 |
| Ikävä oli niin että pipaa kiristi! |
Hei ystävät, meillä oli Nasun kanssa teitä ikävä! Tämä päivittäinen kirjoittaminen on muodostunut jo niin olennaiseksi osaksi päivärutiinejamme, että yhtäkkinen hiljaisuus tuntui siltä kuin päivistä puuttuisi pala.
Vaikka jonkinlainen tauko tästä blogaamisesta saattaakin monen mielestä olla paikallaan, oli se mulle itse asiassa pientä tuskaa.
Ei sen takia, että mun koko ajan pitäisi olla verkossa, yhteydessä, konnektoituneena (mikä kamala väännössana). Vaan sen takia, että tämä blogi on edelleen pääasiassa mun päiväkirjani: tärkeitä muistiin kirjattuja hetkiä arjesta pikku blondini kanssa.
Kirjoitustauko tarkoittaa samaa kuin aukkoinen päiväkirja. Päiviä, joista ei löydy kirjoitusta. Ei jaettuja tunnetiloja, kuvia, fiiliksiä. Ja tällainen reikäpää kun välillä olen, pelkään että unohdan ne päivät. Arvokkaat, riemastuttavan raivostuttavat päivät tuon ipanan kanssa. Kaikki ne pienet tapahtumat, ilmeet, eleet, ajatukset ja tunteet. Eli se maallinen arki, josta ainakin mun onneni koostuu.
No, harmittelu sikseen, sillä täällä sitä taas ollaan ja vaikka mitä on kuulkaas ehtinyt näinä viitenä hiljaisena päivänä tapahtua! Täytyykin tässä nyt heti lähipäivinä tehdä siitä kaikesta tiliä, että pääsette kanssamme kärryille mahdollisimman pian.
Aloitetaanpa eilisestä, jonka vietimme mummolassa helteestä nautiskellen. Mummi oli löytänyt arkistojensa uumenista ihanan vaaleanpunaisen ammeen, jossa Nasun isi on pienenä polskinut. Ihanaa, että anoppi on säästänyt kaikenlaista, Nasulla on mummolassa jopa isin vanhoja leluja, joille leikkiä. Niinpä helteen ollessa kovimmillaan napero hyppäsi isin pinkkiin ammeeseen.
Mummi laittaa naperon loiskimaan.
Plätsis vaan!
Nasu ei paikoillaan kylve, ei. Se on yhtä pärskintää.
Suomen kesästä kun puhutaan, ei hellettä ilman ukkosta sadekuuroineen. Niin myös eilen. Pakenimme kaikki sisätiloihin ja kannoimme naperonkin mukanamme sisälle. Mutta ipanahan vallan villiintyi sateesta. Se myyrysi hirveällä kiireellä takaisin terassille ja kun menimme perästä katsomaan miksi, löysimme ipanan onnellisena sateesta seisomasta. Ja nauramasta. Sitä näkyä katsellessani tajusin, ettei Nasu taida olla vielä koskaan seissyt ulkona sateessa. Ja onhan se mahtavaa, lämpimän kesäisessä rankkasateessa kastuminen.
Mutsi hei, mitä tää oikein on? Suihku ulkona?
Jeeee! K-I-V-A-A!
Tulkaa tekin!
Tuu ny mutsi, tänne näin! Mä meen edeltä.
*******
Mekko - Plastisock
Mallin kampaus - rehti vesiletti
Mallin poserausasento - Itseensä tyytyväisen tukeva seisonta
6 kommenttia:
Mahtavaa, että olette tulleet takaisin! Nasun asun tsekkaaminen kuuluu ehdottomasti päivärutiineihin.
Pienen lapsen elo on täynnä uusia kokemuksia. Ihan tulee tippa linssiin nasun sadefiilistelyistä. :)
Ihana katsella Nasun riemua :) Nasulla on muuten aika huomattavan paljon tukkaa jo, saa kampauksenkin. Tästä on pienessä aikaa tullut tapa tsekata Nasun asut ja kuulumiset, eli tauot on ainakin minulle tuskaisia!
Welcome back! Minulla ainakin oli jo ikävä.
Ihanaa että jollain toisellakin on tuollainen kylvyssä räiskivä ja polskiva lapsi :). Minä nauroin katketakseni kun isoveljeni ehdotti että meidän napero voisi kylpeä heidän keittiössään... Naurultani sain kysyttyä että oletko ihan varma että haluat pestä koko keittiön? Veljen napero (joka nyt 1v1kk) ei kuulemma yhtään läiskytä ammeessa :O.
Minä täällä yritän koota itseäni ja nieleskellä itkua, iski akuutti isäsuhdeahdistus (luulisi että tämän ikäisenä siitä olisi jo kasvanut yli, mutta tuo oma napero näemmä saa vanhatkin asiat toisella tavalla akuuteiksi). Suruissani olen kun isäni ei halunnut nähdä meidän naperoa vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus :/. No, meitä on moneen junaan näemmä, taitaa olla oma menetyksensä?
Ihanaa kun olette taas langoilla! Nasun ja maman värikästä arkea on niin kiva seurata. Teillehän oli tapahtunut vaikka mitä hauskaa tuossa muutaman viikon aikana, kun me oltiin lomailemassa ja poissa täältä blogimaailmasta.
Meidän kesälomaan (siis lomaksi lasketaan nyt tänä kesänä se aika kun isukki on lomalla :-) on kuulunut aivan ihana Kreikan lomaviikko, mummolaa, juhlia ristiäisistä hautajaisiin, kotona köllöttelyä ja puuhastelua ym. Vielä yksi viikko ja sitten taas paluu arkeen, mutta niinhän se menee. Ja mun pitäisi vielä päättää että lähdenkö syyskuussa takaisin töihin, pöh....en tiedä.... mutta nautitaan nyt vielä tästä kesästä.
Hyvää kesän jatkoa Tampesteriin :-)
- mimmu
Ti: Kiitämme ja kumarramme syvään! Ihanaa olla osa teidän päivärutiinejanne :) Hassua muuten, mullekin tuli vedet silmiin kun naperon iloa seurasin. Nuorempana ihmettelin suuresti sanontaa "nauraa vedet silmissä" ja nykyään en pysty sitten edes nauraa höräyttämään ilman itkua. Onko tämä vanhuutta?
Kati: Eikös olekin? Oon vieläkin ihan shokissa, että kohtahan mä tosiaan pääsen kampailemaan tuota pehkoa, jiihaa! :D Ja ilo ja kunnia olla osa teidänkin arkeanne!
L-E: Meillä vasta ikävä olikin!
Nasu on tosiaan sellainen pärskijä, ettei uskoiskaan. Aikoinaan kylvetin sitä pari kertaa onnistueesti lavuaarissa (ilmeisesti silloinen pärskyttelemättömyys oli uutuudenviehätyksen ansiota), mutta pariin kertaan se sit jäikin kun nassikka pesi käytännössä koko keittiön. Ei sillä etteikö se olisi tehnyt keittiölle hyvää ;)
Eihän sitä ihminen ikinä vanhemistaan täysin irti kasva, aina ne siellä sydämessä asuvat. Kurja kuulla, että Sinulla on isästäsi surua! Lähetämme Nasun kanssa ison halirutistuksen lohduttamaan! Ja kyllä, hänen menetyksensä se on. Piste.
mimmu: Kuulostaapa ihanalta lomalta teilläkin! Ja kiva kuulla susta hetken paussin jälkeen. Onpas jännät paikat, kerrohan heti mitä päätit töihinpaluustasi. Sitten kun sen aika on, nythän on toki vielä loman aika ;)
Ja ihana kuulla olevansa osa myös teidän arkeanne :)
Hih, mahtava loiskija! Eipä ole muuten meidänkään napero vielä kastunut sateessa - mietittiin juuri yksi päivä, että ei haittaa, jos vähän tulee lenkillä vettä kun onhan sekin uusi elämys. Mutta ei sitä vettä sitten tullut.
Lähetä kommentti