Yötyöläiset

Huh huh, johan oli mielenkiintoinen yö ja sen seurauksena päiväkin. Sanoin miehelle päivällä, että meidän pitänee siirtää päivätoiminnat yöhön ja päinvastoin, niin päälaelleen tänään on hommat menneet.

Kaikki sai alkunsa siitä kun Nasu alkoi yöllä huhuilemaan puoli kolme tienoilla. Onneksi olimme miehen kanssa jälleen yökyöpelöineet aina yhteen saakka, joten kummallakaan meistä ei ollut oikeastaan laisinkaan vielä sitä ravitsevaa unta takana. Juuri olin ehtinyt laskeutua syvän unen vaiheeseen, päätellen siitä sekaisesta olotilasta johon sain nautinnon herätä.

Mutta siis, Nasu itkeskeli huoneessaan ja minä hiivin huolehtivan äidin lailla katsomaan. Asiassa nyt ei sikäli ole mitään ihmeellistä, sillä vaikka meillä jo nykyään nukutaankin lähes kaikki yöt kokonaan, sattuu näitä välihuutelu-öitä (joiksi niitä kutsun) aina silloin tällöin. Normaalisti asia hoituu seuraavanlaisella koreografialla:

1. Saavun Nasun huoneeseen ja löydän sen pimeästä joko istumasta tai seisomasta sängystään, silmät useimmiten kiinni ja itkua tuhertaen.
2. Nostan Nasun hetkeksi tiukasti syliini ja tarvittaessa tepastelen paikallaan hetken, pääpaino päkiäiskuissa (iskut lattiaan muistuttanevat maha-ajan tömähdyksiä ja siksi rauhoittavat niin nopeasti).
3. Lasken Nasun takaisin omaan sänkyynsä, laitan Lullabubin päälle ja hiivin hiljaa omaan sänkyyni.

Näin siis toimin viime yönäkin. Mutta eihän tämä lapsiarki olisi lainkaan mielenkiintoista ja haastavaa (kuulettehan ironian äänessäni) elleivät asiat tuppaisi aina muuttumaan ja poikkeamaan jo totutusta. Niin kävi myös viime yönä. Kun sitten toisen kerran lyhyen ajan sisään kävin toteuttamassa tuota koreografiaani, hiipi karmea epäilys mieleeni. Ehkä se ei nukahdakaan?

Pimeässä on vaikea nähdä naperon silmiä, mutta Lullabubin yövalo paljasti karmean todellisuuden: siellähän se piltti makasi sängyssään, silmät apposen auki ikään kuin yöllä kello kolme kuuluisikin herätä. Ja niin minä olin sitä hyssytellyt, taputellut ja tepastellut uneen. Sillä te, jotka ette ehkä asiaa tiedä voin valottaa, että jos vauva makaa yöllä sängyssään silmät apposen auki eikä tilanne siitä puolessa tunnissa muuksi muutu, voi odottaa valvomisen jatkuvan vielä hyvän tovin. Ainakin meillä käy aina niin.

Tunnin jälkeen könysin miehen viereen ja suoritin vuoronvaihdon. Läpystä vaan mies kentälle ja vaimo unimaahan. Mutta ehei, nukkumisesta ei tullut nyt mitään, sillä pikku kaveri oli päättänyt valvoa meidän kanssamme. Niinpä sitten nautimme nassikan virkusta seurasta välissämme (ei niin kivaa) ja huudosta sen huoneessa. Näytti siltä, että nassikkaa kyllä nukutti, usein saimme sen jopa torkkumaan, mutta uneen se ei jostain syystä päässyt. 

Ja ei, ennen kun joku ehtii ehdottaa, Nasu ei ollut kipeä. Tähän mennessä tunnistan jo aikas hyvin jos nassikkaan sattuu ja viime yönä se ei näyttänyt siltä. Nasu makoili tyytyväisen hiljaisena meidän välissämme ja näpersi, nipisteli ja hiplasi minua. Mikä on toki ihanaa - joskus muulloin kuin 04 yöllä. Välillä se kääntyili ja könysi päällemme tai yritti nousta seisomaan. Piilokamerassa olisimme varmasti olleet hauska näky: piltti riehuu kahden raadon välissä ja koittaa saada näihin jotain eloa.

No, nukahtihan se vekarakin sitten kolmen tunnin päästä, aamutuimaan puoli kuudelta. Ja sanomattakin lienee selvää, että niin nukahdimme mekin. Aamulla minä sain nukkua myöhään ja mies nousi naperon kanssa yhdentoista tienoilla, taisi ipanaakin hieman yö painaa. Päiväunille vetäytyi sitten nassikan ohella yksi kappale väsynyttä isää, joka veteli jälkikasvunsa lailla neljän tunnin päikkärit.

Tähän siis viittasin tekstini alussa: meillä on tänään valvottu yö ja nukuttu päivä. Olemmekin varsinainen yötyöläisten perhe, kaksi tosin erittäin vastahakoisesti sitä. Lisäbonuksena tänään hajosi rakas kameranikin, minkä vuoksi en nyt saanut teille kuvaa päivän toisesta asusta, jossa olisi näkynyt se eilen värjätty bodykin. Hö! 

Onneksi aamun asun ehdin kuitenkin kuvaamaan, joten se tulee tässä. Ja kuten näette, löffinurkka on edelleen meidän suosikkipaikkamme.

Esitän teille nyt taideperformanssin tässä pehmoisella löffäilypisteellämme.

Kas näin, otetaan pintaan tuntumaa, syleillään sitä, ollaan osa sitä, kuolataan sille.

********

Pinkki froteemekko - Lindex

Housut - Pinkit Fuzzi Bunzit

Koreografia - Mallin oma

Huomenna Nasulla onkin sitten viivästynyt yksivuotis-neuvola, jossa selviää naperon strategiset mitat. Olen jo etukäteen varma, että hoikaksi ne naperoa siellä taas soimaavat. Ah tätä naisen elämää, koskaan ei ole sopivan kokoinen.

Just oikean kokoinen beibi mä omasta mielestäni olen.