Kävimme siis Riki Sorsan kanssa keskiviikkona kauneussalongissa. Se oli meidän yhteistä kahdenkeskistä aikaa, Nasu oli mummin kanssa kotona. Sanoisin muuten että tyttöjen yhteistä hemmotteluaikaa, mutta Rikihän on poika. No mutta joka tapauksessa, ideana oli hakea Rikille uusi kesätukka.
Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä kuinka järkyttävää Rikin karvojen lähtö on, ympäri vuoden, joka ikinen päivä. Ja kuinka siitä nyt Nasun myötä on muodostunut sen tasoinen ongelma, että jollei siihen löydetä ratkaisua, joutuu Riki lähtemään. Älkää kysykö minne.
Kokeiltu on jo monta kikkaa Furminaattorista ruokavalioon, teippiharjaan, jatkuvaan imurointiin ja lopulta sietämiseen. Ei toimi, ei minkäänlaista apua. Ratkaisuksi minulle sitten suositeltiin Rikin trimmausta eli karvojen lyhyeksi ajelua. Sikäli järkevä vaihtoehto, että niillä jalostetuilla kissaroduillahan jotka eivät karvasta, on nimenomaan lyhyt karva. Ja Rikillä sitä karvaa on kolmessa kerroksessa, joista se ulommainen on vielä pitkää. Siispä kokeillaan!
Saavuimme kisutrimmaukseen hyvissä ajoin ja aikaa oli varattu tunti. Riki pöydälle, kone esiin ja eikun ajelemaan. Riki on siitäkin ihana kissa, ettei se ole koskaan räppäissyt saati purrut ihmistä, ei nytkään. Siinä se kelli hoitopöydällä pää mun kainalossa ja antoi koneen laulaa. Ja voi jeesus sitä karvan määrää! Loppujen lopuksi kissan ajelussa ei mennyt varatun tunnin sijaan kuin vartti, sen verran kiltisti Riki oli. Ei itse trimmaajakaan ollut uskoa silmiään.
Koko kissaa eivät suosittele trimmaamaan, vaan häntä, pää ja jalat jätettiin ennalleen. Kaikki muu ajeltiin noin sentin mittaiseksi. Ja kas, Rikistähän kuoriutui varsinainen lihaskimppu. Oikea muotovalio, vaikka itse kehunkin. Katsokaa nyt itse. Kuvasin Rikin sen lempipuuhissa vessassa metsästämässä pyttyyn heitettäviä meikinpuhdistus-pumpulipalloja.
Enkös olekin aika lailla hoikemman näköinen?
Heitä jo se pumpuli, heitä nyyyyy!
Arki uuden kesäturkin kanssa on sekin osoittautunut menestykseksi. Riki on karvanpoiston ja siitä seuranneen ilmiselvän viilentymisen & virkistymisen johdosta megapirteä, leikkisä ja hyväntuulinen. On kuin katista olisi turkin mukana karissut vuosia pois. Ei epäilystäkään etteikö kisu todella nauti uudesta turkistaan. Lisäksi kaikki hyväilyt tuntuvat nyt paljon vahvemmin ja Riki onkin jatkuvasti sylittelemässä ja kärttämässä hellittelyjä.
Taidanpa vaan silkkaa hyväntuulisuuttani puskea tätä pönttöäkin.
Camouflage-Riki väijyy saalistaan.
Siinä se mun väijytyksen kohde nyt pitkällisen metsästyksen jälkeen on:
ihana pumpulipallo silmämeikeillä kuorrutettuna.
En voi sanoa toimiiko kikka muille, mutta meille tämä on jo nyt tuonut suuren helpotuksen. Niin muulle perheelle kuin itse katillekin. Rikihän oksenteli monta kertaa viikossa niitä karvapallojaan, sen verran älyttömäksi sen karvojen lähtö meni. Ja ennen kuin joku ehtii kommenttiboksiin huutelemaan niin kyllä, kisu on pariinkin kertaan tutkittu eläinlääkärillä eikä mitään lääketieteellistä syytä sen megakarvastukseen (jonka eläinlääkärikin totesi) löytynyt. Mutta nyt taidettiin löytää apu, keino joka toimii.
Tämän postauksen sankarina on siis Uusi Upea Riki, mutta vilautetaan nyt Nasunkin päivän asua. Päällä oli jälleen vaaleanpunaista, alanko mä kenties nähdä maailman höttöisesti pinkkien lasien läpi vai mitä on tapahtumassa? Joka tapauksessa Nasu oli hörhelöpöksyineen ja froteemekkoinen niin girlie-girlie kun vaan olla ja voi. Välillä näinkin.
Pretty in pink.
Vaaleanpunainen froteemekko - Lindex
Valkoiset röyhelöpöksyt - Polarn O. Pyret
5 kommenttia:
voe mahoton miten söpö riki! kiva että löytyi ratkaisu, kahden kissan omistajana sitä karvaa kyllä riittää täälläkin.. varmaan tuntuu tuollaisen kesäturkin silittäminen hauskalta niin kissasta kuin silittäjästäkin :]
Meidän Moppi-vainaalta leikattiin karvat joka kevät. Se muodostui meillä vapun perinteeksi. Koira nuortui ihan silmissä ja vielä vanhanakin sitä luultiin nuoreksi lyhyine turkkeineen. Hassuinta oli tottua siihen että päätä ravistellessa korvista kuuluikin flap flap flap eikä puff niinkuin pitkien karvojen kanssa :D
liiska: Kyllä nyt todella tuntuu, että ratkaisu on löytynyt. Ihanaa! Ja Riki nauttii silmin nähden uudesta turkistaan, mikä tarkoittaa sitä että olemme koko perhe tyytyväisiä :) Ja sä kyllä kahden kattimuksen kanssa tiedät mitä karvasirkus on ;)
Satu: Mahtava kevätperinne! :) Meillä taas Riki totuttelee selkeästi nyt siihen, että itsensä peseminen on mahdollista kun ei ole koko kieli jatkuvasti irtokarvassa, hehe.
Ihan pakko lyhyesti muistuttaa, että ei sinne pönttöön mitään pumpulipalloja pitäisi heitellä - ei edes kissa iloksi... ;)
anonyymi: Avain hommassa lienee mitä sinne pyttyy lopulta vetää ;)
Lähetä kommentti