Itku pitkästä ilosta, pieru kauan nauramasta

Otsikko on yksi äitini lempisanonnoista, ehkä jopa minunkin. Olen lapsuudessani nimittäin kuullut sen useamman sata kertaa ja nyt aikuisena olen saanut myös itseni kiinni sen viljelemisestä. Kyseinen sanonta pitää mun kohdallani kutinsa vähän liiankin hyvin, sellainen koHeli kun olen. Rapatessa roiskuu ja voi pojat kun roiskuukin.

Onnistuin nimittäin taas söheltämään harmittomasti alkaaneen vaivan oikein kunnon vaivaksi. Tämä on harvinainen taito, suorastaan maaginen voima, joka minulla on hyvin hallussa. Antakaahan kun kerron tarkemmin.

Eilinen kylpylähupailu päätyi siihen, että näyttävän kelluntademonstraationi jälkimainingeissa vettä mennä holahti oikein antaumuksella tuonne oikeaan korvakäytävään. Sen jälkeen, kun pari vuotta sitten suoritin sukelluskurssin, on vettä korvassa -vaiva alkanut vaivata oikein kunnolla. Ennen happilaitesukelluksia vettä ei mennyt korviini oikeastaan koskaan ja nyt luvallisena sukeltajana sitä humpsahtaa korviin helpommin kuin vaikkapa nenään (jonne sitä myös päätyy yllättävän helposti). 

Ei paljon laskeutuessa korvia vihlo, kaikki OK!

 Dorkaltahan sitä sukellusmaskissa näyttää, se on selvä.

Ai että! Tulipa muistoja noista kuvista mieleen, eivät ne ole kuin kolmen vuoden takaa. Pakko laittaa vielä muutama kuva tähän, ihan vaan että se veitsi kääntyy vielä hieman syvemmälle sinne haavaan...  auts!

Lillutaan keskellä painottomuutta.

Mies on tuo vaalea, minä tumma.

Heli tutkii kalaa. Ja kala Heliä.

 

 Kohti pintaa mennään.

Morjesta vaan.

Valmiina seuraavaan sukellukseen.

No niin, taas hairahduin aiheesta. Jotenkin vaan tuli niin mahtavia muistoja noista kirkkaansinisistä vesistä ja sukellusreissuista, että unohduin hetkeksi lomamuisteloihini. Takaisin siis tämän päivän tuskaani. Eli, eilen illalla oli tosiaan korva ärsyttävästi vettä täynnä ja oma-alotteisesti päätin ratkaista asian. Ei muuta kuin pumpulipuikko käteen ja se tanassa kohti korvaa. Tiedän, tiedän, korvaan ei saisi laittaa mitään omaa sormea ohuempaa, mutta kyllä mä nyt yhden pumpulipuikon herkän käytön hanskaan. Pyörittelin siis kuulostellen puikkoa korvassa, työnsin sitä yhä syvemmälle, kunnes yhtäkkiä pam! Korva meni täysin mykäksi. En kuullut enää yhtään mitään. Kuuro mikä kuuro.

"Pitikö se nyt tunkea sinne", mies torui, kun ärsyyntyneenä kirmasin ympäri kämppää ja valitin puolikuurouttani. On meinaan hippasen ärsyttävä olotila, kun ei puoli päätä kuule mitään. "No piti piti, kun mun piti sen avulla heruttaa se perhanan vesi ulos" , puolustauduin. "Jaa-a, ja samalla sit kuuroutit itsesi vai?", tuli vastaus johon en enää keksinyt mitään nasevaa. Koska mitä sitä kiertelemään, itse aiheutettu vaivahan tämä. 

Aamulla heräsin toivorikkaana - ja edelleen kuurona. Ei auta, oli nöyrryttävä ja soitettava lääkäriasemalle. Avuksi tarjosivat korvahuuhtelua. Mitä ihmettä, siitä ongelmastahan tämä kaikki juuri sai alkusa? Ja nyt pitäisi vapaaehtoisesti sitten posottaa sitä vettä lisää sinne korvaan vai? No, koska parempaakaan ratkaisua ei ollut näköpiirissä, varasin ajan ja toivoin parasta.

Tulin sitten äsken korvapesusta. Siltä se meinaan tuntui, en voinut kun nauraa koko operaation ajan vaikka se tekikin hieman kipeää. Kun sitten huuhteluvesi jossain kohtaa huljahti korvasta pois, palautui yllättäen kuulokin. "Hei, mä kuulen taas!", hihkaisin riemuissani ja hoitajatäti katsoi mua kuin puolijauhoista. Mutta oli se vaan mahtava fiilis, ehdottomasti tuulettamisen arvoinen.

Syykin korvan äkilliseen mykkyyteen selvisi. Kyllä kuulemma korvansa saa vähemmästäkin tukkoon kun kahden viikon korvatulppa-yöunista. Mä kun olen pari viikkoa nyt nukkunut korvatulpilla Nasun yöjumpista johtuen. Niin joo, ja asiaa ei siis kannata avittaa niillä himpskatin pumpulipuikoilla. Take my word for it. Kuurous voi tulla nopeammin kuin tajuaakaan.

Entäpä Nasun päivän asu? No, mies oli valinnut Nasulle päälle oranssi-ruskeaa, innoittajana toimi kuulemma sinappikakka. Älkää kysykö enempää.

Hohhoijjaa, jokos sitä safkaa saa? Vai tarviiko syödä itteensä?

Ruokalapulla tai ilman, sotken kuule anyways!

Raidallinen frotee body - Metsola

Oranssit  velour housut - Lindex

Ruskeat sukat - Me&I

Musta-valkoinen ruokalappu - Etsy

Uusi, ensimmäinen oma syöttötuoli - Stokken Tripp Trapp