, värjääkö varmasti kirkkaan väriseksi? Sillä mitään en niin vihaa kuin haaleita värejä. Mikä on varmaan tullutkin jo selväksi, mutta toistinpa nyt jankkaamisen vuoksi että varmasti kyllästytte.
Luottamusta ei myöskään herättänyt se, että siinä kun Dylon vaan kaadetaan rumpuun suolineen (hahah) päivineen, laitetaan Nitorilla värjätessä rumpuun kaksi eri muovilaatikkoa, joihin pitää leikata reiät ja joiden päälle se suola sitten kaadetaan. Jotenkin vaan epäilyttävää. Kiltisti kuitenkin kuorrutin muoviboksit suolalla, suljin koneen, käynnistin sen ja jäin skeptisenä tuijottamaan koneen ovilasin läpi sisälle rumpuun. Kyllähän se pyöri ja väri levisi, mutta... Noh, annetaan tälle mahdollisuus, ajattelin ja lähdin keittämään kahvia.
Mutta jee! Nitrohan Nitorhan kuulkaas rokkaa Dylonia kovemmin! Sen verran kirkkaan keltaista sieltä koneesta eilen esiin kuorin, että nenille sain epäilyjeni kera. Vai mitä itse tuumaatte lopputuloksesta?
Ai että! Ei kuulkaa kannata maksaa Metsolan sukkiksista maltaita, ku
samanlaiset ihanuudet saa itse värjäämällä :)
Vitsit tuo keltainen on kyllä ihanan kirkas, sellainen pääsiäisen keltainen.
Tein Nasulle tipuasun :)
Ja sinne hävis eilinen harmaa-ankeilunikin. Näiden vaatteiden äärellä ei yksinkertaisesti voinut olla piristymättä. Vaatteiden mukana värjääntyi myös lakana ja tyynyliina, niin että nyt on Nasulle ihana keltuaissetti jossa nukkua.
Tänään haetaan marketista Nasulle maissinaksuja, sillä Nasu sai niitä torstaina tädillään ja pikku ahmatti pisteli heti poskeensa viisi kuin ammatilainen konsanaan. Tästä nerokkaasti päättelin, että taitavat maistua.
Jaa miksikö marketista? No siksi, että lähikaupoistamme ei niitä saa ja niinpä sisko kehoitti meitä "menemään markettiiin kuten muutkin lapsiperheet", hehe :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti