Luulitte ehkä, että en ole saanut asian suhteen mitään aikaiseksi, mutta väärässä olette. Yllätin nimittäin itsenikin ja kävin sanoista tekoihin tämän imetyksen lopettamisen suhteen. Muistatte ehkä kun pari viikkoa sitten kirjoitin haikeana siitä, kuinka pikku hiljaa pitäisi alkaa lopettaa Nasun imetystä ja kuinka haikean olon se mulle aiheuttaa. Kaipasin myös ohjeita siitä kuinka tämän lopettamisen voisi hoitaa tyylillä ja mahdollisimman pienin fyysisin ongelmin (lue: tissien räjähdysvaaran välttäen).
No, nyt olen sitten vähentänyt naperon imetystä. Meillähän oli jäljellä kolme imetyskertaa: aamulla, ennen päiväunia ja illalla. Ensin luovuin päiväunia edeltävästä tissittelystä, puolitoista viikkoa sitten. Se sujui yllättävän helposti. Koska Nasulla on niin vankat rutiinit (päiväunille klo 11-12, unta kolme tuntia), ei nukahtamisen kanssa ollut ongelmia. Meikäläisen tissit kestivät tuon yhden kerran karsimisen myös hienosti, mikä on ennakkohuoleni suuruuden vuoksi mainitsemisen arvoinen asia.
Eilen jätin sitten iltatissinkin pois. Se meni oikeastaan melko luontevasti, minä kun istuin Siinan kanssa iltaa ohi Nasun syöttöajan. Nukkumaanmenoaikaan ei siis ollut tissiä tarjolla, joten nukkumaan mentiin ilman. Kaikki oli sujunut jopa liiankin hyvin (en olekaan enää niin tärkeä, snif), joten siitä oli helppo jatkaa tänään.
Ja toden totta, aivan kuten eilenkin myös tänään lämmin lehmänmaito ajoi iltamaidon asian. Mikä ehkä (myönnetään) otti minulle jälleen hieman koville - onko maitoni, tuo elämän eliksiiri, muka noin helposti lehmätuotteella korvattavissa? Hmph!
Jäljellä on enää aamumaito. Tuijotan sitä kuin uupunut kiipeilijä vuoren huippua. "Siellä se nyt on, tavoitteeni. Kuinka ihanaa, vihdoinkin! Ja toisaalta, haluanko sittenkään saavuttaa sitä?". Katsotaan sitten ensi viikolla, tästä iltamaidosta luopuminen on nyt tämän viikon epistola. Ehkäpä roikun aamutississä kiinni kuin Nasu varastetussa suklaapalassa.
Tänään päälle valittiin iloisen värikästä. Tätäkin settiä, housuja ja hattua, metsästelin aikani ennen kuin Huutiksesta pongasin. Ja niin ne ovat kaappiin hautautuneina meinanneet jäädä täysin käyttämättä. Kiitos vaatekaappien osasiivouksen, asusetti löytyi eilen. Joten ei kun heti päälle vaan, aamulla oli juuri asuun sopivan värikäs olokin.
No mutta, mitäs täällä lattioilla oikein pyörii?
Hei, miten ne nyt tonne kieri?
*********
Itämaiset norsut body - Tutta 50v.
Retronorsu housut - Jonkun itse ompelemat, löytö Huutiksesta
Hiippalakki - Myllymuksut
Punaiset jarrusukat - H&M
3 kommenttia:
Meillä on mennyt tissibaari kiinni. Vähennettiin hissukseen Suomen lomalta kotiutumisen jälkeen, ja nyt ei olla imetetty melkein 48:aan tuntiin. En tunne itseäni kovin haikeaksi, mutta onhan tämä toinen kerta tässä rodeossa, ja koska käyn myös töissä, tämä helpottaa elämää huomattavasti.
Meillä tapahtui imetyksen lopettaminen vahingossa, en edes muista koska oli viimeinen kerta.. Lopullisesti imetys loppui naperon ekaan nuhaan, tissi ei kelvannut kun pullosta sai helpommin. Ja sitten kun monta päivää meni kivuttomasti pullolapsena niin päätettiin että ei aloiteta uudestaan kun se tissistä vieroitus olisi sitten kuitenkin edessä.
Mutta edelleen lapsi saa tissimaitoa kun toimin lehmänä, siis tapaan lypsykonetta aamuin ja illoin (olisin hyvä ja iloinen lehmä). Nyt sitten mietin koska sen lopetan ja jälkikäteen on iskenyt pieni haikeus kun en muista millainen oli meidän viimeinen imetyskerta. Ajattelen että se oli rauhallinen ja leppoisa läheisyyshetki, ei niitä kertoja kun napero iski kaksi terävää naskalia tissiini ;).
Luulen kyllä että jos vieroitus osuu oikeaan vaiheeseen niin kaikki käy kuin itsestän, vähän niin kuin teillä. Silloin äiti tunteilee ja kaipaa enemmän kuin lapsi.
Noora K: Ahaa, teillä on laput luukulla. Meillä ollaan tosiaan kovaa vauhtia sulkemassa pytinkiä kans. Ja se on selvä, et töissä kun käy, on se ettei imetä huomattavasti helpompaa. Ja varmasti pysyt jo satulassa tälläistä noviisia paremmin ;)
L-E: No teillähän on mennyt s ehomma sitten hyvin, ku ei oo jäänyt ku kauniita muistoja. Tohon pyritään! Ja uskon, että sillä tiellä ollaan nyt hyvää vauhtia: mieskin juuri totesi, ettei nasukka enää tissiä tarvitse. Ei niin, nyyhkäisin, vaan äiti ehkä tarvitsisi vielä hieman, ihan pikkuisen. Hormonimyrsky, mene pois! :)
Lähetä kommentti