torstai 30. kesäkuuta 2011

Nasu, tuo pieni hyttynen

Huh huh, koko päivä ollaan taas juostu. Miehen kanssa teimme päiväreissun Tuusulaan ja Nasu oli sen aikaa serkkulassa oppimassa uusia taitoja. Uusin opittu taito on nyt ns. inkkarimölinä eli se, että huudetaan ja läiskitään kättä suun eteen huudon aikana. Tiedättehän? Vaikea selittää, mutta kaikkihan meistä sen osaavat. No, nyt osaa nasukkakin. Paitsi että se ei ymmärrä läpytellä sitä kättä, vaan hieroo pikkuruista nyrkkiään suun ympärillä ja mölisee. Tuloksena toki samankaltainen ääni, mutta huomattavasti huvittavamman näköinen ipana.

Serkkulapäivän jälkeen mies ja Nasu suunnistivat vielä mummolaan, kun minä lähdin nauttimaan taloyhtiön kokouksesta hikiseen pätsiin, jota kait joku voisi kokoushuoneeksikin kutsua. Voisin lyhyesti ja ytimekkäästi todeta, että tässä illanviettoarvonnassa minä hävisin. Oli ankea kokous, lomalla vielä. Plääh!

Hellepäivään Nasu varustautui yhdellä lempivaatteista ja -merkeistä, Plastisockin Applefield-asulla. Useampi lukijamme on kommenttiboksissa kummastellut aleostosteni kokoja ja miettinyt minkä kokoinen tuo pirpana oikein on, kun ajattelen 80-koon menevän vielä syksyllä. Hyviä kysymyksiä rakkaat lukijamme!

Heti kärkeen onkin varmaan todettava, että eihän sitä tiedäkään, minä lähinnä optimistisesti sormet ristissä toivon, että näin olisi. Ja olen jo visiotasolla valmistanut noista asuista syysasuja, tiedä sitten pääsenkö ikinä todella pukemaan niitä Nasulle. Mutta fakta on myös se, etttä napero on hoikka ja lyhyenpuoleinen. Esimerkiksi nyt nämä Plastisockin vermeet ovat kokoa 68 ja vielä mahtuvat (tosin hieman kinneästi). Äidin pieni hyttynen.


Täältä tämä hyttynen tulee -ja vauhdilla!


En kyllä ole mikään laiha tai lyhyt, vaan just oikean kokoinen. Ettäs äiti tiät!
  ********
Body ja leggarit - Plastisock, Applefield-kuosi

2 kommenttia:

L-E kirjoitti...

Hyvin tuolla näyttää jalat maahan yltävän eli passelin kokoiselta näyttää :D. Minulta pääsee aina unohtumaan että kaikki lapset eivät veny niin kuin meidän pikkuinen joka on ottanut elämäntehtäväkseen muistuttaa herneenversoa (pitkä ja kapea - you know) ;).

Kohta voinkin myydä teille meiltä pieneksi jääneitä ihanuuksia... jos äiti vaan raaskii luopua ;D.

Heli kirjoitti...

L-E: Joo, kaikki lapsethan on just täydellisen kokoisia. Ugh, olen puhunut.

Sitä ei tiedä vaikka tuo kaveri venähtäisi samaiseksi hetrneenversoksi, me kun miehen kans ollaan keskivertoa selkeästi pidempiä. Tai sit meidän tytär on mini :D

Mitä, ihanuuksia, missä???