Hampaita, noita teräviä pikku naskaleita.

Heti kärkeen haluan kiittää vertaistuesta ja kommenteistanne! En nyt oikein tiedä miten tämän poliittisen korrektisti sanoisi, mutta on kyllä rehellisesti myönnettävä, että oli helpottavaa kuulla muidenkin lasten pudonneen erinäisiltä tasoilta haavoittumatta. Tai meinanneen pudota. Joka tapauksessa tuli fiilis, että ymmärsitte tuskani. Kuulostanpa sitten ylihuolehtivalta mutsilta tästä Nasun putoamisesta huolehtiessani, ihan sama, mutta mulla ei ole kuin yksi Nasu. Eikä sille saa tapahtua yhtään mitään pahaa. Ikinä. Piste.

Aamulla herättiin taas yhdeksän aikaan. Näyttääkin lupaavasti siltä, että naperon aamuvirkkuus on toistaiseksi ohi ja saadaan taas nauttia ihanasta nukkurytmistä. Tuo aamuvirkkuus sijoittui muuten aikas tasan tarkkaan miehen isyysloman ajaksi, jolloin herääminen tapahtui siis kuta kuinkin siinä seitsemän aikaan joka aamu. Ehkä Nasu halusi nauttia varhaisista aamuhetkistään isin kanssa, iskälomalla kun oltiin. Minähän nukkua porskutin koko parisängyn leveydeltä aina aamukymppiin asti, joka aamu, hehe. 

Aamu hehkui aurinkoisena ja Nasu tervehti vuotavasta nenästä ja takovasta yskästään huolimatta uutta päivää jokellellen ja siltaharjoituksiaan touhuten. Siltaan punkeaminen ja tällä tavalla eteenpäin hinuroiminenhan on edelleen yksi naperon lempipuuhista. Saas nähdä millainen jumppakuutio siitä vielä kehittyy. 

Jos eilen oli päällä kevään kunniaksi oranssi-ruskeaa, niin tänään selkeästi puna-keltaista.

Mitä? Taas sama body alupuvuksi? Tämäpä ennenkuulumatonta.

Omppuja, jee! Meitsi diggaa omppuja! Hyvä valinta äiti!

En ole mikään velho käsittelemään näitä kuvia. Ja näitä on pakko hieman käsitellä, koska muuten  Bloggerilla jokaisen kuvan avaaminen veisi pitkälle ensi viikkoon. Sen se uudella, ihanalla kameralla kuvaaminen maksaa. Tämän seurauksena perä perää otettujen kuvien värimaailmoissa on välillä eroja, joita en ymmärrä. Kuten nyt vaikkapa näissä neljässä kuvassa tässä tekstin ympärillä. Ja koska mulla ei ole käytössä mitään helppoa ja laadukasta kuvankäsittelyohjelmaa, en osaa tehdä asialle yhtään mitään. Paitsi harmitella sitä tässä. Harm, harm.

Punainen barbapapa body - lahja ystäviltä

Pirtsakka omppumekko - Duns

Keltaiset sukkikset - H&M, itse värjätty

Punaiset sukat - serkuilta lainassa

Otsikon mukaisesti nasukalle on nyt toden teolla ilmestynyt hampaita. Ensin ne antoivat odotuttaa itseään oikein urakalla. Urkimme miehen kanssa pikku kaverin suuhun, tunnustelimme sormilla ja tulkitsimme ähinöitä. Joko? Joko siellä nyt on? Kuola vaan valui, kaikkea ympärillä olevaa jyystettiin niin maan armottomasti, mutta mitään ei suussa näkynyt. Kunnes sitten eräänä päivänä. Ensi sieltä kuulsi vain hennosti jotain vaaleaa, sillä lailla ikään kuin se tulisi sivusuunnassa ikenestä läpi. Onneksi se kuitenkin päätti tulla pystystä läpi, olis muuten ehkä hieman hankalaa pureskella.

Nyt niitä tuntuu pulpahtelevan kuin sieniä sateella. Alaleuan esitaistelija sai lähes kohta taistelutoverin sivulleen ja nyt niitä tuntuu jo yläleuassakin useammassa kohtaa. Ovat meinaan teräviä pikku pirulaisia nuo! Ja millä tarmolla nassikka niillä louskuttaakaan. Nimimerkki "Ovat louskuttaneet yhtä sun toista ruumiinosaani jo useaan otteeseen".

Alhaalla näkyy jo selkeästi nuo kaksi talttaa, ylhäällä eivät vielä ole esillä.

Kohta tämä nauru välkkyy valkoisena.

Välillä nasukalla sitten menee hermot äitiin, joka ei tajua reagoida tarpeeksi ajoissa. Kuten nyt vaikka silloin, kun pitäisi jo olla parvekkeella täydessä unessa ja yksi urpo vaan sihtailee toista kameran linssin läpi.

Mä syön ton sun kameran ja alotan tästä linssinsuojuksesta, ettäs tiät. 

Tonne noin, jurpo, ku olis jo! Parvekkelle! Tämä on käsky.