Nasu vierailee

Nasu on eilisen ja tämän päivän sisään ollut varsinainen kyläluuta. Eilen olimme Invaasioiden luona vieraisilla, tänään vietimme koko päivän isomummilassa, josta jatkettiin vielä sukkana ystäväpariskunnan luokse illanviettoon. Ystävillä on laskettu aika kuukauden päästä ja kamalasti jo odotamme uutta tulokasta. 

Illalla Nasulla olikin megahauskaa kummipoika Kaapon kanssa, joka myös oli kutsuttujen listalla. Tunari-äidiltä jäi kamera kotiin, joten kuvamateriaalia tästä illallisesta ei valitettavasti ole. Niin, ja ettei unohtuisi mainita se olellisin pointti, niin vanhemmilla se vasta hauskaa olikin!

Mutta aloittakaamme eilisestä. Kaikki sai siis alkunsa siitä, kun lukijamme Kati heitti meille haasteen kahvittelun muodossa. Eli kutsui meidät Nasun kanssa Invaasiota moikkamaan, suht lähekkäin kun asumme. Haaste tämä oli sikäli, ettemme itse asiassa tunne lainkaan toisiamme, paitsi mitä täällä blogimaailmassa olemme keskenämme ajatuksia vaihtaneet.

No, minähän olen tasan yhtä hullu kuin Katikin (toinen kutsuu luokseen ventovieraan, toinen tarttuu kutsuun ja lähtee ventovieraan luokse), pakkasin Nasun Miniin ja ajaa päräytin Katille eilen.

Nasu, Invaasio ja pikkuhunni telmivät eteisessä.

Välillä oltiin niin samiksia, niin samiksia Jönssin kanssa.

Ja voi että meillä oli hauskaa! Äidit puhua pälpättivät kaikesta maan ja taivaan väliltä ja vekarat temmelsivät keskenään lattialla. En ottanut kameraa mukaan, jotenkin en vaan kehdannut mennä ensivierailulle niin, että heti kiskoisin jostain kassin pohjalta kameran ja alkaisin kuvaamaan. Onneksi Katilla oli kuitenkin kamera hollilla ja sain häneltä kuvan päivästä muistoksi. 

Kaksi suloista keltuaista ja yksi söpö punatulkku.

No tänään sitten suunnattiin isomummilaan. Isomummi kun ei suureksi harmikseen päässyt Nasun yksivuotissynttäreille, oli meidän jo aika ryhdistäytyä ja mennä isomummia moikkaamaan. Mukaan reissuun saatiin mummi ja ukkikin. Ja koska isomummi asuu maalla, puettiin päälle maaseutuun sopiva asu. Eli traktoreita tiätty.

Ai että, isomummi ymmärtää Nasun lailla ihanien korujen päälle.

*******

Keltainen froteebody - Metsola

Traktorimekko - Metsola

Keltainen froteebody - Metsola

Sponsorisopimus - Yhä haaveissa

Heti sisälle päästyä rynnättiin isomummia moikkaamaan. Isomummihan se häikäistyi heti naperon uudesta kaksiraajaisesta liikkumistavasta, viimeksi kun tavattiin ipana vielä mennä klonkutteli neliraajatyylillään.

Katso isomummi, mä kävelen itte sun luo!

Ukin kanssa Nasulla on tapana hömpsötellä ja hassutella aina tilaisuuden tullen. Kukaan ei saa naperon hihittelemään, hohottelemaan ja nauraa käkättämään niin kuin ukki. Näillä kahdella on keskenään niin omat leikkinsä, ettei sitä voi kun suu virneessä sivusta seurata.

Tässä leikitään nasukan leipomisleikkiä.

Harmi ettei kuvissa ole ääntä mukana, kuuluisi kunnon käkätys.

Riehunnan välillä nasukka tutustui elämänsä ensimmäisen kerran pianoon. Ukkihan on varsinainen musikantti, soittaa rumpujen ohella ainakin kitaraa ja pianoa, joten instrumentin esittelijästä ei liene epäselvyyttä. Varsinkin kun meikäläinen osaa soittaa ainoastaan nokkahuilua, siitäkin kiitos ala-asteen pakkosoittojen.

Kato mutsi mikä vempele! Mäkin koitan.

Tämähän lähti sujumaan, soitetaan me ukki duettona, jookos?

Nasun rakkaus kukkiin on tainnut tulla mainituksi jo useammankin kerran ja kotona kyytiä saavat kaikki viherkasvit kokoon ja kuntoon katsomatta. Nasu ei syrji mitään, kaikkea vihreää kiskotaan ja maistellaan tasapuolisesti äidin kielloista huolimatta. Isomummila osoittautui tässä suhteessa varsinaiseksi herkkukeitaaksi, siellähän noita luonnon ihanuuksia oli silmänkantamattomiin ja äiti aina askeleen jäljessä.

No mutta, mitäs se Nasu on löytänyt ja säilönyt pikku nyrkkiinsä?

 Ai jai, isomummin samettiruusut ovat näemmä saaneet kyytiä.

Välillä Nasu lähti isin kanssa käppäilemään pihamaalle. Nurmikolta pongattiin muun muassa iso musta koppakuoriainen, jonka Nasu tyynesti otti pikku kätösiinsä, tarkasteli hetken ja koitti sitten saada suuhunsa. Ötökkä onnekseen oli sen verran sukkela liikkeissään, että säästyi siltä erää. 

Kiittäminen lienee myös isiä, jonka mielestä ötököiden syöminen on hieman ällöä. Vaikuttaneeko taustalla muisto omasta pikkuveljestä syömässä etanoita valkoinen vaahto suupielistä tirskuen, mene ja tiedä.

Nasu ja isi tutkimassa tiluksia ja suurta mustaa öttiäistä.

Päivä oli ihanan aurinkoinen ja kesäinen, juuri sellainen kun sen elokuussa pitääkin olla. Istuimme aurinkoisella terassilla juomassa kahvia isomummin leipomien herkkujen kera ja minä ajattelin, että näin sen kuuluukin olla. Elämän, olotilan, kaiken. Lämmin, tyyni ja onnellinen. Siinä on pienen ja isonkin ihmisen hyvä olla, rakkaidensa ympäröimänä, lämpimässä auringossa.

Lähdön hetki on aina hieman haikea.