No niin, olen elossa. Jalat tärisevät, kädet eivät jaksa kannatella edes kännykkää korvalla ja istumaan en pääse kuin kädellä tukien (oikein muistuu mieleen raskauden viimeiset päivät, jolloin ei paljon ollut asiaa syviin, matalalla oleviin penkkeihin). Mutta, selvisin hullu-Laurin rääkistä ja olen enemmän kuin ylpeä itsestäni! Tästä se totisesti alkaa.
Eiliset ronsut miellyttivät niin paljon, että tänään jatkettiin norsujen parissa. Norsujen ja punaisen värin. Mitäpä sitä selittelemään, ne toimi eilen, toimii myös tänään.
Iltapäivälehden lukutuokio isin kanssa. Tietenkin sohvalla röhnöttäen.
Norsubody - Me Too
Punaiset velour housut - Lindex
Hikinäpyt naamassa - seurausta amatööriäidin virhearvioinneista
Nyt kun mies on isyyslomallaan, päivät tuntuvat juoksevat kuin kamelit karavaanissa. Mihin ne menevät? Vastahan oli maanantai ja huomenna on jo perjantai. Augh! Niinpä nämä blogipäivityksetkin tulevat normaalista myöhässä, tilanne joka korjautunee kun mies palaa töihin. Palaa töihin... huoh. Miksei elämä voi olla sellaista, että voisimme miehen kanssa kumpikin olla kotona Nasua hoitamassa? Miksi, oi miksi, toisen on tuhlattava iso osa tästä kallisarvoisesta ajasta töissä pukertamiseen? Mies-raasu!
Tässä kohdin olen kade rikkaille, sillä rahastahan se on yksinomaan kiinni. Normaalisti en todellakaan usko, että raha tekee onnelliseksi, mutta tässä asiassa ja elämäntilanteessa olen vakuuttunut, että se tekisi meidät vieläkin onnellisemmaksi. Mutta hei, mehän lottosimme viime lauantain automarketti-reissullamme - ehkäpä olemmekin jo miljonäärejä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti