Nasu, tuo pieni hyttynen

Huh huh, koko päivä ollaan taas juostu. Miehen kanssa teimme päiväreissun Tuusulaan ja Nasu oli sen aikaa serkkulassa oppimassa uusia taitoja. Uusin opittu taito on nyt ns. inkkarimölinä eli se, että huudetaan ja läiskitään kättä suun eteen huudon aikana. Tiedättehän? Vaikea selittää, mutta kaikkihan meistä sen osaavat. No, nyt osaa nasukkakin. Paitsi että se ei ymmärrä läpytellä sitä kättä, vaan hieroo pikkuruista nyrkkiään suun ympärillä ja mölisee. Tuloksena toki samankaltainen ääni, mutta huomattavasti huvittavamman näköinen ipana.

Serkkulapäivän jälkeen mies ja Nasu suunnistivat vielä mummolaan, kun minä lähdin nauttimaan taloyhtiön kokouksesta hikiseen pätsiin, jota kait joku voisi kokoushuoneeksikin kutsua. Voisin lyhyesti ja ytimekkäästi todeta, että tässä illanviettoarvonnassa minä hävisin. Oli ankea kokous, lomalla vielä. Plääh!

Hellepäivään Nasu varustautui yhdellä lempivaatteista ja -merkeistä, Plastisockin Applefield-asulla. Useampi lukijamme on kommenttiboksissa kummastellut aleostosteni kokoja ja miettinyt minkä kokoinen tuo pirpana oikein on, kun ajattelen 80-koon menevän vielä syksyllä. Hyviä kysymyksiä rakkaat lukijamme!

Heti kärkeen onkin varmaan todettava, että eihän sitä tiedäkään, minä lähinnä optimistisesti sormet ristissä toivon, että näin olisi. Ja olen jo visiotasolla valmistanut noista asuista syysasuja, tiedä sitten pääsenkö ikinä todella pukemaan niitä Nasulle. Mutta fakta on myös se, etttä napero on hoikka ja lyhyenpuoleinen. Esimerkiksi nyt nämä Plastisockin vermeet ovat kokoa 68 ja vielä mahtuvat (tosin hieman kinneästi). Äidin pieni hyttynen.

Täältä tämä hyttynen tulee -ja vauhdilla!

En kyllä ole mikään laiha tai lyhyt, vaan just oikean kokoinen. Ettäs äiti tiät!

  ********

Body ja leggarit - Plastisock, Applefield-kuosi

Kato äiti, ei käsiä!

Ai jai, nyt se on sitten jo totista arkea. Mainitsin tässä jonain päivänä, että nasukka seisoo jo usein ilman tukea, itsekseen. Niinhän tuo nassikka tosiaan tekee, yhä kiihtyvässä määrin. Nyt ipanan uusin taito on ponnistaa lattialta istuma- tai konttausasennosta seisomaan ihan pienen avun turvin ja seistä sitten siinä ilman tukea, mitään.

Hurjan näköistä! Eihän tuo nassikka vielä hetki sitten osannut edes istua itsekseen ja nyt se jo naama mielipuolisessa virneessä seistä jollottaa täysin omatoimisena. Seisoo ja nauraa, ilmeisesti ilosta. 

Ja ikään kuin kruunatakseen järjettömän vauhdikkaalta tuntuvan kehityksensä napero myös kävelee. Joko käsistä kiinni pidettynä tai sitten itsenäisesti pientä tukea vasten. Sanokaa mitä sanotte, kyllä tuosta kohta lähdetään lopullisesti liikkeelle eikä siitä sitten ole paluuta. Kävely, here Nasu comes!

Onnistuin napsaisemaan pikku kaverista muutaman kuvan sen seisoskellessa. Usein kuvausongelmia aiheuttaa se, kun äiti kiljahtelee yllättyneen riemuissaan nähdessään jälkikasvunsa seisovan. Ja hulluhan se on, jos ei sitä ääntä hieman pelästy. 

Suotta sä iskä väijyt mun takana, en mä aio kaatua.

Pois alta kävyt ja muut, täältä tulee seisova Nasu!

Hei hei vaan kaikille! Tämä on kuulkaas viimeisiä kuvia joita meikäläisestä näette näin selällään makoilevana. Aion lopettaa tässä asennossa poseerauksen kokonaan ja siirtyä seisoviin poseerauksiin. Sopivat arvolleni paremmin.

Mikäs se oli? No se oli amatööriäiti, joka livahti aleihin

No niin, minun ei siis pitänyt livahtaa näille aleille ollenkaan. Ei ollenkaan. Pyhästi olin päättänyt ja tunnetusti nämä pyhät päätökset ovat niitä, jotka sitten ensimmäisenä kaatuvat. Kuten vaikkapa kasvatusperiaatteet. 

No, tänään kaatuivat rymisten meikäläisen säästöaikeet kun ensin livahdin iki-ihanaan Kuopukseen (sehän sijaitsee täällä Tampereella) ja sen jälkeen lähdimme parhaan ystäväni kanssa naisten kesken humputtelemaan. Ihan kaksin, alennusmyynteihin. Tietäähän sitä tyhmempikin mitä näistä yhtälöistä seuraa.

Kuopuksesta seurasi totaalisortuminen. Olen himistellyt kotimaisen Aarrekidin tiettyjä vaatteita jo hyvän aikaa, mutta niitä on to-del-la harvoin Huutiksessa ja vielä harvemmin kaupassa alessa. No nyt oli, kokonaiset -15%. Ei se kyllä mikään mieletön aleprosentti ole, mutta alennusta kumminkin. Ja kun vaate on lähtöhinnaltaan kallis (kuten mielestäni Aarrekid on), on alekin tietysti suurempi. Matemaattinen fakta, joka hieman pehmittää sitä nalkuttavaa puolta omastatunnosta, jos sellaisen omaa. Minähän en omaa, sillä mielestäni mikään kaunis ei ole turhaa, hihi.

Enkä minä olisi minä, ellei mukaan olisi tarttunut jotain muutakin...

Aaaajeeee, ihanan Avaruusmatka-kuosin body ja megasöpöt shortsit. 

Kummatkin pitkäikäisiä, sillä ostin kokoa 80 ja lyön syksymmällä vaan pitkää hihaa ja sukkista alle.

Uutta Metsolaa syysmekoksi, mutta onneksi -30% alennuksella.

Samoin kuin tuo älyttömän hurmaava Geggamojan farkkumekko.

Loppuun se helmien helmi, jota lähdin hakemaankin: Aarrekidin iiiihana täyspellavaa oleva pussihaalari!

Tänne kans vaan alle lämmintä, niin menee syksyllä ja miksei talvellakin. Kallista ehkä, mutta samalla laadukasta, kotimaista ja pitkäikäistä. Puolensa kaikella.

Oma tarinansa olisikin se, mitä me ihanat naiset sitten shoppasimme itsellemme, mutta jätetään se tieto vain Visan laskuttajatätien silmille...

Tänään Nasun asuksi valittiin reteästi pelkkä body, hellettä kun piisaa. Puimme aluksi vahingossa nuo sukatkin kun kerran kuuluvat settinä bodyyn, mutta poishan ne sitten otettiin. Olivat kuumat ja liukkaat, mikä ei kävelemään pyrkivällä nassikalla ole se optimaalein ratkaisu.

 

Nasu keskellä ankean elämänsä synkeää arkea: menossa normileikki pesupussukan kanssa.

Nasua silti naurattaa.

**********

Barbapapa body & sukat - Lahja ystäviltä

Metsolasta kajahtaa

Tänään mies puki Nasun maatilahenkeen, teemana kun oli kuulemma loman kunniaksi rehellisesti countryside. Tästä setistähän Nasulla on myös haalarihousut, mutta ulkona hellivä helle ei oikein sallinut pitkiä puntteja. Shortsitkin asuun lisättiin polvia suojaamaan vasta kun nassikka alkoi oikein toden teolla rymytä pitkin lattioita.  

Tiesittekö, että tätä meikäläisen prinsessamopoa on tuunattava päivittäin? Aika duuni kuulkaas.

Täältä tullaan äiti!

 ************

Maatila body - Lindex

Mustat shortsit - Me&I

Olen kirjoittanut jo aiemmin rakkaudestani Tuttaan ja Meandiin ja nyt tuntui sopivalta laajentaa ihastelupostaus kotimaiseen Metsolaan. Noihin froteevaatteiden unelmiin. Tykkään kuin hullu puurosta Metsolan vaatteista, mutta niiden melko...köh...no, suoraan sanottuna suolainen hinta pitää meidät aikas tehokkaasti kurissa. Paitsi että onneksi on Huutis, josta ahkeralla louhimisella tekee myös Metsola-löytöjä.

 Iki-ihana Sun Ray -kuosi pinkkinä sekä yksi Metsolan tavaramerkeistä, Ägg-haalarit.

Tämä raidallinen body on ollut todellisessa tehokäytössä lukuisissa eri asuyhdistelmissä, 

tässä niistä vain muutama.

Ehdoton lemppari klassinen raitakalsari ja toinen megasuosikki Walmet-body.

Ah, ihana Sun Day!

 Kesäinen megasöpö shortsiasu, ehkä paras hellehattu ikinä ja pirtsakan vihreä Sun Ray -mekko.

Nasun ollessa pienempi en juuri viitsinyt edes etsiä Metsolaa, sillä halusin ostaa sitä pidemmälle käyttöajalle kuin vain muutamalle kuukaudelle. Tiesin, että erityisesti Metsolan kohdalla nopeasti pieneksi jäävä vaate harmittaa. No, näitä yllä esiteltyjä vaatteita ollaan onneksi päästy käyttämään aikas monta kertaa ja yhä on ainakin osalla käyttöikää edessä. Ellei napero nyt äkisti kiskaise jotain kamalaa kasvuspurttia (kop kop).

Ja sitten on vielä ne vaatekaapin ihanuudet, jotka olen hamstrannut Nasun tulevaisuutta varten aina kun hyvä diili on tullut eteen. Tässäpä niistä tulevista muutama:

Aaah, lisää aurinkoja ja traktoreita, näistä ei vaan saa kylliksi!

Sama taitaa päteä Muna-haalareihin ja toiseen arskakuosiin.

Jotenkin Metsolan vaatteissa natsaa kaikki: kuosit, mallit ja värit. Jopa mitotus on hoikalle Nasulle juuri sopivaa ja laatu ainakin meidän vaatteissa on ollut tosi kohdillaan. Ja me tiedetään, lähes kaikki meidän Metsolat kun on kierrätettyjä. Ainoa mikä Metsolassa tosiaan tökkii on se hinta. Joten Metsola, jos kuulet meitä jossain siellä kaukana, niin täällä yksi innokas Nasu arvostasi kovasti omaa pikku vaatesponssia. Nih!

Muista aina, liikenteessä, monta tuskanhetkeä ompi eessä

Ai että, miehen megaloman kunniaksi säidenkin haltija hymyilee ja arska paistaa. Siinä vimmastuneena Nasu puettiin heti aamusta hellevetimiin, hävettää jo todetakin että pinkkiin.

Hö, älä nyt kuvaa mua ku olkaimet on huonosti ja meitsin cleavagea vilkkuu hieman liikaa.

Kuvaa ennemmin tätä mun ärhäkän reteetä mopoa.

Pinkit leggarit - Lahja Ruotsin sukulaisilta

Tapiirimekko - Lindex

Froteinen kääntöhattu - Löytö Huutiksesta

Mallin varvasasento - Tavaramerkki

Tänään ollaan hoidettu kaiken maailman asioita ja reissattu autolla. Siis sillä megakätevällä kaksiovisella perheautollamme, joka soveltuu erityisen hyvin lapsen turvakaukalon kanssa yhteen. Ei vaadita kuin olympiatason urheilijan sivuheilautus, mieletön lihasjännitys ja avot! kakara on sisällä autossa. Ulos saaminen onkin sitten aivan omanlaisensa urheilusuoritus.

No, siinä autoillessamme pistin merkille seikan, jota olemme miehen kanssa tuska kasvaen kuulostelleet jo jonkin aikaa. Uskottava se nyt on, Nasu ei nykyään viihdy autossa pitkiä aikoja. Syy: aika käy pitkäksi. Ihan selvästi. Väitin miehelle ettei napero näe kaukalostaan ulos ja ihmekös tuo jos kaiket matkat joutuu taivaita tuijottamaan, mutta mies vakuutti että napero kyllä näkee sivuikkunoistakin ulos. 

Mistä se sen niin varmasti tiesi jäi minulle arvoitukseksi. Ehkä mies on kokeeksi istunut kaukalossa. Mikä tosin ei tuota luotettavia tuloksia, sillä miehenköriläs on aika lailla suurempi kuin ipana. 

Mitäköhän tälle asialle voisi tehdä? Jos lyöt kakaran käteen purkkapussin, hiljenee takapenkin valitus ehkä viideksi minuutiksi. Äidin aurinkolaseilla aikaa voittaa jo vartin, mutta sen häviää sitten irtonaisissa sangoissa ja kuolaisissa laseissa. Tähänastinen suurin hittihärpäke, rytmikkäästi ropiseva pastilliaskikin, voittaa enää vain parisenkymmentä minuuttia. Nyt siis kaivattaisiin jotain jämerämpää, suorastaann maatajärisyttävää. Naperon tajunnan räjäyttävää. 

Löytyykö rakkailta lukijoiltamme vinkkivitosia jaettavaksi? Täällä nimittäin yksi mökkireissusta haaveileva amatööriäiti odottaa kuola suupielistä tippuen ininävapaita automatkoja. 

Rikin ja Nasun narukinkerit

Riki Sorsalla ja Nasulla on yhteinen intohimo. Nimittäin lahjapakettien lahjanarut. Tämä yhdistävä tekijä selvisi meille taannoin Nasun nimipäiväjuhlien yhteydessä, sillä juhlien jälkeisenä päivänä niistä käytiin veristä taistoa.

Jes, katos katti mitä mä sain! Lahjanarua! Ja suotta siinä livot huuliasi, tämä on mun.

Hei elukka, näpit irti! Löytäjä saa pitää, mä näin tän eka.

Jaa pyrit iholle vai? 

Mitä, katti noukkikin ovelasti toisen pään suuhunsa! Mikä ketku!

Eiköhän se tajua irrottaa kun oikein olan takaa kiskaisen.

Hmph, mitä tehdä? Tuo karvainen petohan vetää takaisin.

Hei, toi on epäreilua. Jätkä yrittää jotain puolinelsonia! Äitiiiiii!

Hähää, mäpäs selätinkin sut! Alistu kurja ja luovuta se naru tänne!
Mitä, katti livahtaa karkuun nauhan kanssa? Pelkuri.

Jep. Tällaisen seurakunnan kanssa täällä eletään ja yritetään säilyä normaaleina. Eipä tähän muuta lisättävää ole kuin päivän asu. Se oli tänään poikkeuksellisesti melko suunnittelematon asu, lähinnä napattiin päälle sitä mikä kaapista osui ensimmäisenä käteen. Lähes neljän tunnin päikkäreiden jälkeen kun oli hieman hoppu mummilaan.

Jaa mitä se iskä siellä huutelee, pöytään tarvitaan haarukoita vai? Järjestyy.

*********

Tipu body - Småfolk

Violetit haaremihousut - Bogi

Mallin otsalla dominoiva etupyörre - Päivä päivältä paheneva