Nasun nimipäivä

Nasun nimipäivää juhlittiin toukokuussa, mutta enpäs kerro minä päivänä, hihi.

Emme todellakaan aio joka vuosi nimipäiväkestejä järjestää, olemme siihen aivan liian laiskoja, mutta koska nämä olivat Nasun nimen ensimmäiset juhlat, päätimme venyä parhaimpaamme ja järkätä pienimuotoiset nimpparikahvittelut. Lisäksi nimpparit olivat loistava keino nähdä lähiperhettä ja kummeja, arjessa kun päivät tuppaavat juoksemaan niin vauhdilla ja välillä voi mennä pidempikin aika ennen kuin nähdään. 

Nimpparijuhlat osuivat aurinkoisen lämpimään päivään ja sankarin juhla-asuksi valittiin kerran aiemmin koekäytössä ollut froteemekko, pinkkikuvioinen tämäkin.

Kuin kaksi marjaa.

Nasu ja ukki poseeraavat juhlallisina.

Hauskinta kemuissa oli nassikan mielestä selkeästi leikkikavereiden suuri määrä. Siinä missä ipana on arkisin pakotettu tyytymään miehen ja minun ilmeisen semi-ankeaan seuraan, riitti tänä iltana leikittäjiä vaikka muille jakaa.

Nasu ja Kaapo pakkaavat yhdessä laukkua.

Serkkutytöt ja Kaapo pistivät Nasun kanssa paikkaa paaliin minkä kerkesivät ja isovanhemmat telmivät ja sylittelivät nasukkaa vuorovedoin. Puhumattakaan kummeista. Tietyllä tapaa ilta sai toivomaan paluuta yhteisölliseen kylämuotoon, jossa kaikki tämä olisi lähinnä arkipäivää. Pääsisi vanhemmat helpolla.

Nasu ja ukki lempipuuhissaan: ukki makaa lattialla ja Nasu touhuaa päällä.

Kivaa kun toitte ukin mulle leikkikaveriksi!

Mummu ja Nasu hauskuttelivat ruokapöydässä kun mummu jäi muiden vieraiden lähdettyä istuskelemaan iltaa ja "avustamaan" Nasun iltapalassa. Sillä eihän tuosta hulluttelusta ja naureskelusta juuri syöttämisapua ollut, päinvastoin.

Tule mummu lähemmäs, niin sudin sun naamaasi tällä.

Hahaha, mummu on hassun näköinen!

Meitsi kohta tikahtuu hengiltä.

Mummulla ja Nasulla on ihan kahdenkeskiset jutut.

Kaapo puolestaan rakastui tuohon Nasun pinkkiin matkalaukkuun ja vietti pitkät tovit pakaten ja purkaen laukkua. Välillä tepasteltiin myös ympäri huonetta laukku kourassa ja oltiin ilmeisesti matkalla jonnekin.

 Kaapo laukun kimpussa.

Kummitädin syliin oli tunkua ja ensimmäisenä paikalle ennätti Kaapo, vuotta vanhemman ketteryydellä ja nopeudella. Mutta Nasupa ei siitä lannistunut, vaan jatkoi häiriköimistään lattianrajasta käsin. Kaapon ilme näytti välillä hieman kärsivältä, sellaiselta kuin se olisi itsekseen miettinyt, että eikö tuosta natiaisesta pääse enää millään eroon?

Mitäs tänne kuuluu? Mahtuiskos messiin?

Ja kaiken ihanan lisäksi tädillä on tuollainen kiiltelevä, ihana kännykkäkin.

Sankari sai myös lahjoja ja niitä olikin hauska availla. Koska jouluna Nasu oli vasta viisikuukautinen, ei se silloin oikein tajunnut paketeista juuri mitään. Kivointa taisi silloin olla pakettien lahjanarut. Mutta toista se oli nyt.

Herra varjele mitä sieltä kummisedän paketista kuoriutuu?

 

Megahärpäke!