Lullabub Cot Rocker / ajatuksia käytöstä

Vihdoinkin asiaan, on näitä juttuaiheita siunaantunut joista pitäisi kirjoitus tehdä, mutta en yksinkertaisesti ole ehtinyt. Siitäkin kun viimeksi Lullabubista kirjoitin ja juttua käyttäjäkokemuksesta pikaisesti lupailin on nyt jo kuukauden päivät. Mihin tämä aika viilettää? Eihän meitsi meinaan pysyä matkassa mukana.

Tajusin meinaan juuri, että jos en jäisi Nasun kanssa kotiin hoitovapaalle, lähtisi nassikka parin viikon sisään hoitoon. Hurja ajatus, toinen kun on vielä niin pieni. Mutta ehkä asiaan suhtautuisi eri lailla, jos olisi siihen orientoitunut. Minähän olen orientoitunut olemaan nasukan kanssa kotona aina vuodenvaihteeseen saakka.

Mutta nyt siis käyttökokemuksia Lullabub Cot Rockerin parista. Kyseessähän on neljä kehdonjalkaa, jotka pinnasängyn jalkoihin kiinnitettynä tekevät sängystä kehdon. Tämän lisäksi jalat hytkyttävät sänkyä neljän eri moodin mukaisesti; on veneajoa muistuttavaa, äidin sykettä imitoivaa, autolla ajoa muistuttavaa ja äidin vatsassa olemista imitoivaa värinää.

Olemme käyttäneet Lullabubia nyt kuukauden verran ja ensikommenttina voisi sanoa, että olisipa se ollut meillä jo silloin ku nasukka oli pieni! Tällöin nimittäin kantelimme Nasua kantokopassa uneen, se kun tykkäsi kantelusta ja siitä kun koppa tumpsahteli kantajan jalkaa vasten. Jos meillä olisi ollut Lullabub, olisi monelta kantelumaratonilta varmasti säästytty. Sen verran tehokkaalta tuo masiinan hytkytys tuntuu.

Olemme käyttäneet Lullabubia lähinnä silloin, kun laitamme Nasun yöunille nukkumaan. Lullabub valitettavasti saapui meille verrattaen myöhään (oli meinaan aikas vaikea saada se) ja siten Nasukin oli jo oppinut nukahtamaan itsekseen sänkyynsä. Niinpä emme saaneet Lullabubista tukea mihinkään varsinaiseen siirtymävaiheeseen, johon se olisi varmasti ollut omiaan. Niinpä me vain laitamme Lullabubin hytkyttämään (äidin masu tai sydämensyke on Nasulle paras) ja jätämme nasukan itsekseen nukahtamaan. Tämä tapahtuu, ja tapahtui myös ennen Lullabubia, minuuteissa. Niinpä minun on nyt äärettömän vaikea sanoa, tepsiikö Lullabub ja kuinka hyvin. Nasu kun nukahtaa sekä sen hytkytykseen että ilman.

Sanoisinkin, että masiina on parhaimmillaan pikku vauvan sänkynä. Avuksi siihen suht vaihtelevaan ja rutiinittomaankin arkeen, mitä ihan pikkuisen vauvelin kanssa saa elää. Siihen aikaan, kun vauvelia vasta opetetaan nukkumaan ja nukahtamaan valvevaiheesta takaisin syvään uneen. On Lullabub toki ihan kätevä vielä nyt kahdeksankuisellakin, mutta varmasti sen tehokkaimmat päivät ovat jo menneet. Tämä ei tosin harmita, ehkäpä niitä vauveleita meille siunaantuu useampiakin... Ja jos ei, saa tämän härvelin varmaan myytyäkin.

Eli kyllä, suosittelen kapistusta vauva-arkea helpottamaan. Varmasti säästää vanhempien yöunia pikkuisen natiaisen kanssa elettäessä. Tällaiselle vauvelille, joka jo nukkuu rutiiniensa mukaisesti pitkät yöunet päivästä toiseen, ei Lullabub ehkä ole enää parhaassa iskussaan. Eikä se käsittääkseni niille ole suunnattukaan. Niinpä mekin ehkä kohta pakkaamme sen varastoon uutta tehokäyttöä odottamaan.

Minua väsytti aamulla sunnuntainen viihdereissu (oli muuten ihan sairaan kivaa!) joten mies ja Nasu heräsivät aamusella ennen minua. Mies valitsi päivän asun, keltaista ja kesäistä kuulemma.

 Nyt tarkenee jo paljain jaloin.

Tämä asu on veikeä kummaltakin puolelta. 

Pepussa lymyää etana, joka asuu lehden alla.

 

Söpöt etanaleggingsit -  eBay täältä

Aurinko body - Duns 

Ulos piti laittaa pitkähihainen paita päälle, sen verran siellä käy yhä viima. Haasteet pukea napero oikein jatkuvat yhä, tänään kyllä selvittiin vaihteeksi pää kuivana. En silti tuulettele onnistumistani vielä sen enempää, se voi jo huomenna olla kaukainen muisto vain. Mutta minkäs teet, enhän mä ole tällaisiin ilmoihin vauvaa ennen pukenut, joten mistä sitä voi oikean asun tietää? Paitsi tuskaisesti kokemuksistaan oppimalla.

Raidallinen froteepaita - aitoa retroa Huutiksesta