Kivistävä kokovartalofiilis

Ai jai, outs, sattuu! Eilen päätin alkaneen maaliskuun kunniaksi, että nyt loppui tämä löffiminen ja mars mamma kohti kuntosalia! Olin varannut ajan kuntosalini personal trainer Laurille ja tarkoituksena oli katsastaa meikäläisen kuntoa, tavotteita ja mahdollista ohjelmaa. Olen aina harrastanut liikuntaa, eri elämänvaiheissa erilaista. Aluksi sitä klassista balettia, myöhemmin muun muassa jumppaa, kuntosalia, ratsastusta, pilatesta, flamencoa, spinningiä ja lenkkeilyä. Kyllästyn säännöllisen varmasti, joten uusien lajien löytäminen on pitänyt innostuksen kipinää yllä. 

Lenkkeily on näistä uusin innostus, jonka löysin parisen vuotta sitten. Hyvässä vauhdissa ollut juokseminen jäi  kuitenkin raskauspahoinvoinnin  ja selkäkrempan takia telakalle, mutta aloitin sen uudelleen kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Olin mielestäni niin hyvin toipunut ja kaikkea. Virhehän se oli, tietenkin. Ei ne suotta puhu siitä kolmen kuukauden lapsivuodeajasta. Eli, selkä kremppas uudelleen (balettiurani ihana perintö) ja sitä tässä nyt ollaan sit hitaasti, mutta varmasti kuntoutettu. Kunnes eilen, eilen oli sellainen olo, että nyt tykitetään!

Joten painuin salille, energisesti pyörällä tottakai. Keskustelimme Laurin kanssa tunnin verran historiastani, erinäisistä krempoistani (luoja, että kolmekymppinenkin voi jo olla hajalla) ja tavoitteistani. Tavoite oli helppo määrittää: takaisin kuntoon ja selkäkipu pysyvästi historiaan. Haluan pystyä taas juoksemaan ilman että selkä kremppaa. Kaikki meni oikein mukavasti ja varasimme uuden ajan kuntosaliohjelman tekemiseen, heti torstaiksi tietenkin. Mä kun olen sellainen "tulta munille" -tyyppi, niin että heti vaan hommiin.

No, olisi pitänyt ymmärtää pelätä, kun Lauri lopuksi totesi, että "kokeillaanpa vähän jotain". Juu, kokeiltiinhan me. Se ei vaatinut kuin askelkyykyt eteen ja sivulle sekä muutaman kahvakuulaliikkeen ja mä en päässyt salin rappusia alas. Kyyryssä ja kivistellen pakenin paikalta. Et silleen, ei lupaa hyvää. Torstaina pitäis sitten yrittää uudelleen, tällä kertaa kuulemma "kunnolla koko ohjelma läpi".  Mä en ymmärrä kuinka ikinä selviän siitä hengissä? Enhän mä pysty edes istumaan tänään, kuinka helkkarissa voin reenata huomenna?  Ja hullu-Lauri odottaa mua siellä, hirmurääkit silmissä vilistäen. Tiedän sen! Voi luoja mihin suohon olen taas itseni kaivanut.

Tänään on jäytävien lihaskipujen lisäksi aurinkoinen ja kiireinen päivä. On Nasun sedän syntymäpäivät ja niitä juhlitaan jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Matka siis vie mummolaan synttärikakun äärelle. Päivän asun teemana oli tänään raita ja päälle valittiin aluksi pirteän keltaista, täysillä paahtavan auringon kunniaksi.

Meitsi on yhtä raitaa vaan.

Raidallinen froteebody - Metsola

Söpöt etanaleggingsit -  eBay täältä 

Kärpsy Kärpänen on raidallinen myös

No, tähän asuunhan tuli sitten pissakepponen, joten ei muuta kun uusi setti niskaan. Nyt luovuttiin raita-teemasta ja vaihdettiin se norsuihin, norsut kun toimii aina. Tällä kertaa punaista ja, ylläripylläri, Tuttaa.

Hei mutsi, tsekkaa mikä kojelauta täältä lattialta löytyi!

Pikkasen jos näitä painelen...

Itämaiset norsut body, myssy ja housut - Tutta

Voi luoja, kun sattuu. Ja itkettää huomisaamun treeni ja hullu-Laurin rääkki. Muistan pienenä, kun tiedossa oli  jotakin kamalaa, vaikkapa yksinlaulut (joista olen lapsuudentraumojani jo jakanutkin), niin ressasin niitä jo edeltävänä iltana. Aamulla kouluun lähdettiin kuin teuraalle ja ulko-ovemme ovenkahvasta kääntäessäni muistan ajatelleeni, että seuraavan kerran kun käännän tätä kahvaa, se on ohi.  Jotenkin siitä ajatuksesta sai voimaa.

Tällainen ajatusleikkeily on seurannut mua halki elämän, oon tehnyt sitä niin kauan kun muistan. Muistan kuinka esimerkiksi Nasua synnyttämään lähtiessäni ajattelin rappukäytävässä, että seuraavan kerran kävelen näitä rappuja äitinä, nyytin kanssa. Huomenna kotoa lähtiessäni varmaan ajattelen, että seuraavan kerran kun pääsen tänne rappukäytäväämme, en pysty enää kävelemään. What a charming thought!