Lisäsin uuden tagin: nyt ärsyttää. Vaikka noin niinku perusluonteeltani olen aikas leppoinen kaveri, välillä ärsyttää. Kuten ihmistä kuuluukin, hehe. Viimeisin ärsytyksen aihe liittyy vauvan nukkumiseen ja liialliseen asioiden medikalisoimiseen, joka tuntuu olevan tämän hetken megaärsyttävä trendi. Tarkoitan siis sitä, kuinka erilaisuudesta tupataan nykyaikana tehdä ongelma eikä yksilöllisyyttä paljon kunnioiteta.
Antakaahan kun selitän. Kaikki alkoi siitä, kun pari päivää sitten Aamulehdessä oli juttu siitä kuinka vauvojen unesta käynnistetään Tampereella Suomen Akatemian rahoittama tutkimus ja tähän tutkimukseen kutsutaan 4300 pirkanmaalaista perhettä. Eli voisi sanoa, että asia koskettaa aikas monia. Tämä on sinänsä vallan hyvä juttu eikä ärsytä laisinkaan. Se mikä ärsyttää, on jutussa mainitut "normaalin nukkumisen" ja "unihäiriöiden" tunnuspiirteet. Vai mitä mieltä olette seuraavista määreistä:
Antakaahan kun selitän. Kaikki alkoi siitä, kun pari päivää sitten Aamulehdessä oli juttu siitä kuinka vauvojen unesta käynnistetään Tampereella Suomen Akatemian rahoittama tutkimus ja tähän tutkimukseen kutsutaan 4300 pirkanmaalaista perhettä. Eli voisi sanoa, että asia koskettaa aikas monia. Tämä on sinänsä vallan hyvä juttu eikä ärsytä laisinkaan. Se mikä ärsyttää, on jutussa mainitut "normaalin nukkumisen" ja "unihäiriöiden" tunnuspiirteet. Vai mitä mieltä olette seuraavista määreistä:
"Unihäiriöitä vauvalla katsotaan olevan, jos hän herää useammin kuin kaksi kertaa kello 22:n ja aamuukudeen välillä niin, että se vaatii vanhemmilta toimintaa. Vaikka unihäiriöt ovat yleisiä pitää muistaa, että 80 prosenttia lapsista nukkuu hyvin, missä ja milloin tahansa. 20 prosenttia heräilee useammin kuin kaksi kertaa kello 22:n ja aamukuuden välillä, lastenneurologi Outi saarenpää-heikkilä kertoo." Ja vielä: "Kuuden kuukauden iässä tavoitteena on, ellä lapsi nukkuu yhtämittaisesti kuusi tuntia." (Pahoitteluni etten löytänyt netistä linkkiä tähän juttuun)
Nasu on nyt siis näiden määreiden mukaan unihäiriöinen, vesseli kun ei taida (lähes seitsenkuisenakaan) nukkua yöllä kuutta tuntia putkeen. Tietääkseni, en ole ikinä ottanut aikaa, kun ei kiinnosta suhtautua naperon nukkumiseen kuin urheilusuoritukseen. Nukkuaika kun vielä vaihteleekin, ihminenhän Nasukin on. Vai nukutteko te itse tasaisen monotonisesti joka yö, kysyn vaan? Itse en ainakaan nuku, vaikkei mulla edes puhkea hampaita, en kasva, enkä juurikaan kehity yön aikana. Valitettavasti, hehe.
No mikä tässä nyt sitten niin ärsyttää, kysytte. Jos kerran minua ei kiinnosta diagnosoida omaa lastani häiriöiseksi, enkö vain voi kohauttaa olkiani ja antaa asian olla? No, voisin kyllä, mutta kun minua kismittää nyt niin vietävästi kaikkien niiden ihmisten puolesta, joiden vauvat oikeasti valvovat niin, että siitä aiheutuu pidempiaikaista tuskaa koko perheelle ja asia on todellakin ongelma.
Tutavapiirissäni on nimittäin oikeasti vauvan nukkumattomuudesta kärsineitä ihmisiä ja tämä tällainen loukkaa kyllä heitä: Nasukin heilahti kerralla loistavasta nukkujasta (=muiden sanomaa) ongelmanukkujaksi, humpsista vaan! Lisäksi olen saanut teiltä lukijoilta useampia maileja liittyen vauvan nukkumiseen ja viesteistä on kyllä välittynyt se, että asiasta oikeasti kärsitään. Ja tällöin ei ole puhuttu mistään parin kerran yöheräilyistä, vaan pahimmillaan siitä, että vauva herää tunnin välein. Kyllä, tunnin välein koko yön. Eikä nuku päiväuniakaan kuin puolen tunnin, 45 minuutin jaksoissa.
Monet seikat vaikuttavat vauvojen nukkumiseen, siinä missä aikuistenkin. Jo tämän vuoksi on mielestäni järjetöntä liikaa niputtaa ja suoraan vertailla vauvoja toisiinsa. Esimerkiksi perhepedissä nukkuvat tuppaavat kuulemma heräilemään useammin, korviketta saavat nukkuvat nuoremmasta ehjempiä öitä, hyvin pieninä syntyneet tankkaavat alkukuukaudet enemmän mikä tietenkin heijastuu öihin jnejne. Vauvoille myös tekee hyvää heräillä yöllä. Esimerkiksi Elizabeth Pantley puhuu loistavassa kirjassaan (Pehmeä matka höyhensaarille) siitä kuinka vauvojen aivojen kehitykselle on itse asiassa erittäin tärkeää heräillä yöllä. Yö kun on suurta kasvun ja kehityksen aikaa. On toki vauvoja, jotka eivät pienestä pitäen herää öisin (tuttavapiirissäni on tasan yksi tällainen), mutta valtaosa heräilee. Koska se kuuluu kehitykseen.
Se ehkä suurin ärsyttävä juttu tässä kaikessa on tämä hirveä vimma määritellä asioita ongelmiksi ja sairauksiksi. Mihin katosivat erilaiset tempperamentit, luonteet, tavat ja tottumukset? Luontaiset taipumukset ja varianssi? Normaali erilaisuus, jota pitäisi juhlistaa sen sijaan että se nähdään enemmänkin ongelmana. Ja sitten luodaan epätietoisuutta, murhetta ja ongelmia sellaisille, joiden ei niistä pitäisi kärsiä. Tarkoitan nyt kaikkia niitä äitejä, jotka jutun luettuaan alkoivat (turhaan) miettiä, onko heidän vauvassaan nyt sitten jotain vikaa, kun annetut määreet eivät ehkä täysin täytykään. Perkele!
On tämä vanhemmuus muutenkin täyttä työtä ja kun niitä oikeitakin ongelmia sitten on, niin pitäkö sitä ennestään kuormittaa tuoreita ja hieman epävarmoja vanhempia? Sillä epäilen, että useampien lasten vanhemmat lähinnä naureskelivat tuolle jutulle, tai ainakin noille tietyille "totuuksille". Ja tällä en tarkoita todellakaan dissata niitä, joiden lapsilla on unihäiriöitä, päinvastoin! Tarkoitukseni on antaa juuri heille sitä kaistanleveyttä, ymmärrystä, apua ja tukea sen sijaan, että he vielä nykyisen kärsimyksensä lisäksi joutuvat kuuntelemaan sellaisten äitien unirutinoita, joiden vauvat oikeasti nukkuvat ihan normalisti ja suht hyvin.
No mikä tässä nyt sitten niin ärsyttää, kysytte. Jos kerran minua ei kiinnosta diagnosoida omaa lastani häiriöiseksi, enkö vain voi kohauttaa olkiani ja antaa asian olla? No, voisin kyllä, mutta kun minua kismittää nyt niin vietävästi kaikkien niiden ihmisten puolesta, joiden vauvat oikeasti valvovat niin, että siitä aiheutuu pidempiaikaista tuskaa koko perheelle ja asia on todellakin ongelma.
Tutavapiirissäni on nimittäin oikeasti vauvan nukkumattomuudesta kärsineitä ihmisiä ja tämä tällainen loukkaa kyllä heitä: Nasukin heilahti kerralla loistavasta nukkujasta (=muiden sanomaa) ongelmanukkujaksi, humpsista vaan! Lisäksi olen saanut teiltä lukijoilta useampia maileja liittyen vauvan nukkumiseen ja viesteistä on kyllä välittynyt se, että asiasta oikeasti kärsitään. Ja tällöin ei ole puhuttu mistään parin kerran yöheräilyistä, vaan pahimmillaan siitä, että vauva herää tunnin välein. Kyllä, tunnin välein koko yön. Eikä nuku päiväuniakaan kuin puolen tunnin, 45 minuutin jaksoissa.
Monet seikat vaikuttavat vauvojen nukkumiseen, siinä missä aikuistenkin. Jo tämän vuoksi on mielestäni järjetöntä liikaa niputtaa ja suoraan vertailla vauvoja toisiinsa. Esimerkiksi perhepedissä nukkuvat tuppaavat kuulemma heräilemään useammin, korviketta saavat nukkuvat nuoremmasta ehjempiä öitä, hyvin pieninä syntyneet tankkaavat alkukuukaudet enemmän mikä tietenkin heijastuu öihin jnejne. Vauvoille myös tekee hyvää heräillä yöllä. Esimerkiksi Elizabeth Pantley puhuu loistavassa kirjassaan (Pehmeä matka höyhensaarille) siitä kuinka vauvojen aivojen kehitykselle on itse asiassa erittäin tärkeää heräillä yöllä. Yö kun on suurta kasvun ja kehityksen aikaa. On toki vauvoja, jotka eivät pienestä pitäen herää öisin (tuttavapiirissäni on tasan yksi tällainen), mutta valtaosa heräilee. Koska se kuuluu kehitykseen.
Lämmöllä suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita vauvan uni ylipäänsä kiinnostaa.
Oli asian kanssa ongelmaa tai ei. Esimerkiksi täällä hinta oli nyt 17,90€.
Se ehkä suurin ärsyttävä juttu tässä kaikessa on tämä hirveä vimma määritellä asioita ongelmiksi ja sairauksiksi. Mihin katosivat erilaiset tempperamentit, luonteet, tavat ja tottumukset? Luontaiset taipumukset ja varianssi? Normaali erilaisuus, jota pitäisi juhlistaa sen sijaan että se nähdään enemmänkin ongelmana. Ja sitten luodaan epätietoisuutta, murhetta ja ongelmia sellaisille, joiden ei niistä pitäisi kärsiä. Tarkoitan nyt kaikkia niitä äitejä, jotka jutun luettuaan alkoivat (turhaan) miettiä, onko heidän vauvassaan nyt sitten jotain vikaa, kun annetut määreet eivät ehkä täysin täytykään. Perkele!
On tämä vanhemmuus muutenkin täyttä työtä ja kun niitä oikeitakin ongelmia sitten on, niin pitäkö sitä ennestään kuormittaa tuoreita ja hieman epävarmoja vanhempia? Sillä epäilen, että useampien lasten vanhemmat lähinnä naureskelivat tuolle jutulle, tai ainakin noille tietyille "totuuksille". Ja tällä en tarkoita todellakaan dissata niitä, joiden lapsilla on unihäiriöitä, päinvastoin! Tarkoitukseni on antaa juuri heille sitä kaistanleveyttä, ymmärrystä, apua ja tukea sen sijaan, että he vielä nykyisen kärsimyksensä lisäksi joutuvat kuuntelemaan sellaisten äitien unirutinoita, joiden vauvat oikeasti nukkuvat ihan normalisti ja suht hyvin.
Toinen seikka joka tässä riepoo, on juurikin tuo tuoreiden vanhempien turha huolestuttaminen ja stressaaminen, mitä väistämättä tapahtuu, kun aletaan liikaa medikalisoimaan. Ja kyllä, tiedän jotain siitä mistä puhun. Vaikka nykyään jo aikas hyvin luotankin itseeni äitinä, en minäkään aluksi luottanut omiin arvioihini ja hädissäni lueskelin lehdistä apua: kauanko tuon artikkelin vauva nukkuu, entä tuo? Minkä ikäinen vauveli on kyseessä? Jaa Nasua nuorempi ja nukkuu noin paljon ehjemmin, argh! Miten meidän nassikan siis pitäisi nukkua? Ja nyt paino todellakin noilla sanoilla pitäisi nukkua.
Mitä tästä kaikesta stressaamisesta opin? No ainakin se, että tärkeintä on luottaa itseensä ja toimia niin kuin itselle ja omalle perheelle tuntuu parhaalta. Jos kärsit vauvan nukkumisesta/nukkumattouudesta, kannattaa ehdottomasti hakea apua. Mutta jos et, ei kannata korviansa lotkauttaa moisille absurdeille määreille siitä kuinka jonkun muun mielestä vauvasi kuuluisi nukkua. Kun nassikka on tyytyväinen, hyväntuulinen ja virkeä hereillä ollessaan, on lepoa riittävästi. Ja sama pätee vanhempiin. Siinä ei silloin kannata mistään muiden antamista määreistä välittää, vaan nauttia hienosti soljuvasta arjesta. Vauva-aika kun on niin hirvittävän lyhyt, ihan kuten kaikki hokevatkin. Siksi sitä ei kannata tuhlata turhaan stressaamiseen.
Hitto kun ärsyttää tällainen kaikkien niputtaminen jonkun kvantitatiivisen määreen alle! Ihan sama homma kuin esim. painoindeksin kanssa. Eikä väliä, vaikka jokainen lihaksikas ihminen on painoindeksinsä mukaan ainakin lievästi ylipainoinen, ehei. Indeksiin on mahduttava!
Ja näin niinku loppukaneettina on lisäksi pakko huomauttaa, että yhteiskuntatieteilijänä mun on vaikea ymmärtää sitä, että 90% tuntemistani vauvaperheistä nyt kuuluisi tuohon 20% unihäiriöiseen porukkaan. Aikamoinen tilastoharvinaisuus. Mutta näinhän se on, jos noita määreitä katsoo. I rest my case.
Mitä tästä kaikesta stressaamisesta opin? No ainakin se, että tärkeintä on luottaa itseensä ja toimia niin kuin itselle ja omalle perheelle tuntuu parhaalta. Jos kärsit vauvan nukkumisesta/nukkumattouudesta, kannattaa ehdottomasti hakea apua. Mutta jos et, ei kannata korviansa lotkauttaa moisille absurdeille määreille siitä kuinka jonkun muun mielestä vauvasi kuuluisi nukkua. Kun nassikka on tyytyväinen, hyväntuulinen ja virkeä hereillä ollessaan, on lepoa riittävästi. Ja sama pätee vanhempiin. Siinä ei silloin kannata mistään muiden antamista määreistä välittää, vaan nauttia hienosti soljuvasta arjesta. Vauva-aika kun on niin hirvittävän lyhyt, ihan kuten kaikki hokevatkin. Siksi sitä ei kannata tuhlata turhaan stressaamiseen.
Hitto kun ärsyttää tällainen kaikkien niputtaminen jonkun kvantitatiivisen määreen alle! Ihan sama homma kuin esim. painoindeksin kanssa. Eikä väliä, vaikka jokainen lihaksikas ihminen on painoindeksinsä mukaan ainakin lievästi ylipainoinen, ehei. Indeksiin on mahduttava!
Ja näin niinku loppukaneettina on lisäksi pakko huomauttaa, että yhteiskuntatieteilijänä mun on vaikea ymmärtää sitä, että 90% tuntemistani vauvaperheistä nyt kuuluisi tuohon 20% unihäiriöiseen porukkaan. Aikamoinen tilastoharvinaisuus. Mutta näinhän se on, jos noita määreitä katsoo. I rest my case.
Mitä mieltä te olette?
4 kommenttia:
Kyllä itsekin luin ihmeissäni sitä aamulehden juttua, aikamoista yleistystä ja todella tiukat rajat vedetty siihen että kuka on unihäiriöinen ja kuka ei...ja sitten kuitenkin sanottu että 80% vauvoista nukkuu loistavasti..hmm... Varsinkin kun vaaveli oppii esim liikkumista niin sitähän tulee treenattua myös yöllä ja ei ne unitunnit tosiaan kasva ikäkuukausien mukaan vaan nimenonmaan vanhempana voidaan mennä taas takapakkia. Tää on niin arka ja kiinnostava aihe varsinkin ensikertalaisvanhemmille, että ei kannattais ihan kauheasti yleistää ja luoda turhia paineita. Te ootte ainakin Nasun kanssa yksiä esikuvia siitä miten elelette ja nukuskelette..ilman sitä turhaa stressiä :)
-suvi
Raskausaikana heräilin usein käymään vessassa ja syömään. Jos joku olisi ottanut siitä ongelman ja olisi teljennyt mut sänkyyn ja alkanut pitää mulle unikoulua, niin mulla ois kyllä palanut käpy. ;)
Moikka,
luitko tän päivän AL:n yleisönosastolta vastineen tuohon unijuttuun? Siinä ihan keskellä. Se oli musta hyvä kirjoitus.
Minä olen samaa mieltä, että niin kauan kun vanhemmat jaksavat eivätkä koe itseään väsyneiksi on aika sama kuinka usein he heräävät. Minulla on tuo vauva nyt 9kk ja vähintään 4 kertaa yössä herää, mutta itse olen ihan virkeänä. Vauva nukkuu kainalossa ja tuskin muistan imettäneeni. Kohta kyllä aion yövieroittaa ja kenties hän sitten rupee nukkumaan "paremmin".
Esikoinen ei ruvennut nukkumaan kunnolla ennen kuin 2-vuotiaana ja sekin kunnolla tarkoittaa yhtä heräämistä useimpina öinä. Välillä toki menee yö heräämättä.
Suvi: Nimenomaan niinhän se on, että tässä(kin) asiassa on kausia eikä kukaan ihminen toimi kuin junan vessa. Kiitos myös kauniista sanoistasi, me kumarramme punastuen Nasun kannsa :)
Vadelmia: Hahaha, nauroin tälle ääneen :D Niinpä! siinä ei molis paljon tassut selässä rauhottanu...
Salla H: Luin joo, ja se oli musta kans hyvä vastine ja ihan samoilla linjoilla ku mä. Mikä tietty selittää, et se oli musta hyvä, haha :D Hyvältä kuulostaa teidänkin meininki eli ei muuta ku sillä eteenpäin virkein mielin. Kiva aina kuulla muidenkin menosta, kiitos että jaoit!
Mietin tossa, ett toki muakin joinain aamuina voi väsyttää, mut niin mua väsytti a.e.n (=aikana enne nasua) esim. töiden tai viihdeillan jälkeenkin. Se on ELÄMÄÄ. Piste.
Lähetä kommentti