Amatööriäiti perkaa smurffin

Tänään meillä oli kontrolliaika Taysiin, jossa ihmeteltiin taas naperon mansikkaluomea. Ei sille mitään tehdä, rauhallinen ja ihan normaali kun on, mutta aina säännöllisin väliajoin sitä on nyt katseltu. Saimme jälleen saman kommentin kuin aina ennenkin; luomi häviää itsestään lähivuosina. Eihän meitä huoleta eikä häiritse tuo luomi, mutta kun aikoinaan neuvolasta lähetteen Taysiin laittoivat, niin mehän sitten kiltisti menemme. 

Koska myöhemmin päivällä oli tiedossa kauan odotettu vierailu, laitoimme jo sairaalaan päälle pirtsakan keltaisen vierailuvaatteeksi suunnitellun asun. Tällä asulla oli myös mukava natustella lounasta Tammelantorilla ja jälkkäri-jätskiä Aaltosenpuistossa.

Täysinäiset, isot ilmapallot pelottavat minua.

Mutta tämä onkin pikkuruinen, kiltti ja hassun tuntuinen pallo.

Vienkin sen tästä omaan huoneeseeni, adios!

******

Keltainen froteebody ja sukkikset - Metsola

Reteet farkkushortsit - Oikukas

Ilmanpallon jämä - Ei-niin-pelottava muisto synttäreiltä

Vierailulta palattuamme (kerron siitä sitten myöhemmin kun saan kuvia) päätin ryhdistäytyä ja toteuttaa yhden tee-se-itse projektin, jota olen suunnitellut jo hyvän aikaa. Nimittäin Nasun villavaatteiden värjäämisen. Kuten tiedättekin, tykkään värjäillä vaatteita pirteämmän värisiksi. Minä tyttö kun rakastan kunnon värejä. Mutta nuo Ruskovillan villavaatteet, ne ovat odottaneet vuoroaan jo hyvän aikaa, sillä ne vaativat aivan oman värinsä.

Viime kauppareissulla sain sitten hommattua villavaatteille tarkoitettua väriä, mutta värivalikoima oli valitettavan suppea. Olisin halunnut värjätä nuo vaikkapa keltaisiksi tai kirkkaan vihreiksi, mutta mukaan tarttui lopulta pirtsakka sininen, joka tarjolla olleista vaihtoehdoista miellytti eniten silmää.

Ihan nätin värisiä ne kyllä ovat, 

mutta auttamattomasti ruokapöydän temmellyksissä tahraantuneita.

Älkää sitten tehkö kuten minä, jos samaan rumbaan lähdette. Minä nähkääs heitin jo kastelemani märät villavaatteet pesukoneeseen, tyhjensin väripussin, suolat (10 ruokalusikallista) ja etikan (1dl) niiden päälle ja luin vasta sitten ohjeet. Vain huomatakseni että:

1. Villavaatteet pitää värjätä käsin kattilassa, ei pesukoneessa
2. Villavaatteet eivät tarvitse suolaa värjäytyäkseen

Kiva. Tosi kiva. Hetken päässäni pyöri tyhjää, tuijotin pesukoneeseen ja kirosin mehevästi. Nasu vieressäni hihkui ja repi punttiani onnellisena tajuamatta, että äidillä oli juuri hirttää kiinni. Pahasti. Mutta ehei, äitiys on näemmä kasvattanut mokailunsietokykyäni, sillä en lopulta hermostunut sen pahemmin. 

Syöksyin siitä suht rauhassa keittiöön, mittasin ensimmäiseen löytämääni kattilaan vaadittavat vedet ja palasin kylpyhuoneeseen. Sitten herkästi, kuin pientä vastasyntynyttä kehdosta noukkien, nostin villavaate-väriputu-etikkasuola kasan käsivarsilleni ja juoksutin sen kattilaan. Ja avot! Eikun sekoittelemaan.

Huomatkaa, että vaatteet tulee punnita kuivina, ei märkinä kuten minä.

Värikeiton hämmennys sentään sujui minultakin.

Alku lähti ehkä hieman ontuen käyntiin, mutta loppu sujuikin sitten kuin tanssi. Vaatteista tuli kivan sinisiä, tahrat peittyivät kokonaan ja mieskin innostui väristä niin, että päätti seuraavaksi värjätä pari omaa paitaansa samalla värillä.

Osasta tuli tummempia kuin toisista, mikä on ihan ok.

Värikin on tasainen, laikut kuvassa johtuvat ärsyttävän kakkoskameran pakkosalamasta.

Homman ainoa huono puoli on jästipäisyyteni. Vaikka niiden pilttipurkkien spreijaamisesta tai aiemmista vaatevärjäyksistä olisi pitänyt oppia, minä en opi. En vaan ikinä jaksa käyttää kumihanskoja. Senpä vuoksi käteni näyttävät nyt siltä kuin olisin perannut smurffin.