Paluu arkeen tarkoittaa toivottavasti paluuta myös tähän päivällä tapahtuvaan päivittämistahtiin. Nasu kun nukkuu tyytyväisenä ne usein rontit kolmen tunnin päikkärinsä oikeastaan joka päivä, on tässä juuri sopivan rauhallinen hetki äidin istuskella koneella kahvikuppi toisessa kädessään ja miettiä syntyjä syviä.
Päivän asu nousi heti äidin suosikiksi, mitä luultavimmin sen värimaailman takia. En voi sille mitään, musta-valkoinen toimii mulle aina. Asu puettiin vieraita varten, jotka sitten joutuivatkin sairauden vuoksi lykkäämään tulemistaan. Hö, kylläpä harmittaa!
Mullon täällä salaisuus enkä näytä sitä sulle.
No okei, kato minkä mä löysin!
Menen sitä tänne nurkkaan rauhassa tutkimaan.
Ei saa häiritä.
Mums mus, hyvääkin on.
No hyvä on, ota nyt se sitten. Mutta vain koska olen niin kiva.
***********
Valkoinen body - H&M
Valkoiset pitsisukkahousut - Miraakkeli
Musta pussihaalari - Aarrekid
Päätin tänään jakaa teille muutaman käytännön elämässä opitun vinkkivitosen. Siis sarjassamme "älkää tehkö kuten me, ei toimi". Ensimmäinen tulee tässä.
Muistatte ehkä kun kirjoitin Ikea-reissustamme ja siitä kuinka miehen kanssa ryhdistäydyimme sen tosiasian äärellä, että myös meidän olisi ehkä aika tuunata tätä kämppäämme hieman lapsiystävällisemmäksi. Lue: turvallisemmaksi. Täällähän on muutamia pöytiä ja tasoja, joissa on törkeän terävät kulmat, myönnetään. Erityisesti olohuoneen lasipöytä on herättänyt vieraissamme säännöllisiä kauhunväristyksiä, mistä olemme taulapäisinä vanhempina lopulta oppineet, että ne kulmat pitäsi todellakin ilmeisesti suojata jollain. Ja tämän takia siis sinne Ikeaan lähdimme.
Ikeasta löytyi kahdenlaisia liimattavia muovisuojia, jotka oli tarkoitettu nimenomaan huonekalujen teräviin kulmiin. Oli valkoisia pyöreitä ja mustia kädenmallisia. Minä halusin ostaa valkosia ("ovat tyylikkäämpiä") ja mies mustia ("sopivat väriltään kalusteisiin paremmin"), joten kompromissina otimme sitten pussin kumpaakin. Ja ei kun kassan kautta kotiin suojailemaan.
Just joo. Huolellisen liimaamisen, vuorokauden odottelun ja pöydän eristämisen jälkeen ("liiman on annettava kuivua rauhassa) tilanne oli se, että kun lopulta päästimme pedon irti, käveli Nasu suoraan pöydän luo, nappasi yhdestä suojasta kiinni ja naps! Irti. Seuraava suoja, naps! Irti sekin. Kolmas, ja niin edelleen.
Suoja vielä paikallaan, tältä sen siis kuuluisi näyttää.
Sekä riehakas pikku peto matkalla apajilleen.
Niinpä tällä hetkellä meillä on lasipöytä, jonka kulmista on musta maali lohjennut ja lasipinnassa on inhaa liimamöhnää, kaikissa neljässä eri nurkassa. Ja Nasulla uusia vaaleita muovileluja, jotka jäävät hassusti pikku nakkisormiin kiinni. En voi suositella.
Tosi nättiä.
Toinen arkielämän opettama seikka liittyy pinnasänkyyn. Nasuhan nukkuu sellaisessa valkoisessa Brion peruspinnasängyssä. Ja nukkui muuten toissapäivään saakka onnellisesti siellä ylimmällä, niin sanotulla vauvatasolla. Tuli miehen kanssa eräänä iltana sängyssä puhe, että koskahan se pohja pitikään laskea alas. Keskustelun edetessä tajusimme, että se varmaan piti laskea jo siinä vaiheessa kun napero nousee pystyyn. Eli montako kuukautta sitten?
Hikisinä mietimme kaikkia niitä onnettomuuksia, joita tämä laiminlyöntimme voisi aiheuttaa. Kallovammat, halvaantuminen, kuolema ja vakava vammautuminen vaan viuhuivat mielessämme, kun visioimme nasukan milloin syöksymässä päistikkaa laidan yli kohti varmaa kuolemaansa, milloin kurottamassa liian alhaalla olevien pinnojen päältä kohti varmaa pyörätuolikomennusta.
Mutta ei, pohjaa ei voinut alkaa laskea puolenyön aikaan neidin tursastellessa unimaassa ja vanhempien tuskaillessa sydäreiden partaalla toisaalla. Ehei, oli nukuttava aamuun. Ja kun naperon huoneesta aamulla kasin aikaan alkoi kuulua iloinen jodlaus, syöksyi mies puoliunessa ipanaa hakemaan. Ettei se vaan menisi juuri tänä tajuamisen hetkenämme putoamaan.
Mutta ei, pohjaa ei voinut alkaa laskea puolenyön aikaan neidin tursastellessa unimaassa ja vanhempien tuskaillessa sydäreiden partaalla toisaalla. Ehei, oli nukuttava aamuun. Ja kun naperon huoneesta aamulla kasin aikaan alkoi kuulua iloinen jodlaus, syöksyi mies puoliunessa ipanaa hakemaan. Ettei se vaan menisi juuri tänä tajuamisen hetkenämme putoamaan.
Eli ei näin. Toimikaa te kuten suositukset ja ohjeet sanovat ja säätäkää se pohja ala-asentoon mielummin liian aikaisin kun roimasti liian myöhään. Säästytte kauhuvisioilta, arvuutteluilta ja huonoilta yöunilta. Eikä se nassikkakaan siellä ala-asennossa kärsi, korkeintaan omat selkänne saattavat hieman kiitellä pohjaa kohti kurottautuessanne. Mutta on se huomattavasti pienempi paha kuin löytää aamulla lattialta päälleen laskeutunut ja surkea pikku Juri Gagarin.
8 kommenttia:
Jaiks! Otan syvästi osaa teidän pöydän puolesta! Toivottavasti saatte sen jotenkin fiksattua, koska se on upea! (Tosta pinnasänkyjutusta ei samanlailla nouse sydän kurkkuun, lapsettoman on vaikeempi empatioida siitä ;) )
Niin, ja söpö haalari! Näyttää kauempaa vähän mekolta. Sopii jotenkin syksyyn!
villahuivi: Hei villahuivi, en tiedä miten tämän voisin kertoa niin etten vaikuta friikiltä. Mutta siis juuri tänään ajattelin itse asiassa Sinua (muistelin erästä kommenttiasi) ja ajattelin kun susta ei ole kuulunut hetkeen. Ja nyt sit kommentoit, mahtavaa! :) Ja friikiltä voin vaikuttaa, ku tällä lailla ajattelen teitä lukijoitamme, joita en edes tunne. Mutta otan sen riskin että hulluna pidätte ja kerron tämän ;)
Toi pöytä on kirppislöytö Radiokirppikseltä kymmenen vuotta sitten. Se oli alkujaan tummanruskea, mut ollaan ite maalattu se mustaksi. Ja nyt siis tuo alkuperäinen ruskea loimottaa inhasti nurkista - pitää siis maalata uudelleen. Huoh. Prkl Ikea!
Hahaa. Tämä ei ole vahingoniloista naurua, vaan iloa siitä että jollain muullakin on kulmasuojia kuljetteleva lapsukainen.. Meidän sohvapöydässä suojat viihtyivät muutaman päivän, sitten lapsonen tajusi että nehän lähtee irti. Tahmaisia leluja, jee! Todettiin kyllä muutenkin sohvapöytä turhakkeeksi, kun kaikki sille laskettu tavara oli aina sekunnissa levitetty lattialle.. :D Nyt kapistus toimii jonkinlaisena sivupöytänä ja sen ylle ja alle on varastoitu lelut. Onneksi poikakaan ei enää ole niin hutera, joten ei kovin usein kaatuile naama edellä kulmia päin.. Laatikoiden lapsilukot meillä on edelleen ostamatta, ehkä se saadaan aikaiseksi sitten kun poika kutsuu raggarikaverit kylään ryöstöretkelle.
Toi sänkyhomma mua kyllä vähän kans naurattaa, hee. Aika rauhallinen nukkuja taitaa teidän Nasukka olla! Me ollaan liikuteltu pohjaa sitä mukaa alaspäin kun lapsi oppi istumaan, konttaamaan ja lopulta seisomaan. Tyyppi kun välillä unissaankin nousee laitaa vasten huojumaan, se on muuten pelottava näky vaikka pohja onkin alhaalla :D
(Ääh, harrastan aina ylipitkiä kommentteja, anteeksi!)
Nasu on todellakin rauhallinen nukkuja!Meillä Jönssi liikuttaa sänkyä aina puoli metriä kun kiljuu ja hyppii laidan takana, ja kitkuttaa sänkyä liikkeelle. Mä pelkään että se kaataa sen vielä joku päivä. Huh!
Kulmasuojat on kivoja leluja, mutta minäkään en niitä ole saanut toimimaan suojausmielessä, jos keksit miten ne pysyisi vaurioittamatta paikkoja ja irtoamatta, niin kerro!
Kuuluuko Nasun housuikin selkäpuolen tähtijutska, vai oletko ite laittanut?makea oli!
ONIA: Voi, kunpa mekin voitais vaan siirtää tuo pöytä syrjään vaikkapa seuraavaksi vuodeksi. Mutta kun me miehen kanssa tarvitaan sitä iltaisin ruokapöydäksi, tunnustan että syömme usein iltaisin tv:n ääressä :) Mekin nyt lähinnä siunaillaan, et taitaa ne kohellusaltteimmat (huh, olipa vaikea sana!) ajat olla onneksi takana päin, sen verran vakaasti tuo nassikka jo kävelee ja JUOKSEE!
Mutta siis, sehän siinä onkin ku Nasu ei to-del-la-kaan ole mikään rauhallinen nukkuja, kaikkea muuta. Tai ehkä se nukkuessaan on, mut ei ennen nukahdusta tai herättyään. Sillon sänky ryskyy ja pinnat saa kyytiä. Ja sehän valvotti meitä kesällä melkein kaksi kuukautta, ku unissaan heräs aina seisomaan ja kävelemään ympäri tuota sänkyä...Ja kuvittele, SILTI me ei tajuttu! Ei voi ku nauraa omalle tyhmyydelleen, voi pyhä yksinkertaisuus :D Ja jos sä harrastat pitkiä kommentteja, harrastan mä pitkiä vastauksia ;)
Kati: Kuten ONIA:llekin vatsasin, Nasu on kaikkea paitsi rauhallinen tuolla häkissään... Kerrankin meillä on siis ollut säkää ku mitään fataalia ei ole tapahtunut.
Toi haalareiden selkäjutska on ite laitettu, noi haalarit ku on vielä ihan liian suuret, ni fiksasin noi henkselit tolla tähdellä ristiin selän päälle. Toimii :)
Te ootte niin mahtavan rauhallisia tyyppejä :D Sun kirjoitukset on kyllä aina niin hauskoja :) Meillä on pinniksen pohja laskettu viimeistään puoleen vuoteen mennessä molempien lasten kohdalla :D Minä oonkin ehkä friikki joka tietää mitä kaikkea kauheeta voi tapahtua (töissä oon lasten teholla)
Eipä pysynyt meilläkään Ikean hienot ja halvat kulmasuojat. Meillä ne tungettiin aina suuhun. Loppujen lopuksi poistin ne kokonaan, tuloksena neidille hienon hieno musta silmä! Tänään vietiin vanha (IHANA!) pöytä odottamaan aikaa parempaa (ja taloa isompaa) ja minä kokosin Ikean halvan pöydän tilalle. Vanha ihana pöytä oli iso ja matala, uusi on korkea ja sopiva. Matalassa pöydässä kun oli sen ison koon lisäksi tällä hetkellä se huono puoli, että siihen kun kaatui, niin ehti saamaan hyvin vauhtia siihen osumaan. Ja neiti (1v7kk) kun on niin kova juoksemaan, niin tätä äitiä rupesi nyt vasta hirvittämäänkin ne osumat!
Hmm... täällä näköjään toinen pitkän kommentin kirjoittaja. Joka muuten tunnustautuu nyt näin julkisesti myös vakkarilukijaksi ja huonoksi kommentoijaksi. :D
PikkuHoo: Jepjep, löysin rantein mennään :D Mut hei kamaan, kyllä me aikas idiootteja oltiin tuossa asiassa. Onnekkaitakin. Ens kerralla sit fiksummin, se taitaa olla mun ja miehen vanhemmuusmotto, hehe.
elinarsku.: Uusi lukija, jippii! Tai siis et ole uusi lukija, mutta ensimmäistä kertaa kommentoit ja meistä on aina niin nastaa kuulla teistä jotka sepustuksiamme luette. Kiva siis että kommentoit :)
Mahtavaa kuulla, ettei siis olla ainoita noiden turhakkeiden kanssa epäonnistuneita. Täytyykin kokemuksistasi viisastuneena vielä hillitä noiden pois heittämistä, jos vaikka sit vähän ajan päästä ne vetäis taas vaikka jesseteipillä kiinni. Mustaa silmää meillä ei velä ole ollutkaan, lähimmäs on päässyt se megasarvi otsassa silloin aikoinaan...
Lähetä kommentti