Kehityskeskustelu

Aurinkoinen aamu lähti raidoissa käyntiin ja hyvinpä sopivat Metsolan ja Myllymuksujen froteiset raidat yhteen. Sattumaako?

Mulla on hopeinen tukka, pikkuiset varpaat ja hassut sormet.

Mä oon Nasu yhdeksän kuukautta.

*******

Raidallinen froteebody - Metsola

Raidallinen froteehaalari - Myllymuksut

Tänä aamuna pysähdyin hetkeksi miettimään, mitä kaikkea Nasu onkaan viime aikoina oppinut. Meistä on miehen kanssa tuntunut jo hetken aikaa, että napero on viime viikkoina ottanut jonkun megalomaanisen kehitysspurtin, mutta vasta kun aloin listailemaan tapahtuneita asioita tajusin miten huima harppaus onkaan tapahtunut.

Peukkua meitsille!

Nasu on siis viimeisen kuukauden aikana oppinut:

• Istumaan itse, tukematta
• Seisomaan kevyesti tuettuna & ottamaan askelia eteenpäin
  
• Nousemaan itse istumaan & rullaamaan takaisin makuulleen
• Ryömimään eteenpäin, vauhdilla
• Nousemaan polvilleen istumaan & nelinkontin konttausasentoon
• Nousemaan itse seisomaan tukea vasten
• Konttamaan peppua perässään hinaten, ns. peppukiituri-tyyliin
• Seisomaan itse tukea vasten
• Komentamaan meitä & ilmaisemaan selvää "en tykkää" -olotilaa

Eikä tässä vielä kaikki. Tämän ohella Nasu on työstänyt ainakin kaksi uutta hammasta (keskelle eteen) ja kasvanut pituutta silmissä. Siis jopa niin että mekin miehen kanssa huomaamme sen. Kun kuvioon vielä lisätään ikään kuuluva äidinkaipuu, eroahdistus ja vierastaminen ei liene ihme, että pikku naperolla on hieman levottomia öitä. Niin, ja mainitsinko vielä senkin, että nassikka on kaupan päälle myös laajentanut jutteluaan ja äänenkäyttöään entistä monipuolisempaan suuntaan.

Kotonamme siis riehuu ja rellestää aikamoinen maailmasta humaltunut ja utelias tutkimusmatkailija, joka on sitä mieltä että hän määrää ja me tottelemme. Ja palvelemme. Ellei palvelua heti kuulu, ottaa tämä pikku Kolumbus oikeuden omiin käsiinsä ja pyrkii tekemään asian sitten itse. Mentaliteetillä "jos lakeijat eivät avaa kaapin ovia, avaan ne sitten itte".

Hetkonen, tässähän on selvä ovi. Ja oven takana on aina jotain piilossa.

Otetaanpa siis parempi asento. Äiti ei kuitenkaan suostu tätä avaamaan, vaan pitää taas itte.

Tämä pitäisi nyt siis saada auki. 

Hahaa, ei minkäänlainen haaste kaltaiselleni Houdinille.

Hmmm... kyllä ne saranat tuossa vasemmalla puolella ovat eli tästä sen kyllä pitäisi aueta.

Kas näin, hieman kun pepulla auttaa taaksepäin. Kunnon venytyshän toimii tunnetusti lähes kaikkeen.

Tadaa! Auki on.

Niinpä meikäläistä odottaa nykyään lähes päivittäin jotakuinkin tällainen näky. Huone ja tuhon alue vain vaihtuvat

Mitä asiaa? Mulla olis kato tässä vähän kesken yks juttu...

Kuten kirjoitinkin, Nasu on erittäin kovasti meidän peräämme. Enemmän toki minun, äidinkaipuu kun on suunnaton, mutta yhtä lailla seuroihin on päästävä jos mies ja minä erehdymme hetkeksi eri huoneeseen kuin Nasu. Kuten vaikkapa vessaan pyykkejä laittamaan. Ei mene kuin hetki ja pikku-myyry on tulla sujauttanut parinkin huoneen halki luoksemme.

Huhuu, oottekste täällä? Mä tuun kans!

No mutta mikäs salaseura se täällä on? Löysinpäs!