perjantai 8. huhtikuuta 2011

Yh-viikon viimeinen ilta

Istuskelen tässä sohvalla, natustan King Size Tuplaa ja mietin mennyttä yh-viikkoani. Vähän niin kuin väistyvä puheenjohtaja tekisi tilinpäätöstään. Nasu tuhisee sängyssänsä Lullabubin keinutuksen tahtiin (täytyykin muuten tehdä siitä se käyttäjäarvio-kirjoitus), Riki pörisee viereisessä tuolissa ja on rauhallista. Ulkona näkyy mahtava kuun sirppi ja on myönnettävä, että hieman ovat nämä perjantai-illat lapsen myötä muuttuneet. 

Mutta aloitetaanpa ensin päivän asusta. Kuten on jo aiemminkin tullut esiin, pidän Pilvi-kuosista. Erityisesti JNY Designin Pilvi-kuosi on ihana täyteläisine väreineen, mutta ovat Lindexin Pilvet vallan mainioita nekin. Niin, ja unohtamatta tietenkään Meandin Pilviä, joista meillä on haalarit ja body. Pilviä, pilviä, lisää mulle pilviä! 


Katsahdin siis aamulla Nasun kaappiin ja päätin, että Pilvi-kuosia ei olla nyt hetkeen käytetty eli sitä siis tänään ylle. Pidin nimittäin tietoista kuosipaussia hetken aikaa jotta kuvio taas tuntuisi pienen paussin jälkeen uudelta. Ja tuntuihan se.


Nasu ja ne aiemmin mainitut mummo-kädet.


  Älä nyt herranjestas enää mutsi kuvaa! Mä haluun jo leikkiin, uskotko?
**********
Sydämiä satava Pilvibody - Lindex
Pilvihousut - Lindex
Valkoiset sukat - H&M
Mallin ääni viimeisessä kuvassa - valitusta korkealta ja kovaa

Takaisin yh-viikkooni. Yleisesti ottaen tämä viikko on mennyt helpommin mitä ennalta pelkäsin. Nasu on nukkunut hyvin eli minäkin olen nukkunut hyvin - vaikka napero viikon alussa flunssaan sairastuikin. Päivät ovat menneet melko nopeasti, sillä olen kehittänyt meille joka päivälle ohjelmaa, pääasiasssa vierailureissuja. 

Tänäänkin olimme ensin serkkuja ja niiden ihania leluja moikkaamassa, sen jälkeen jatkoimme vielä kummipoikaani Kaapoa tapaamaan. Huomenna menemme vielä ukkia, mummia & isomummia moikkaamaan ja illalla se mies jo saapuukin, toivottavasti kädet tuliaiskassien painosta venyneinä. 

Nasun hoitaminen ei sinällään ole ollut rankkaa, se on se aikuisen seuran puute joka on. Aikuisena ihmisenä sitä haluaa välillä sekä puhua että kuulla täysiä lauseita, eikä pelkästään "daa-da, dää-dä, paa-paa" (Nasu) tai erinäistä mouruntaa (Riki). 

Puhu nyt tällaiselle jengille jotain. Nämä kun kommunikoivat katseillaan.

Lisäksi rankkaa on ollut se, että on puuttunut ihminen kenen kanssa kerrata päivän tapahtumia. Vaikka olen niitä vierailujemme aikana puhua pajattanut, ei se silti ole sama asia. Eihän ketään muuta yhtä paljon Nasun puuhat kiinnosta kuin miestä ja minua. Luonnollisestikaan.

Luulin että olisin väsyneempi kuin mitä nyt oikeasti olen. Olin myös aivan varma, että menetän hermoni ainakin pari kertaa. Niin ei ole käynyt, ihme kyllä. Sillä onhan Nasu välillä pahalla tuulella ollut, väsynyt ja nälkäinen ja huuto vain on raikunut ympäri asuntoa. Silti pinna on kestänyt tilanteet venyen. Ihme juttu, mä kun olen aikas nopeasti kiihtyvää, temperamenttista sorttia. Onko tämä äitiys tekemässä musta nyt lauhkeampaa? Vau!

1 kommentti:

Elisa kirjoitti...

Mä huomasin saman ilmiön, kun mies oli ekaa kertaa useamman päivän poissa duunireissulla. Ei se lapsen hoito, mutta tulee hulluks jos ei juttele ees vähän "aikusten" juttuja. Seuraamuksena oli aikamoset puhelinmaratonit ja treffejä neljän päivän ajan... ;)