Örmäkkää tavaraa

Just. Hellä vauvanhoitotarvike. Just just. Kelataanpa hieman taaksepäin.

Kävipähän tässä meille niin, että kun aloitettiin kiinteiden ruokien syöminen, aloitettiin sotkeminen. Sotkemme kilpaa. Sen nyt vielä ymmärtää, että pieni nasssikka ympäriinsä pyöriessään ja syömistä harjoitellessaan sotkee, mutta tätä meikäläisen sotkemisen määrää ei selitä enää mikään. Paitsi se, että minusta on yksinkertaisesti vaan kuoriutunut sotkeva nainen.

Pari viikkoa sitten nassikan naaman ja kaulan alueelle ilmestyi pientä, ihon väristä näppyä. Sellaista hieman ns. hormooninäpyn kaltaista, jota ihan pienillä vauvoilla usein on. No, minä sitä siinä sitten rasvailin aina kun muistin ja ihmettelin jotta mitä ihmettä se nyt oikein on. Mutta koska vauvoille tulee aina välillä jotain nyppyjä, punotuksia ja muita ihmejuttuja, en ollut siitä aluksi juuri moksiskaan. 

Kunnes se alkoi ärtymään. Tuntui, että näpyt eivät olleet menossa minnekään, vaan ne lähinnä multiploituivat naperon naamassa. Erityisesti syömisen jälkeen iho oli rypyliäinen kuin kuun pinta. Tai mitä ainakin kuvittelen kuun pinnan olevan. Kamalaa, meidän pikkuinen on moon face ja jo näin nuorena! 

Koska näpyt ärtyivät syömisen jälkeen, ehdotti neuvolan täti jonkun ruoka-aineen kenties aiheuttavan sitä. Minä en tätä hevillä uskonut, sillä näpyt ilmaantuivat ruoasta riippumatta aina yhtä ärmäköinä enkä jaksanut uskoa nassikan ihon ärtyvän jokaikisestä vihanneksesta mitä Nasu syö. Se olisi jo sen tason mega-allergiointia, että ennätykset paukkuisivat. Varsinkin kun kumpikaan meistä miehen kanssa ei ole millekään allerginen.

Ihmettelimme näppyjä edelleen. Nasu ei niistä tuntunut olevan moksiskaan, enemmän sitä ärsytti aterioinnin jälkeinen naaman puhtaaksi pyyhintä. Näpyt eivät siis olleet arat, kutisevat eivätkä kipeät. Hetkonen, kelaus takaisin päin.... naaman pyyhintä. Ai-van! Nyt alkoi meinaan tälläkin amatööriäidillä raksuttaa. Olimme parin viikon ajan nimittäin pyyhkineet nasukan naamaa vauvan kosteuspyyhkeillä, niillä kun tuntui noi safkat helpommin irtoavan. Lisäksi ajattelimme niiden olevan mainostensa mukaan pehmeitä ja ystävällisiä herkälle pikku iholle.

Kattia kanssa! Homman todellinen luonne selkeni meille siinä vaiheessa, kun Nasu oli eräänä päivänä viime viikolla piirtänyt itselleen mustekynällä parran ja mies päätti kokeilla sitä varovasti pyyhkeellä puhtaaksi. Se kirottu näennäishellä lappuhan irrotti koko kuulakärkikynän! Ja vielä yhdellä pyyhkäisyllä! Mulla on tapana kirjoitella asioita muistiin käteeni ja tiedän tasan tarkkaan kuinka hankala sitä mustetta on ihosta irti saada, kokeili sitten sylkeä, saippua tai niiden yhdistelmää. Ja nyt nämä hellät vauvanihon hoitotuotteet poistivat tuon musteen yhdellä pyyhkäisyllä. 

Näpyt lähtivät sinä päivänä, kun tämän havaitsimme ja heitimme moiset liinat suoraan roskiin. Vaikken yliherkkä kemikaaleille ja niiden käytölle olekaan, oli tämän tason örmäke kyllä liikaa. Joten tästäpä amatööriäidin vinkkivititonen teille kaikille: hellät vauvan kosteuspyyhkeet voivat olla jotain ihan muuta. Meillä on käytetty ainakin paria eri suuren valmistajan tunnettua merkkiä eli kyse ei ole vain yhdestä merkistä.

Että silleen. Tänään muuten päälle laitettiin niin ihana värikylpy, että ihastuin turkoosiin jälleen uudelleen.

Siis sä pyyhit mun naamaa millä?

  Turkoosi retroleijona body - Tutta

Turkoosi-limet leggingsit - Novita

Punainen itämaiset norsut myssy - Tutta

Pallopään pikku nassu - jälleen näppyvapaa