Voi luoja sentään! Täällä osoitteessa kuulkaas kohellus jatkuu. Ei auta, että napero osaa jo seistä tuetta, kävellä tuen kanssa ja laukata ympäri kämppää. Turvassa ei olla. Vahinko tulee, jos on tullakseen.
Tänään se tuli suihkussa, jossa mies ja Nasu olivat luttailemassa. Ilmeisesti Nasu kurotti vannastaan niin vauhdilla jotain, ettei mies ehtinyt kun vierestä todistaa kuinka napero menetti tasapainonsa ja otti otsalla tuntumaa kaakelilattiasta. Tuloksena kaikkien kuhmujen äiti, kopsujen kopsu.
Kopsu kuvattuna heti Panadol-lääkityksen jälkeen. Naperolla lienee kunnon kipukynnys, tuota ei meinaan kauan itketty. Porukat tuskailivat kopsua huomattavasti ipanaansa kauemmin.
Ei se kaunis ole. Otsa sinertää ja muutamassa minuutissa kylmäkääreestä huolimatta otsaan punkesi sellainen sarvi, että Pegasoskin olisi kade.
Njaaaa... mutsi hei, ei tämä nyt niin kauhean paha ole.
Profiilikuvasta hahmottaa ehkä helpommin otsan uuden ulokkeen.
Rapatessa roiskuu ja sitä rataa. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, kehittyykö tuohon huomiseen mennessä sellainen mustelma, joka sitten pikku hiljaa valuu alas silmän päälle ja siitä nenun tienoille. Jos, niin sitten onkin ilo liikuskella ympäriinsä piestyn näköisen vauvelin kanssa. Ei puutu kuin huolestuneen ohikulkijan soitto sossuun, niin sen yhden urpon maalailema "synkkä arki" -visio saa viimeisen sinettinsä. Huoh.
Shortsikelit jatkuvat, niinpä päivän asun valinta on melko helppoa. Ei meinaan ole paljoa valinnanvaraa, vaikka kaapissa tuota kudetta onkin. Joko napero on alasti, pelkässä vaipassa, bodyssä tai sitten shortsiasussa. Shortseissakin oikeastaan vain jos ollaan lähdössä jonnekin, alasti kun ei kehtaa lähteä Nasu eikä äiti.
Tänään lähdettiin mummolaan, sillä miehellä on syntymäpäivä ja se tiesi miehen ja naisen välistä kahdenkeskistä aikaa. Ja te, jotka ehkä muistatte että vastahan oli meikäläisen synttärit, olette oikeassa: olemme kesän lapsia koko perhe. Nasun 1-vee syntsätkin on alle kuukauden päästä enkä to-del-la-kaan ole alkanut edes miettimään niitä kestejä. Toisin kun suurin piirtein kaikki muut blogaavat äidit, jotka ovat jo tässä vaiheessa hyvän aikaa plänänneet, mallailleet ja askarrelleet kyseiseen tilaisuuteen jotain. Minä olen lähinnä keskittynyt kuvaamaan ruhjeista lastani ja shoppailemaan alennusmyynneissä. Hyi hyi amatööriäitiä.
Jahuu, mullon kohta bileet!
Froteinen shortsiasu - Metsola
Otsan uusi sarvi - Tahaton kasvokoriste
3 kommenttia:
Kakku pöytään ja kahvia vieraille. On sitä maailmansivu juhlittu synttäreitä ilman viirinauhoja ja teemavärejä. ;)
Henkilökohtaisesti vihaan juhlia. Henkäisin helpotuksesta, kun teini juhli muinoin kymppisynttäreitään ja ilmoitti ettei halua enää seuraavana vuonna mitään synttärikutsuja. Luulin jo päässeeni pälkähästä, mutta ei. Pikkulikka sai aikaan sen, että taas olisi ainakin kymmenen vuotta synttäreitä edessä. :P ;)
En tosin aio järjestää pikkulikalle mitään yksivuotismegasynttäreitä, vaan ihan pienimuotoisen 'ota tuosta itse mukiin kahvia'-vastaanoton lähipiirille. Luulen, että likka on iloinen pelkästään jo käärepapereista ja lahjanaruista. :)
Nasun kuhmu on kunnioitettavan kokoinen. Vahinkoja sattuu ja onneksi paha mieli unohtuu nopeasti. Nasu on kyllä reipas (ja äiti myös). :)
Hupsista, melkoinen kuhmu :)
Meilläkin kuhmuja riittää! Ja usein juuri niin, että äiti on kauhuissaan kuhmusta/ruhjeesta, mutta pojat eivät muista enää koko tapahtumaa. Lapsien kipukynnys tuntuu olevan omaa luokkaansa..;)
Ti: juurikin näin mäkin ajattelin, tosin yksi tietty kukkauska on pakko hakea. Nasun nimikkokukka, jonka isi toi laitokselle. Jos ei muuten, niin äitiä liikuttamaan, niisk (muistoja, muistoja).
Hyvä kuulla, että synttärinakki viuhuu ainakin noin kymmenen vuotta, osaa nääs henkisesti valmistautua. Vieläköhän Hesburgerissa järjestetään synttäreitä? ;)
Eikös olekin megakuhmu, rikkoi ennätyksiä. Nasun reippaus ja vähäitkuisuus kyllä jaksaa yllättää, miehen kanssa oltais varmaan itse karjuttu aika lailla enemmän :)
Vauhtivekaroiden äiti: Juuh, varsinainen Kuhmujen Kuningas ;) Todellakin tuo kipukynnys on jotain käsittämätöntä, sen kun sais aikuisuuteen mukaan ni olis moni asia helpompaa...
Lähetä kommentti