Tänään päälle pistettiin uudella yrityksellä tuo Tutan ihana haalari, siinä väri on kunnon keltainen. Toivottavasti tulee päiväunilta pisuvahingoitta, toisin kun toissapäivänä.
Lueskelen, kuten varmasti moni muukin, blogeja, joiden alati kasvava kaupallistuminen on alkanut suoraan sanottuna riipimään minua. Ei siinä mitään, jos joku bloggaaja saa vähän tuotehyvää blogaamisensa ohella. Jotkut perustelevat sitä blogiinsa käyttämälllä vaivalla, mitä en oikein ymmärrä koska ainakin itselleni tämä on mukava harrastus, mutta olkoot niin. Kyllä mukavat oheislahjat ovat ihan jees, jos niiden ei anna ottaa blogia valtaansa. Näin vaan valitettavasti käy todella usein.
Mitäs täällä lattialla lojuukaan, pistänpä poskeeni.
Höhöö, hyvää on. Äläkä mutsi aina huolehdi, tämä oli sellainen Talk muru vaan.
*******
Keltainen Itämaiset norsut haalari - Tutta 50v.
Lueskelen, kuten varmasti moni muukin, blogeja, joiden alati kasvava kaupallistuminen on alkanut suoraan sanottuna riipimään minua. Ei siinä mitään, jos joku bloggaaja saa vähän tuotehyvää blogaamisensa ohella. Jotkut perustelevat sitä blogiinsa käyttämälllä vaivalla, mitä en oikein ymmärrä koska ainakin itselleni tämä on mukava harrastus, mutta olkoot niin. Kyllä mukavat oheislahjat ovat ihan jees, jos niiden ei anna ottaa blogia valtaansa. Näin vaan valitettavasti käy todella usein.
Nykyään tuntuu siltä, että valtaosa blogaajista vaan mainostaa, promoaa ja kehuu tuotteita, joita ovat ilmaiseksi saaneet. Minne hävisi kriittisyys ja rehellisyys, ei jokainen tuote nyt niin huippu voi olla? Tiedän, että todennäköisesti sohaisen tällä mielipiteelläni nyt ampiaispesään, mutta koska mielipiteet ovat entisen pomoni sanoin "opinions are like assholes, everybody has got one", annetaan nyt palaa.
Minua ei siis ärsytä se, että joku ilmaiseksi saa. Miksi ihmeessä ärsyttäisi? Eihän se ole minulta pois. Minua ärsyttää se, miten tämä saaminen salakavalasti ui kirjoittajien tekstien ja mielipiteiden sisään poistaen niistä rehellisyyden, suoruuden ja valitettavasti usein vielä totuudenkin. Sillä eihän sitä ruokkivaa kättä sovi purra, niinhän se on.
Olisikin virkistävää, jos ilmaisia kamoja saaneet bloggaajat itsekin myöntäisivät, etteivät he arvioitaan usein kovin objektiivisesti voi tehdä. Ei mielestäni vaadi suurtakaan medialukutaitoa tajuta, että maksettuja mainoksiahan nuo "testit" tai "arvioinnit" lähes aina ovat. Ja mikäs siinä, olkoot vaan, kunhan niitä ei niin valitettavan usein piilotettaisi sinne blogin normitekstien joukkoon.
Virkistävä poikkeus tässä massassa oli muuten "Oi mutsi mutsi" -blogin kirjoittajan oikeasti rehellinen arvio Me&I mammavaatteista, kuinka ihanan virkistävää: tsekatkaas. Eläköön! :)
Mitä hyötyä on "bloggaaja testaa"-asuun puetusta kirjoituksesta, jos bloggaaja itsekin tietää, ettei voi kuin kehua vaikka kuinka jäisi luomiväri heti ekan tunnin sisään luomivakoon jumiin? Ja mitä lisäarvoa kirjoituksesta on lukijalle, kun hän ei voi luottaa tuotteen todella olevan kirjoittajasta hyvä ja suositeltavan arvoinen?
Näillä spekseillä kirjoitus typistyy samanlaiseksi mainokseksi, joita naistenlehdissä on juttujen välissä yläotsikolla "mainos", tiedättehän? Ja ainakin itse suhtauduin tällaisiin kirjoituksiin samalla lailla kuin noihin lehdestä löytyviin: pintapuolisesti selaillen, joskus täysin ohittaen. Oli kyse lempiblogistani tai ei.
Eikös vaan olisikin virkistävän reilua, jos blogissakin kyseisenlainen kirjoitus otsikoitaisiin tunnisteella "mainos"? Ainakin minut se saattaisi rehellisyytensä vuoksi saada jopa pysähtymään ja lukemaan itse tekstin. Ja ei, ennen kuin kiivaimmat innostuvat julistamaan, en rehellisestikään ole kade. On minuakin lähestytty muutamien tuotteiden ja mainosten taholta, toistaiseksi ainakin vielä blogini on tuotevapaa. Ja jos joskus syystä tai toisesta muutan mieleni, lupaan teille brutaalin rehellistä tekstiä.
Mutta asiaan, tarkoitukseni ei nyt ollut paasata tuosta aiheesta noinkaan paljoa. Viestini voisi kiteyttää kahteen sanaan: rehellisyyttä, pliis! Kirjoitukseni alun piti olla vain johdanto siihen mistä nyt ajattelin kirjoittaa. Sillä minun suutani kun eivät mainostajat ole suitsineet, ajattelinkin avautua muutamasta tuotteesta rehellisesti, sillä tavalla aidosti "Heli testaa" -mentaliteetillä. Ja lienee sanomattakin selvää, että nämä ovat niitä meikäläisen mielipiteitä, teillä on tietysti omanne. Katsotaan kohtaavatko ne.
Karkkipussien aukaisumekanismi. Aloitetaan helpolla. Siis mitä ihmettä? WTF? Toimiiko se pussin yläosasta suoraan alas pakottava vana joillakin? Mulla se päätyy aina katastrofiin. Yritän ensin hampaat irvessä repiä pussia vanhalla tavalla sieltä ylhäältä auki, niin kuin jo lapsena opittiin. Ei onnistu, ovat penteleet menneet jotenkin vahvistamaan sen pussin. Revin ja sormiin sattuu. Prk! Otsasuoneni pullistuu vaarallisesti.
Alistuneesti nykäisen käsketystä kohtaa. Riipii todella, että joku käskee minua avaaamaan tuotteen jostakin tietystä kohtaa, tehden samalla oman lempikohtani mahdottoman työlääksi. Niin, repäisen ja pussi halkeaa kahtia kuin ruumis kuolinsyyntutkijan pöydällä. Sisukset vain ropisevat ulos. On niitä karkkeja sitten kiva syödä lattian kautta, parhaassa tapauksessa maan kautta. Kiitos tuotekehittelijät, tätä me tarvittiinkin!
Pahvisten jäätelöpakettien aukaisumekanismit. Eli kaikki ne moninaiset yritykset joista tässä vuosien varrella on saatu nauttia. Siis kuinka vaikeaa on kehittää paketti, jonka oikeasti pystyy normaali ihminen aukaisemaan? En voi käsittää miksi simppelistä aisasta on tehty sellainen uroteko, jonka suorittamiseen ainakin meillä käydään tuskaista kivi-sakset-paperi -kamppailua. Eli kuka joutuu sen suorittamaan.
Loppupeleissä jäätelö on aina sormissa, vaatteilla ja mömmönä paketissa. Ja auta armias, jos haluat nauttia jäätelöä toisenakin päivänä. Ehei, sehän ei käy! Nerokkaasti insinöörien suunnittelema pahvihärpäke kun varmistaa sen, että jäätelö on jo seuraavana päivänä hileistä, liian kovaa ja yksinkertaisesti pahaa. Ei näin, Heli ei arvosta laisinkaan. Joten rakas Valio, katsopa nyt vaikka Ben & Jerry's jätskejä. Kuinka vaikeaa on muotoilla pahvi tuollaiseksi pikariksi, joka on maailman helpoin avata ja jonka kansi oikeasti suojaa jäätelöä ja pitää sen hyvänä? Kysyn vaan.
Kännyköiden "oikeinkirjoitus"apu. Ja tässä minulla on vielä omatkin sormet pelissä, olen itse nimittäin ollut kehittämässä näitä. Eli tällaiset juntit niitä kuulkaas tekee, antaa kivien vaan lentää. Ja voi pojat kun tämä ei sitten usein toimi laisinkaan. Tietäisittepä mitä outoja, kummallisia ja välillä jopa härskejä viestejä tämä allekirjoittanut näppäräsormi onkaan lähettänyt luottaessaan puhelimensa korjaussoftaan? Voi kuulkaa, niitä on pal-jon.
Jos softasta ei saada oikeasti toimivaa eikä se auta ketään, vaan lähinnä hankaloittaa luurin käyttöä ja ärsyttää käyttäjää, pitääkö sellaista softaa sitten luuriin tunkea? Vaan koska kaikilla muillakin (lue: kilpailijoilla) on? Tämän seurauksena oikeastaan jokaisen kännykänvalmistajan luureissa pyörii softia, jotka eivät oman kokemukseni mukaan muuta kuin lähinnä hidasta viestien kirjotusta. Aiheesta on ihan mahtava nettisivukin, jolla käyn monta kertaa viikossa hihittelemässä: Damn you autocorrect! Ja tähän, oikeastaan ainoastaan tähän, tuo softa on mitä mainioin :)
Ekassa pesussa kauhtuvat lastenvaatteet. Tämä riipii minua erityisesti. Monilla kalleilla merkeillä on käytössään kankaita, jotka suurin piirtein ensimmäisen pesun jälkeen kauhtuvat ja nukkaantuvat sellaisiksi, että näytää kun ne olisivat olleet kymmenellä lapsella käytössä. Ja tähän kohtaan on ihan turha mainostaa niiden tällöin "saavat sellaista retro-fiilistä pintaansa". Ehei, kuulkaas! Kunnon retrovaatteissa ei ole nukkaa, niiden värit ovat päinvastoin kirkkaat ja kangas pysynyt pehmeän laadukkaana. On suoranainen synti ujuttaa sana "retro" yksinkertaisesti huonolaatuisen kankaan yhteyteen.
Ja kuten sanoin, minä en rehellisyyksissäni kaihda merkkienkään mainitsemista, niin kova nainen minä olen. Me&I:lla on kyllä kivoja (ja mielestäni ylihintaisia) vaatteita, joista erityisesti ne puuvillaiset kauhtuvat lähes kaikki näin. Ja kokemusta on meinaan monesta vaatteesta. Lisäksi ruotsalaisten rakkaalla Dunsilla on sama ongelma, samoin Plastisockin tietyissä kankaissa, Småfolkista puhumattakaan. Kauhtumiseen olen törmännyt kotimaisissakin tuotteissa, Tutalla tietyt kankaat ovat kauhtuneet niin että humina vaan käy.
Samaan ilmiöönhän voi törmätä aikuistenkin vaatteissa, mutta lastenvaatteissa se riepoo ihan sata lasissa. Niiden rapistuvuus kismittää minua ihan silmittömästi, itse kun haluaisin kierrättää nassikan vaatteita mahdollisimman paljon. Kierrätä siinä nyt sitten kaksi kertaa pestyä paitaa, jonka pinta on jo niiden pesujen jälkeen nukkainen ja väritkin pahimmillaan haalistuneet. Selitäpä siinä, että pari kertaa olen tämän vain pessyt. Naurettavaa, lastenvaatteidenhan kun nimenomaan pitäisi kestää pesua ja paljon.
Nasu alkaa jo heräilemään, mutta yhdestä asiasta ehdin velä ehkä avautumaan. Ja pistetään nyt sittenkin vaihtelun vuoksi äitien vaatteisiin liittyvä arvio. Eli H&M:n Swedish Hasbeens kengät. Voi pyhä jysäys sentään, kun minäkin menin halpaan. Omistan Hasbeensit useammassakin mallissa, pääosin sen takia että baletissa vaurioituneet ja sittemmin vielä leikatutkin varpaani kipeytyvät Hasbeensien kengissä ehkä vähiten (ohhoh, siinä tuli muuten rehellinen kehukin). Siksipä suuntasin innoissani H&M:lle, heti kun yhteismallisto tuli myyntiin.
Ostin kahdet nilkkaremmilliset kengät ja yhden sandaletit. Innoissani sitten vedin uuden kengät jalkaani jä lähdin Nasun kanssa kaupungille. En päässyt 500 metriä pidemmälle, kun kummmassakin mustiksi värjäytyneissä jalassani oli bonuksena vielä kahdet rakot. Siis mitä ihmettä? En edes muista koska viimeksi olisin saanut rakot! Ja kenkien koko oli kyllä oikea, siitä olen varma. Ehei, ne vaan olivat niin huonon malliset ja kovaa nahkaa, että hiersivät jalkani saman tien puhki. Ikinä ei ole moista Hasbeensien kanssa käynyt. Puhumattaakn tuosta jalan värjäämisestä (väri ei muuten lähtenyt edes suihkussa, vaan ajan kanssa kulumalla).
Eli, ahne äiti sai kenkäkaupoilleen ankean lopun. Nyt suunnittelen myyväni kaikki nuo kengät, eihän nyt ihminen voi verijaloin ja jatkuvassa tuskassa ympäriinsä kävellä. Varsinkin kun tuon natiaisen kanssa on myös juostava. Epäilin jo jalkaani epämuodostuneeksi möykyksi, mutta nopea galluppi kengät ostaneiden ystävieni parissa paljasti, että jokainen heistä oli saanut kengistä rakot. I rest my case.
Nyt pitää mennä hakemaan tuo ihana naperoni sisälle, hänessähän ei ole mitään vikaa. Ja ihan rehellisesti tämänkin sanon ;)
Mitä hyötyä on "bloggaaja testaa"-asuun puetusta kirjoituksesta, jos bloggaaja itsekin tietää, ettei voi kuin kehua vaikka kuinka jäisi luomiväri heti ekan tunnin sisään luomivakoon jumiin? Ja mitä lisäarvoa kirjoituksesta on lukijalle, kun hän ei voi luottaa tuotteen todella olevan kirjoittajasta hyvä ja suositeltavan arvoinen?
Näillä spekseillä kirjoitus typistyy samanlaiseksi mainokseksi, joita naistenlehdissä on juttujen välissä yläotsikolla "mainos", tiedättehän? Ja ainakin itse suhtauduin tällaisiin kirjoituksiin samalla lailla kuin noihin lehdestä löytyviin: pintapuolisesti selaillen, joskus täysin ohittaen. Oli kyse lempiblogistani tai ei.
 |
| Kuva täältä |
Eikös vaan olisikin virkistävän reilua, jos blogissakin kyseisenlainen kirjoitus otsikoitaisiin tunnisteella "mainos"? Ainakin minut se saattaisi rehellisyytensä vuoksi saada jopa pysähtymään ja lukemaan itse tekstin. Ja ei, ennen kuin kiivaimmat innostuvat julistamaan, en rehellisestikään ole kade. On minuakin lähestytty muutamien tuotteiden ja mainosten taholta, toistaiseksi ainakin vielä blogini on tuotevapaa. Ja jos joskus syystä tai toisesta muutan mieleni, lupaan teille brutaalin rehellistä tekstiä.
Mutta asiaan, tarkoitukseni ei nyt ollut paasata tuosta aiheesta noinkaan paljoa. Viestini voisi kiteyttää kahteen sanaan: rehellisyyttä, pliis! Kirjoitukseni alun piti olla vain johdanto siihen mistä nyt ajattelin kirjoittaa. Sillä minun suutani kun eivät mainostajat ole suitsineet, ajattelinkin avautua muutamasta tuotteesta rehellisesti, sillä tavalla aidosti "Heli testaa" -mentaliteetillä. Ja lienee sanomattakin selvää, että nämä ovat niitä meikäläisen mielipiteitä, teillä on tietysti omanne. Katsotaan kohtaavatko ne.
************
 |
| Kuva täältä |
Alistuneesti nykäisen käsketystä kohtaa. Riipii todella, että joku käskee minua avaaamaan tuotteen jostakin tietystä kohtaa, tehden samalla oman lempikohtani mahdottoman työlääksi. Niin, repäisen ja pussi halkeaa kahtia kuin ruumis kuolinsyyntutkijan pöydällä. Sisukset vain ropisevat ulos. On niitä karkkeja sitten kiva syödä lattian kautta, parhaassa tapauksessa maan kautta. Kiitos tuotekehittelijät, tätä me tarvittiinkin!
Pahvisten jäätelöpakettien aukaisumekanismit. Eli kaikki ne moninaiset yritykset joista tässä vuosien varrella on saatu nauttia. Siis kuinka vaikeaa on kehittää paketti, jonka oikeasti pystyy normaali ihminen aukaisemaan? En voi käsittää miksi simppelistä aisasta on tehty sellainen uroteko, jonka suorittamiseen ainakin meillä käydään tuskaista kivi-sakset-paperi -kamppailua. Eli kuka joutuu sen suorittamaan.
Loppupeleissä jäätelö on aina sormissa, vaatteilla ja mömmönä paketissa. Ja auta armias, jos haluat nauttia jäätelöä toisenakin päivänä. Ehei, sehän ei käy! Nerokkaasti insinöörien suunnittelema pahvihärpäke kun varmistaa sen, että jäätelö on jo seuraavana päivänä hileistä, liian kovaa ja yksinkertaisesti pahaa. Ei näin, Heli ei arvosta laisinkaan. Joten rakas Valio, katsopa nyt vaikka Ben & Jerry's jätskejä. Kuinka vaikeaa on muotoilla pahvi tuollaiseksi pikariksi, joka on maailman helpoin avata ja jonka kansi oikeasti suojaa jäätelöä ja pitää sen hyvänä? Kysyn vaan.
Kännyköiden "oikeinkirjoitus"apu. Ja tässä minulla on vielä omatkin sormet pelissä, olen itse nimittäin ollut kehittämässä näitä. Eli tällaiset juntit niitä kuulkaas tekee, antaa kivien vaan lentää. Ja voi pojat kun tämä ei sitten usein toimi laisinkaan. Tietäisittepä mitä outoja, kummallisia ja välillä jopa härskejä viestejä tämä allekirjoittanut näppäräsormi onkaan lähettänyt luottaessaan puhelimensa korjaussoftaan? Voi kuulkaa, niitä on pal-jon.
 |
| Kuva täältä |
Ekassa pesussa kauhtuvat lastenvaatteet. Tämä riipii minua erityisesti. Monilla kalleilla merkeillä on käytössään kankaita, jotka suurin piirtein ensimmäisen pesun jälkeen kauhtuvat ja nukkaantuvat sellaisiksi, että näytää kun ne olisivat olleet kymmenellä lapsella käytössä. Ja tähän kohtaan on ihan turha mainostaa niiden tällöin "saavat sellaista retro-fiilistä pintaansa". Ehei, kuulkaas! Kunnon retrovaatteissa ei ole nukkaa, niiden värit ovat päinvastoin kirkkaat ja kangas pysynyt pehmeän laadukkaana. On suoranainen synti ujuttaa sana "retro" yksinkertaisesti huonolaatuisen kankaan yhteyteen.
Ja kuten sanoin, minä en rehellisyyksissäni kaihda merkkienkään mainitsemista, niin kova nainen minä olen. Me&I:lla on kyllä kivoja (ja mielestäni ylihintaisia) vaatteita, joista erityisesti ne puuvillaiset kauhtuvat lähes kaikki näin. Ja kokemusta on meinaan monesta vaatteesta. Lisäksi ruotsalaisten rakkaalla Dunsilla on sama ongelma, samoin Plastisockin tietyissä kankaissa, Småfolkista puhumattakaan. Kauhtumiseen olen törmännyt kotimaisissakin tuotteissa, Tutalla tietyt kankaat ovat kauhtuneet niin että humina vaan käy.
Samaan ilmiöönhän voi törmätä aikuistenkin vaatteissa, mutta lastenvaatteissa se riepoo ihan sata lasissa. Niiden rapistuvuus kismittää minua ihan silmittömästi, itse kun haluaisin kierrättää nassikan vaatteita mahdollisimman paljon. Kierrätä siinä nyt sitten kaksi kertaa pestyä paitaa, jonka pinta on jo niiden pesujen jälkeen nukkainen ja väritkin pahimmillaan haalistuneet. Selitäpä siinä, että pari kertaa olen tämän vain pessyt. Naurettavaa, lastenvaatteidenhan kun nimenomaan pitäisi kestää pesua ja paljon.
Nasu alkaa jo heräilemään, mutta yhdestä asiasta ehdin velä ehkä avautumaan. Ja pistetään nyt sittenkin vaihtelun vuoksi äitien vaatteisiin liittyvä arvio. Eli H&M:n Swedish Hasbeens kengät. Voi pyhä jysäys sentään, kun minäkin menin halpaan. Omistan Hasbeensit useammassakin mallissa, pääosin sen takia että baletissa vaurioituneet ja sittemmin vielä leikatutkin varpaani kipeytyvät Hasbeensien kengissä ehkä vähiten (ohhoh, siinä tuli muuten rehellinen kehukin). Siksipä suuntasin innoissani H&M:lle, heti kun yhteismallisto tuli myyntiin.
 |
| Kuva täältä |
Ostin kahdet nilkkaremmilliset kengät ja yhden sandaletit. Innoissani sitten vedin uuden kengät jalkaani jä lähdin Nasun kanssa kaupungille. En päässyt 500 metriä pidemmälle, kun kummmassakin mustiksi värjäytyneissä jalassani oli bonuksena vielä kahdet rakot. Siis mitä ihmettä? En edes muista koska viimeksi olisin saanut rakot! Ja kenkien koko oli kyllä oikea, siitä olen varma. Ehei, ne vaan olivat niin huonon malliset ja kovaa nahkaa, että hiersivät jalkani saman tien puhki. Ikinä ei ole moista Hasbeensien kanssa käynyt. Puhumattaakn tuosta jalan värjäämisestä (väri ei muuten lähtenyt edes suihkussa, vaan ajan kanssa kulumalla).
Eli, ahne äiti sai kenkäkaupoilleen ankean lopun. Nyt suunnittelen myyväni kaikki nuo kengät, eihän nyt ihminen voi verijaloin ja jatkuvassa tuskassa ympäriinsä kävellä. Varsinkin kun tuon natiaisen kanssa on myös juostava. Epäilin jo jalkaani epämuodostuneeksi möykyksi, mutta nopea galluppi kengät ostaneiden ystävieni parissa paljasti, että jokainen heistä oli saanut kengistä rakot. I rest my case.
Nyt pitää mennä hakemaan tuo ihana naperoni sisälle, hänessähän ei ole mitään vikaa. Ja ihan rehellisesti tämänkin sanon ;)
No mut vaikea musta on urputtaa, meitsi onkin täydellinen.
8 kommenttia:
Totta turiset!
Input-tuotekehityksestä päivää! Voin paljastaa (irtisanoo ne mut kumminkin), että kuule sieltä on tulossa sellaista prediktiosoftaa, että oksat pois!!! :D XD Sillä saa kirjoitettua haikuja!
Pitääköhän ilmoitella damnyouautocorrection-sivuille että varaavat tarpeeksi tilaa, kohta kuuluu :D
Puhut vähän mutta asiaa!Tai no vähän on ehkä alakanttiin mutta siis täysin asiaa paiskot!Jäätelöpaketit on mun vihalistalla kans. Takaisin ne kivat 80-luvun systeemit joita lapsena availtiin ja suljettiin! Tutta muuten on laadussa parantanut tässä vuosien mittaan. 8 vuotta sitten kaikki tutta nyppääntyi ja haaltui, mutta noi froteiset uusretrot toimii todella hyvin. Noin asiasta viidenteen.
Amen, just niin...
Mä niin oon samaa mieltä noitten karkkipussien ja jätskipakettien avaamisista! Niin ja lastenvaatteiden nukkaantumisesta. (Paitsi et meidän Ässällä oli samainen Dunsin aurinko body ku Nasulla, tosin pitkähihaisena, ja sitä pidettiin ja pestiin, eikä menny miksikään. Kaikkien aikojen ihanin vaate!)
Niin ja mun SonyEricssonin paras (???) ehdotus kun yritin kaverille tekstata jotain Nannista (siis maitokorvikkesta) oli "nännipihajasentalonmies"! Liekö poijjaat korjauspalvelussa pelleilleet ja lisänneet sanan sinne vai mistä lie tullut...
Amen. Ei mitään lisättävää tähän, olen niin samaa mieltä.
Eeva
Muistelen että jokin aika sitten Aamulehdessä oli oikein sivun verran testattu juurikin karkkipusseja, jäätelöpaketteja, mehutölkkejä ja muita joiden PITÄISI avautua helposti muttei niin ikinä käy. Et siis ole ongelman kanssa yksin ;)
Lastenvaatteissa kyllä ärsyttää, jos kiva (ja vieläpä suht kallis) tekele menee heti pesussa kämäiseksi. Tutan uusretroille froteisille kyllä tulee täältäkin plussapiste, samoin vähän yllättäen H&M:n bodeille.
Mutta HEI, muistelenko oikein että olet värjännyt Nasulle villavaatteita? Miten, kuten, millä hinnalla ja mimmoisin tuloksin? Löytyykö siitä postausta? :)
Nanna: Näin o! :)
Maija: No kato, siltä tontiltahan mä lähdin eli pidä hyvänäs ;) Sitä paitsi teidän firmanne softa on mun ärsytyslistani häntäpäässä, kyllä se ainakin ton omenatuotteen softat voittaa mennen tullen. Vaikkei niin seksikäs olekaan, haha :D
Kati: Joo, oon tällainen harvasanainen ihmettelijä ;) Tutan historiasta en tietenkään osaa sanoa mitään, kokemusta kun ei ole, joten uskon sanaasi. Ja juurikin tuo Tutan 50v. -retrosarja on ollut musta tosi hyvänlaatuinen. Eli todellakin propsit sille!
mimmu: Agreed :)
elinarsku.: Sehän siinä juuri onkin, kun osa vaatteista voi olla sikahyvälaatusia (juurikin tuo Dunsin aurinkobody on hyvä esimerkki tästä - ei oo kauhtunut laisinkaan ja värit on yhä älyttömän kirkkaat, vaikka pesukertoja on takana vaikka kuinka) ja osa ihan hirveetä shaibee. Kuinka siinä voi sit raukka kuluttaja tietää ennen ku ostaa, että kumpaa ostaa. Hieman tasalaatuisuutta siis, pliis :) Haluan voida luottaa siihen, et jos maksan parikyt euroa tietyn merkin bodysta (josta on kokemusta et on laadukas), niin se tulee myös kauniina koneesta ulos.
Eeva: Ei mullakaan, koska olen edelleen itseni kanssa myös samaa mieltä. Olkaamme siis hetki yhdessä hiljaa samanmielisyyttämme kunnioittaaksemme :D
ONIA: Hohoo, no niin. Koska jo kaksi arvovaltaista journalistista tahoa (siis tietenkin minä ja Aamulehti, tässä järjestyksessä) on asiasta lyhyen ajan sisään kirjoittanut, niin missä ihmeessä viipyvät kaivatut muutokset? Markkinointiosastot haloo!?
Kuten Katillekin totesin, nuo Tutan retrot on kyllä tosi tosi hyvälaatuisia ja ehdottomasti suosituksen arvoisia. Pitääkin seuraavaksi tehdä postaus asioista, joista pidän ja joita suosittelen. Tutan retrot olis varmasti siellä, meillähän on niitä ihan törkeästi joka koossakin, hihi ;)
Värjäsin villavaatteita juu. Syynä oikeastaan ne kamalat ruokatahrat, joita Ruskovillan kauniiseen pintaan oli meidän ruokataisteluista jäänyt. Teksti löytyy elokuusta nimellä "Amatööriäiti perkaa smurffin" :)
Lähetä kommentti