Nasu rakastaa huushollimme koristekiviä. Ja koska minä olen jollain tasolla hurahtanut mokomiin mötiköihin, niin niitähän täällä sitten piisaa paiskottavaksi. Aivan erityisiä suosikkeja ovat kirjaston suuret mustat kivet ja olohuoneen pienet vaaleat kivet. Tänään Nasu oli jälleen noiden pienten kivien kimpussa.
No mut hei, kun mä nyt vaan satun tykkää näistä.
Kai sitä naperollakin saa joku harrastus olla? Nih!
Nyt ehkä jotkut teistä vetävät jo henkeä ja ajattelevat että eikö se dorka tajua, että nassikka voi laittaa kivet suuhunsa ja tukehtua. Tajuanhan minä. Vaikea olisi olla tajuamatta, sillä ne kivet menevät aina suuhun. Sehän se lienee ipanan kivileikin henki. Ensin kivet nostellaan yksitellen astiastaan ulos, paiskoaan jos mahdollista, ja sitten niitä laitetaan suuhun ja imeskellään. Välillä syljetään vanha uuden ja entistä maukkaamman tieltä pois.
Olen siis luovuttanut. Aikani jaksoin nostella kiviä syrjään ja kaivaa niitä naperon tiukasti kiinni pusertuneesta suusta. Sillä jotenkin se aina ehti tunkemaan niitä suuhunsa. Ja entäs se suu sitten! Se on kuulkaas todella puserrettu kiinni, siinä ei paljon taikasanat ja "sesam aukene!" -käskyt auta kun kymmenkuisen terhakat leukaperät puristuvat aarteensa ympärille. Niinpä tulin lopulta siihen tulokseen, että jos joku saa nassikan nielaisemaan sen penteleen kiven, niin se on kyllä se äiti sorkkimassa väkisin suuhun. Joten lopetin sorkkimisen.
Hetken päästä järkeilin nassikan kivien imeskelyä jo seuraavasti: "Sehän on itse asiassa nerokasta opetusta ulkomaailmaa varten; sitten kun mennään puistoon niin Nasu osaa laittaa kiviä suuhunsa nielemättä niitä. Mutta jos nyt kieltäisin puuhan, se laittaisi kiviä suuhunsa kuitenkin salaa ja varmasti oikein kiiruhtaisi nielemään niitä. Nyt kun se saa rauhassa laittaa niitä suuhunsa, harjoitella ja imeskellä, on homma sille arkea eikä se siten edes vahingossa niele niitä."
Tiedän, eihän tuossa välttämättä ole yhtään mitään järkeä. Mutta minun blondin aivoilleni homma menee täydestä, minkä ansiosta voin loikoilla rauhassa sohvalla sillä välin kun pikku geologi tutkii kivikokoelmaamme.
No mutta minkäslainen yksilö se tässä on? Taivas varjele!
Mmmmmm... katsonpa tarkemmin. Mielenkiintoista.
Niin mitä sä sanoit? Älä äiti koko ajan häiritse, mulla on tutkimukset kesken!
Jos nyt pikkaisen ottaisin tästä yksilöstä suutuntumaa, on niin osuva käteenkin.
No no, tulepas nyt sieltä käteen.
Hmmm... onpa mielenkiintoinen maku, kerrassaan.
*******
Vakosammarihaalarit - Plastisock
Tipu body - Småfolk
Violetit Barbapapa sukat - Lahja ystäviltä
Kuvissa näkyy myös päivän asu, uusi lempivaatteemme. Tai siis noi Plastisockin vakosammarithan lienee jo aiemmin nimetty lemppareiksi, mutta nyt myös Småfolkin uusi body liittyi joukkoon. Tuo body on muuten niitä hehkuttamiani Tradera-löytöjä. Body oli uusi, vielä muoveissaan ja hinta..... arvatkaas! No en malta, pakko kertoa: 5 €! Sillä hinnalla voin jo ostaa uudenkin, hehe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti