Heittaritukan aamupotta

No johan on ollut taas ihana aamu! Nasu on ollut ihanan hyvällä päällä, yhtä iloa ja aurinkoa. Puheenpulputus vaan on kuulunut eri huoneista, kun nasukka tutustuu kotiinsa. Maailmassa todella riittää monta ihmeteltävää asiaa.

Vahingoittakaan ei selvitty. Laitoin nasukan ennen päikkäreitä potalle, tarkoituksena ennaltaehkäistä vaippaan ilmestyvää kakkosta. Nasuhan tekee nykyään lähes kaikki kakkansa ja ison osa pissoista suoraan pottaan eli sillä hyvällä pottakehityksen tiellä ollaan jatkettu. Ihan mahtavaa, että näin pieni on jo oikeastaan semisiisti. Mutta siis, takasin sinne aamupotalle.

Nasu istua jokelteli potalla hetken, mutta sinnikkäästä potan hinaamisesta (Nasu istuu potalla ja hinaa itseään ympäri kylppäriä) päättelin, ettei sieltä ehkä nyt mitään tulekaan. Ja oli jo kiire päikkäreillekin, aamupala kun hieman venähti. Virhe! Tuut tuut, tähän kohtaan paljon villkuvia varoitusvaloja! Ikinä, siis ikinä ei saisi liian nopeasti päätellä naperon meiningeistä yhtään mitään.

Kävi nähkääs niin, että nostin nasukan juoksentelemaan alasti asunnossa siksi aikaa kun hain sille kaapista vaatteet. Eli nyt puhutaan siis ehkä yhdestä - kahdesta minuutista. Tämäkin aika on riittävä. Sillä kun pääsin Nasun huoneesta eteiseen, löysin rakkaan jälkikasvuni pissa- ja kakkalammikosta, hartaan keskittynyt ilme kasvoillaan. "Täällä mutsi tehdään nyt tiedettä", sen vakava pikkunaama tuntui sanoavan.

Hävettää tunnustaakin, mutta ohikiitävän hetken mielessäni kävi ajatus ikuistaa tilanne kameralla. Tiedättehän, sellaiseksi murrosikäisen tytön nolostuttamiseksi, kuvaksi jota voisi vauvakirjasta sopivin väliajoin vilautella. Esimerkiksi poikaystäväehdokkaan ensikäynnillä kahvipöydässä. Mutta ei, järki voitti kerrankin ja nappasin ipanan kainalooni. Niin oli kuulkaas naamat, sormet, vatsa ja jalat siinä itsessään. Kehnolla kuorrutettu koko plikka.

"Onnkesi vesseli oli valmiiksi alasti eikä lammikko syntynyt 10cm itään, jossa odotti hankalasti putsattava pörrömatto", mietin ikuisena optimistina ja laskin Nasun tiskialtaaseen. Miksikö? No, se oli yksinkertaisesti lähempänä kuin suihku. Ei siinä tilanteessa liiemmin ajatella. Joten siinä sitten jynssättiin naperoa altaassa kuin pohjaanpalanutta katilaa. Ilman sitä patapataa.

Puhdistautumisoperaation jälkeen en sitten kuitenkaan voinut hillitä itseäni. Kuvattahan se rikospaikka oli. Ja ihminen, joka on jo aiemmin blogannut esimerkiksi näistä kainalokakoista tai tästä lattialle lömpsähtäneestä kasasta, ei kainostele enää lainkaan julkaistessaan myös tämän kuvan. Laatublogit, ne on kuulkaas kaukana muualla! 

Rikospaikka.

Mainitsinkin tuossa kommenttiboksissa pari päivää sitten kuinka kätevä tuo Nasun samisheittari isänsä kanssa on. On nimittäin äidillä materiaalia, johon kaikkia ihania, omasta nuoruudesta säästettyjä pinnejä voi kiinnittää. Kovin tukevalla pohjalla pinnit eivät vielä lepää, sen verran haituvaista nasukan letti edelleen on. Mutta sitä sentään on, joten äiti voi koristella Nasua tähän tapaan.

Joku meistä on oppinut poseeraamaan.

Toinen meistä ei näemmä osaa tarkentaa vieläkään.

Voi video mitä ilmeitä!

Jos haluaisin antaa väritetyn kuvan arkitodellisuudestamme, jättäisin homman tähän. Söpöjä kuvia Nasusta pinni päässä, voi kuinka ihanaa. Mutta ei, rehellisyyden nimissä paljastettakoon totuus. Todellisuus on kuitenkin vielä jotain ihan muuta, nassikka kun haluaa osallistua itte tähän pinnittelyprojektiinkin, kuten nykyään kaikkeen muuhunkin.

Siis MITÄ? Mutsi on salaa ujuttanut mun päähän pinnin?

Tässä se on, tässä näin, tunnen sen. Haha, sainpas otteen!

Mä otan nyt tällaisen villin ja vapaan poseerauksen, ilman sitä pinniä. 

Tukka silmillä ja huulet kiiltäen.

Heti kun nassikka herää, suunnistamme kohti kaupunkia. Ajattelin käydä katsastamassa lukijan vinkistä sitä Finlaysonin tehtaanmyymälää, jos vaikka sieltä tarttuisi mukaan ruokahetkiä helpottava vahakangas. Lisäksi ajattelin käydä tsekkaamassa niitä lastenvaatekauppoja, joita jotkut lukijoistamme kyselivät. Arska paistaa, ihana ilma, jeejee!