Nasun Asun ensimmäinen palkinto

Missä se aurinko nyt on, joka mulle luvattiin? Kysyn vaan. Heräsin optimistisena ja riensin ikkunaan, sälekaihtimet ylös ja tadaa... Mitä perkelettä? Missä se aurinko nyt on? Samaa tasaisen ankeaa harmautta niin pitkälle kuin silmä kantaa, blääh. No okei, kyllä tuolta taivaalta jotain puhtaanvalkoistakin tiputtelee, mutta hei, laiha lohtu! Olen pettynyt, erityisen pettynyt Suomen meteorologeihin (onpas hankala sana). Mitäs lupailevat mulle arskanpaistetta. Sanoisivat ennemmin, että tästä harmaudesta ei löydetä ulos kuin ehkä maaliskuussa, niin en ainakaan joka aamu sitten toivoisi sitä aurinkoa. Voisi orientoitua, nääs. 

Olin ajatellut laittaa Nasulle päälle niitä keltaisia vaatteita, joita lauantaina auringonpaisteen himossa onnistuneesti värjättiin. Mutta ei, tänään se ei tuntunut oikealta, vaan mieli meni väriympyrässä kohti turkoosi-tumma-sektoria. Nämähän ovat taas niitä värejä, joita kait perinteisesti pojille puetaan, mutta hällä väliä! Nasu ja mä tykätään näistäkin.

Hei oikeesti, onpa ankea ilma! Vetää munkin naaman ryttyyn.

Jaa no, ympärillä pyörivä Riki-kissa karvahanureineen piristää aina.

 ********

Turkoosi norsubody ja raitasukat - Lindex

Tummat velourpökät - Me&I

Hohoo! Nasun Asu on saanut ensimmäisen blogipalkintonsa! Suuret kiitokset ja nöyrä kumarrus Okolle ja Kikille, jotka seikkailevat blogissa nimeltä Pikku-Okon elämää. Otamme palkinnon kiitollisina ja otettuina vastaan - oikeinko olemme tyylikkäitä bloggareita. Wau! :)

Palkintoon kuului seuraavanlainen haaste: tehtävänä on kertoa itsestään seitsemän asiaa ja laittaa se eteenpäin viidelletoista blogille. Taidan joutua skippaamaan tuon viisitoista blogia, sillä en edes tiedä niin montaa, mutta koitetaan nyt panostaa ainakin tähän itsestä kertomiseen. Tai siis, kerron tasapuolisuuden nimissä tietenkin sekä itsestäni että Nasusta kummastakin nuo seitsemän pointtia.

Heli

1. Olen keskimmäinen kolmesta tytöstä. Vanhempani toivoivat viittä tyttöä, mutta pikkusiskoni synnyttyä vaikeasti vammautuneena jäi lukumäärä kolmeen.
2. Mottoni karva-asioihin on seuraavanlainen: karvat kasvavat aina takaisin, hyvässä ja pahassa. Niinpä kampaustyylini vaihtuu alituiseen. On ollut afroa, kaljua, polkkatukkaa, pitkää, lyhyttä, sinetti- ja teippipidennyksiä, mustaa, valkoista, violettia, vihreää, oranssia, pinkkiä ja kaikenmoista muutakin. Luonnostani olen aito blondi.
3. Olen aikamoinen koheltaja, mieheni kutsuukin minua koHeliksi. Tavarat tippuvat, kaatuvat, särkyvät ja leviävät ympärilläni - välillä tuntuu että jonkun minua ympäröivän maagisen voimakentän ansiosta. Niinpä kroppani on jatkuvasti erinäisillä mustelmilla, haavoilla ja nirhaisuilla (kts. myös kohta 6).
4. Kestän vaikka mitä öttiäisiä, paitsi torakoita ja iilimatoja. Iilimadoista sain tälle elämälle tarpeeksi yhdellä Kaakkois-Aasian viidakkoon sijoittuneella rinkka-patikointi-matkallamme, jolloin niitä kiskottiin jaloistani aivan liian suuri määrä, aivan liian suurelta alueelta. Ja torakat vaan on inhottavia, piste.
5. Olen ampunut Kalashnikovilla (AK-47) pari lippaallista, jotta tietäisin miltä ampuminen tuntuu. Se riitti, nyt tiedän.
6. Olen saanut hiustenkihartimestani niin jöpön sähköiskun, että lensin sen voimasta selälleni ja purin kieleeni. Lääkärin sanojen mukaan "olen jatkoajalla", mistä olen tietenkin kiitollinen :)
7. Uskon, että unelmat on tehty toteutettaviksi ja kaikkea voi oppia. Niinpä sinnikkäästi teen asioita, joita haluan, vaikka tietotaidot eivät aina riittäisikään. Tekemällä oppiminen kun on vallan loistava metodi! 

Nasu

1. Nasulla on kaksi nimeä, joista ensimmäisen keksin minä ja toisen mies. Nimet oli keksitty jo ennen syntymää, mutta Nasun syntymän jälkeen kävimme nimikirjan nimet vielä kerran lävitse vain päätyäksemme niihin alkuperäisiin. Jotenkin se nimiavaruus ja lähes äärettömät mahdollisuudet saivat meidät hetkellisesti panikoitumaan.
2. Nasun työnimi oli Petri rakenneultraan saakka, sillä olimme miehen kanssa aivan varmoja, että saamme pojan. Petristä tuli sitten loppuraskaudeksi Pirjo ja meistä ihanan tytön vanhempia.
3. Nasua tarkkailtiin loppuraskauden ajan, sillä ultrien mukaan syntymässä oli 4,5-kiloinen jöllikkä. Puolet raskaudesta Nasu menikin täysin omilla käyrillään, kirkkaasti muiden yläpuolella. No, Nasu syntyi ja painoa oli 3575 grammaa eli se siitä jöllikkyydestä. Nyt Nasu on puolestaan hieman kasvukäyrien alla, omilla käyrillään jälleen. Tyypillistä naisen elämää kun ikinä ei kelpaa!
4. Nasu on syntymästään saakka ollut varsinainen tarkkailija, intensiivinen tuijotus alkoi heti synnyttyä isin sylissä, kun isi ja Nasu odottelivat äitiä heräämöstä. Nasu ei koskaan ole katsonut "vain jonnekin", vaan aina hyvin intensiivisesti jotakin.
5. Nasulla on suloinen mansikkaluomi niskassa, mummu kutsuu sitä "ihmelapsen merkiksi". Mansikkaluomet kuulemma katoavat itsestään kouluikään mennessä, mikä selittänee sen ettei miehen kanssa oltu aikaisemmin kuultukaan moisesta.
6. Nasu ei ole mitenkään nöpönuuka vaipoistaan. Napero ei ole varmaan kertaakaan itkenyt likaisen vaipan vuoksi, vaikka välillä isi tai äiti ehkä onkin. Aikamoista liisteriä se, meinaan.
7. Nasulla on loistavat unenlahjat, mikä lienee geneettistä. Nassikka voi nukkua jopa viiden tunnin päikkäreitä putkeen ja yöheräilyistä on meidän taloudessa kärsitty tähän saakka  yhteenlasketusti ehkä parikymmentä kertaa, jos niitäkään.

Olipa hauskaa, näitähän voisi tehdä joskus enemmänkin! Tai sitten voisi pitää sellaisen avoimen kyselytunnin, jossa te lukijat saisitte kysyä meiltä mitä haluatte? Mitäs sanoisitte?

Katselin tässä blogihistoriaa ja huomasin, että kohta on kuukausittaisen kotiesittelyn vuoro. Juttusarja, jonka olen lukijapalautteen myötä teille luvannut. Täytyykin siis alkaa työstämään seuraavan huoneen esittelyä, tehän kun olette vielä siellä porraskäytävässä :)