Hu-hu-hu-hurjaa Halloweenia!

Nasulla oli tänään elämänsä ensimmäiset lastenkutsut. Ja nyt siis puhutaan sellaisista lasten teemakutsuista, jotka nimenomaan eivät ole jonkun synttärit. Vaan ihan omat juhlansa. Siskoni nähkääs järjesti tyttötriolleen Halloween-pirskeet ja onnellisten kutsuttujen joukossa oli muuan nasukka vanhempineen. 

Niinpä päälle puettiin teemaan sopivasti musta asu. Tarkoituksena oli vielä maalata nasukan naama musta-valkoiseksi pikku luurangoksi alla olevan kuvan tyyliin, mutta kasvovärejä testattuamme totesimme ettemme jaksa jynssätä moista tärpättiä naperon naamasta illalla irti. Joten pikku luuranko muuttui pimeässä vaanivaksi ninjaksi, jonka juhlalookia pimpattiin vielä juhlapaikasta lainatuilla hurjilla sarvilla. 

Noooo, ei nyt ehkä ihan yhtä hurja, mutta melkein. Kuva täältä

Eli päälle puettiin siis mustaa. Vitsit että musta näyttää yksinkertaisesti hyvältä pikkuruisen naperonkin päällä, sanovat vaatefasistimammat mitä hyvänsä. Tai -iskät, kuten vaikkapa se dorka äijä hiekkalaatikolla. Ärsyttää muutenkin tässä maailmassa vaanivat lukuisat (turhat) rajoitteet, joihin ihmiset sitten kompastelevat, ettei todellakaan kiinnosta aloittaa Nasun elämän rajoittamista niinkin pinnallisesta asiasta kuin vaateväreistä. Eli, black is back.

Hei nyt ihan tosi, porukat. Hopi-hopi, kengät jalkaan, bileet odottaa!

Mä oon niiiiiin valmis bilettään!

*********

Musta rimpsuhihallinen body - Mini Rodini

Mustat villaleggarit - Metsola

Musta-valkoiset sukat - Lahja Ruotsin sukulaisilta

Rehellisyyden nimissä on todettava, ettei Nasu kovin kauan pinkeissä sarvissaan viihtynyt. Ehkä se oli se sarvien hempeä väri? Tuli melkeinpä mieleen Riki siinä pakollisessa joulutuska-asussaan; hetki poseerataan armollisesti ja sen jälkeen tuhota möyhennetään koko kostyymi.

Joo siis älä yhtään yritä, en todellakaan pidä näitä hempeitä kapistuksia päässäni enää sekuntiakaan kauempaa. Kas noin, minä te oikein mua pidätte?

Täytyy tunnustaa, että ei se yhteen pariin sarvia jäänyt tuo nassikan puvustaminen. Juhlapaikassa kun lojui erinäinen määrä kaikkea katu-uskottavaa Halloween-asustetta, oli niitä tietenkin ihan pakko tesmiä. Pääkallo-hupusta en valitettavasti saanut kuvaa, joten sitä täytyy odotella juhlien isännältä, Herra Luurangolta. Mutta noidan hattu sen sijaan päätyi tietenkin Nasun päähän. Eikös olekin tosi kivaa kun aikuiset vanhemmat leikkivät lapsellaan?

Älä pistä sitä mun päähäni, kuuletko?

No hyvä on, poseeraan sitten hetken. Vain tämän kerran, ei oteta tavaksi.

Kuten siskoni juhlissa aina, myös näissä pippaloissa oli varsinaiset herkkutarjoilut. Usein Nasu on serkkulassa päässyt maistelemaan uusia makuja, milloin maissinaksuja, milloin jäätelöä. Uusi herkku saatiin tädiltä nytkin, nimittäin ihkaoma tikkari. Ja joojoo, ei kait noita saisi vielä naperolle antaa, mutta meni jo, hehe.

Iskä mörköilee taustalla, kun napero hihkuu elämänsä ensimmäinen tikkari kädessään.

Kuolasaavillisen jälkeen uusi herkku vaihdettiin palloon, läpi meni sekin.

Mutta voi, kylläpä juhlien jälkeen paluu arkeen voi kirpaista. Mies sai varsinaista jobinpostia kuukausia sitten ja huomenaamulla klo 05 käy kutsu kohti kertausharjoituksia. Miehelle, joka on ollut armeijassa viimeksi 13 vuotta sitten ja joka piti kertausloton osumaa kohdallaan lähes mahdottomana, on nyt nöyrryttävä ja vedettävä ne ihanat armeijakamppeet niskaansa. 

Tosin tällä hetkellä tilannetiedotus on se, että sotilaspassi on hukassa eikä mitään ole vielä pakattu. Inttiläpistä olen sen sijaan saanut nauttia jo lauantaista saakka. Ja naiselle, joka ei koskaan elämässään ole ollut inttileskenä, on tämä aikas eksoottinen kokemus. Tosin tällaisena leskenä olisin mielummin ilman lasta, nyt tästä yh-arjesta ei niin kauheasti ainakaan etukäteen nauti. Katsotaan mitkä huomenna ovat fiilikset. 

Ja hei, mies huutelee tuolta jotta TJ 4. Repikää siitä.

Tämä hoituu jo!

Tänään heräsimme hyvissä ajoin uuteen talviaikaan ja ihanan hitaan aamiaisen jälkeen lähdimme kohti mummolaa. Meillä on lähiaikoina tulossa muutoksia arkeemme ja erinäisistä käytännön asioista piti juonia mummin kanssa ennen kuin mummi ja ukki vuorostaan karkaavat etelän lämpöön. 

Päivän asuksi valikoitui jälleen Tanskan lahjaa Albababya, hassua kuinka näytän hurahtavan aina johonkin merkkiin hetkellisesti niin paljon, että puen sitä Nasulle yhteen soittoon kunnes hermoradat kyllästyvät. Näin on käynyt ainakin Metsolan, Tutan retronorsujen, Plastisockin ja Meandin kanssa. Mutta ovathan nuo ronsuasut nyt ihan übersöpöjä, eivätkös?

Mummolakeikan jälkeen lähdimme koko konkkaronkka urheilun pariin, sillä miehellä oli korismatsi lähikentällä ja me nasukan kanssa lähdimme kannatusjoukoksi mukaan. Ja kunnon fanin tavoin Nasu osallistui matsiin valmistautumiseen jo heti kotikentältä lähtien.

Katotaas mitä kassista vielä uupuu... Jaha, ainakin tämä dödö ja shampoo.

Et sä voi iskä ilman niitä lähteä, mä kipasen ne sulle.

No hittolainen, pitäis toi paistinlastakin saada vielä mukaan. 

Voi mennä matsi nimittäin melkoiseksi leipomiseksi.

Mä en iskä sittenkään ole ihan varma tästä shampoosta, pitäiskö tää jättää pois?

*********

Violetti huppari - Albababy

Violetit vakosammarit - Albababy

Kuten aiemmin mainitsinkin, Nasu oppi Turkinmaalla uusia taitoja. Ensin se oppi kapuamaan parisängyllemme, taito jota ollaan odoteltu kauhunsekaisin tuntein jo hetken aikaa. No, nyt se sitten onnistuu. 

Kotiin tultua ensimmäinen asia, mitä ipana teki, oli testata näitä uusia taitojaan olkkarin sohviin. Ja hienostihan nuokin selätettiin. Onneksi Nasu osaa myös tulla sieltä alas, joten sohvavahtien duuni helpottui tämän taidon myötä oleellisesti. 

Morjesta pöytään kaverit. Kiipesin sit ihan ite tänne, tadaa!

Ai että porukat, meikäläistä ei tarvi enää nostella!

Kapuan sängyille ja sohville aina kun vaan haluan. Jiihaa!

Toinen uusi taito on myös arkea selvästi helpottava, siis laiskan äidin näkövinkkelistä katsottuna. Nasu nimittäin oppi reissun aikana laskemaan liukumäkeä ihan itse, ilman että äidin tarvitsee pitää kädestä kiinni tai tukea selästä. 

Ensin hotellin liukumäestä laskettiin peppu edellä mahallaan maaten, usein toinen jalka hassusti pään vieressä seuraten. Eli sellaisella spagaati-tyylillä tultiin, äitinsä tyttö. Mutta ei aikaakaan kun nasukka kääntyi naama menosuuntaan, nousi istumaan ja antoi palaa. 

Voi sitä ylpeyttä ja riemua, tämän jälkeen keikat leikkipuistoonkin helpottuvat kummasti. Ja sehän saa kaltaiseni laiskan äidin naaman maireaan hymyyn.

Taaperosirkuksessa

En ole vielä ehtinyt lataamaan lomakuvia koneelle, joten matkakertomusten sarja saa nyt odottaa alkuaan. Tänään meillä on ollut sangen puuhakas päivä, ensin olin parhaan ystäväni kanssa askartelukurssilla (kyllä, luitte aivan oikein) ja sitten meillä oli Nasun kanssa taaperosirkuksen näytös. Nyt illalla amatööriäidillä on puolestaan tiedossa punaviinihetki hyvän ystävän seurassa, joten melko haipakkaa lauantaita siis on pitänyt.

Varo vaan mutsi, kiireessä voi saada mustan silmän. Kuten mä.

Päälle puettiin uusi lempiväriyhdistelmä, violetti-vaaleanpunainen. Näemmä tuo vaaleanpunainen on pysyvästi nyt hiipinyt nasukan vaatekaappiin, sen verran usein pääsen tunnustamaan pinkkiä päivän asua. Mutta hitot, ei täällä mitään väriä boikotoida. Paitsi ehkä beigeä :)

Are you talking to me?

No niin mä ajattelinkin!

Näkyykö meitsin upea silhuetti nyt hyvin, ku oon tälleen sivuttain?

Ja tsekatkaas tämän asennon leukoja! Vautsi vau, vaikka itse ihastelenkin! Läpyt sille!

**********

Pinkki-violetti body - Albababy

Pinkit froteehaalarit - Kik Kid

Violetit sukat - Lahja Ruotsin sukulaisilta

Mutta kerrotaanpa hieman tuosta taaperosirkustelusta. Kuten aiemmin olen kertonutkin, tänä syksynä aloitimme Nasun kanssa taaperosirkuksen. Koko homma kuulosti yksinkertaisesti niin hauskalta ja koska tuo nassikka on aikas liikkuvaista sorttia, ajattelin että se varmaan olisi natiaiselle hauskaa puuhaa. Ja niin se on totisesti ollutkin. Eikä meinaan äidilläkään ole ollut valittamisen aihetta.

 Yläilmoissa heiluminen vetää välillä vakavaksi, ainakin ensimmäisellä kerralla.

Jokainen sirkuskerta kestää tunnin ja aina tunnin alkuksi leikimme samoja lämmittelyleikkejä. Ideana on siis lämmitellä meitä kankeita vanhempia, nuo nassikathan ovat heti tilaan saapuessaan vetreitä kuin kesäiset vasikat. Toisin kuin jäykät vanhempansa. Yksi nasukan lemppariloruista menee näin:

"Humppaa, pumppaa

kuningasjumpaa.

Koivet kattoon,

kaviot ristiin.

Harja hurjaan huiskeeseen,

turnajaisten tuiskeeseen."   

Eri kerroilla olemme sitten kokeilleet sirkuksen eri välineitä; trapetsia, nuoraa, jonglöörauspalloja, vanteita ja akrobatiamattoa. Erityisesti trapetsi oli nasukan ja äidin lemppari.

Tsekatkaa ny, täällä sitä kiikutaan!

Tänään sitten meillä oli loppunäytös, jossa paikalle saapuneille sukulaisille ja ystäville esiteltiin syksyn aikana opittuja taitoja. Koska meillä jäi viime keskiviikon treenit Turkin takia väliin ja samaan konkurssiin vielä myöhästyimme tänään näytöstreeneistäkin, jännitti allekirjoittanutta ehkä hieman kuinka esitys klaarataan. Mulla kun ei ollut halaistua hajua mitä siinä oli tarkoitus tehdä, olivat kuulemma viime kerralla sen treenanneet.

No, rennoin rantein ja lungilla asenteella vaan eteenpäin. Eli ei kun tulta munille. Näytöksessä esitimme sitten Nasun kanssa tämän braavuuritemppumme, olkapää-trapetsi-hengailun.

Ai että, joka puolella tapahtuu kaikkea jännää...

Ei tässä nyt yksinkertaisesti ehdi poseeraamaan.

Mutta nyt täytyy kiiruhtaa suihkuun, ystävä odottaa jo. Mukavat lauantai-illat kaikille -TSAU!

Terve vaan Suomi!

Hyvää päivää kaikille! Miksi täällä Suomessa vain sataa vettä ja on pimeää? Samaan aikaan toisaalla, Turkin Marmariksessa, aurinko sen kun paistaa helottaa, meri kimmeltää kirkkaana & lämpimänä ja kebabit tirisevät vartaissaan. Siellä on kuulkaas pienen ihmisen hyvä olla, ei ole liian kuuma, ei liian kylmä. Edes tällaisella albinoperheellä kuin me.

Illat voi sitten istuskella omalla terassillaan t-paidassa ja miettiä tuntisotalla kuinka tämä on se lämpötila, jossa ihmisen kuuluisi olla. Samalla kun hörppii turkkilaista Efes olutta ja ihmettelee lapsensa unenlahjoja. Niin että kiitos vaan esi-isät, oliko tänne synkeään pohjoiseen ihan pakko kingetä?

Niin, tulikohan jo selväksi että oli aivan törkeän ihana, loistava, sujuva, napakymppi ja liian lyhyt loma? Tajusin taas oivallisella tavalla kuinka suurimmat esteet ovat usein ne omat päänsisäiset. Suotta me mitään ennalta pelkäsimme, Nasuhan klaarasi reissun kuin vettä vaan. 

Ja kyllä, pitää paikkansa että tämän ikäisen nassikan kanssa lomamatkat tehdään hänen ehdoillaan ja aikatauluillaan. Mutta sitten toisaalta - eikös tilanne ole juuri tämä noin niinkun muutenkin arjessa? Nasun ehdoillahan tässä mennään anyways, oli se meno sitten hyistä syys-Suomikyytiä tai lämmintä Turkkikyytiä.

Mutsi hei, lähdetään taas sinne liukumäelle, joohan?

Viikon aikana Nasu sai kymmeniä uusia kavereita, maisteli lukuisia uusia ruokia, lensi lentokkoneella, oppi uusia taitoja lähes pelottavan nopeasti ja hankki taas muutaman uuden ruhjeen. Tiivistetysti asian ilmaisten. Kaikesta tästä olisi tarkoitus kirjoittaa hieman tarkemmin lisää, nyt naperon päikkäreiden aikaan halusin vain tulla nopeasti huikkaamaan, jotta kotona ollaan eikä jääty järistysten jalkoihin. 

Ja niin, haluan myös julistaa lapsimatkustamisen helmeyttä, silläkin uhalla että kaikista ei-lapsellisista se on ehkä kaikkea muuta. Eli ilosanomia tiedossa, koittakaa kestää. Tai sitten vaan hyppäätte niiden kirjoitusten ohi. 

Ja eihän tämä olisi amatööriäidin blogi, ellei olisi tullut tunaroitua taas asiassa ellei toisessakin. Nasu se vaan kehittyy, minä ehkä en :) 

Stay tuned!

Palataa astialle, meitsi maistelee sillä aikaa tätä Marmariksen pehmoista hiekkaa.

Nopea huikkaus

Tänään sirkusteltiin taas shortsiasussa, saas nähdä meneekö Nasun koko talvi näissä sukkis + shortsit asuissa. Lupaavalta ainakin tässä vaiheessa näyttää, sen verran usein noita shortseja on nyt päälle kiskottu. 

Aamulla ennen sirkusta tapasimme myös lukijamme Änin Ideaparkissa, olipahan vaan hauska tavata Äni. Ja pikkuruinen neiti se vasta olikin hurmaava, ai että! Toivottavasti ne vaatteet ovat mieluisia.

Hei mutsi, joko sä pesit ne mun vaatteet?

Huh, valmista. Oli näköjään jäänyt nuo paperit tuohon rullaan. 

Mut ei hätää, meitsi hoiti homman.

********

Body ja shortsit - Aarrekid

Musta body - H&M

Mustat sukkikset - Me&I

On jo melko myöhä ja tämä postaus jää nyt valitettavasti pelkäksi nopeaksi huikkaukseksi, sillä tänään ollaan Nasun kanssa puuhattu pää kolmantena jalkana ihan tiettyä päämäärää varten. Nimittäin huomenaamulla siinä kuuden aikaan pakkaamme koko pienen perheemme Miniin ja huristelemme Helsinkiin.

Siellä sitten nousemme koneeseen ja otamme suunnan kohti Turkkia, tarkemmin sanottuna Marmarista. Kuten jokin aika sitten puhuinkin, päätimme lähteä matkalle pikku nassikan kanssa. Eihän sitä tiedä kuinka se sujuu, jos ei kokeile! Ja kiitos vinkkienne uskon että se sujuu tosi hyvin, ellei jopa erinomaisesti. Tarkempaa raporttia sitten viikon päästä.

Kiitos myös maanmainion Paskan äidin, myös ne suomalaiset vaipat on nyt pakattu mukaan. Joten emmeköhän ole valmiita valloittamaan Turkin. Suunnitelmissa on löhöilyä, kebab-vartaita, uintia, löffäilyä ja sanoinko jo - lepäilyä. Eli koko loma ohjelmaa täyteen buukattu.

Mukavaa viikkoa kaikille teille ja pysykäähän terveinä täällä Suomen viimassa :)

Hejssan vaan kaikille, mä suljen tän kameran nyt viikoksi.

Moro!

Äiti louhii ja Nasu koheltaa

Kyllä tuolla natiaisella on kimalaisen aineenvaihdunta, ei voi muuta sanoa. Eilen kun pääsin juuri kiroamasta Nasun hiiren syöntiä, pullahti tuo äidille niin elintärkeä pikku kapistus tänään jo vaippaan. Kakkavahti-komennus jäi siis onneksi vain yhden päivän mittaiseksi. Ei se nähkääs mitään mieltä ylentävää puuhaa ole, tuon pikku ihmisen tuotokset kun todella jo haisevat siltä ihteltään.

Ja jos tämä olisi laatublogi, en todellakaan edes ajattelisi mitään kakkakuvan julkaisemista. Mutta koska tämä blogi on laadusta kaukana, niin tässä tulee todistusaineistoa siitä louhimispuuhasta, johon allekirjoittanut tänään joutui. Viidensien kakkojen kohdalla, I might add.

No mutta, mikäs se sieltä pilkistää ellei äidin työläppärin hiiri!

Tuolla se siis oli ja sieltä sen esiin kaivoin.

Äidin kakkatouhuihin syyllinen Kaiken Irtaimen Mussuttelija se vaan naureskeli tyytyväisenä eikä ainakaan näyttänyt tajuavan millaiseen kiirastuleen mammaparkansa lykkäsi. Mihin saa vetää viivan nyt kun sitä kakkaakin on jo tullut tongittua?

No mitä sä siinä yökit mutsi? Se on ehtaa kakkaa, ei sen kummempaa.

Eilen ei selvitty ainoastaan hiiren syönnillä, vaan Nasu otti jälleen uuden ruhjeen herkkään vauvelinnahkaansa. Itse olin baletissa enkä nähnyt tapahtunutta, mutta miehen kertoman mukaan napero riehui huoneessaan sillä seurauksella, että kieri lopulta päin lelulaatikkoa. Otsa edellä. Eniten puuhasta näytti kärsivän Nasu itse (kuulemma alle puoli minuuttia itkua), vanhemmilla meni asian päivittelyyn huomattavasti kauemmin.

Meitsin eka musta silmä. Vau!

Tänään heräsin jo puoli kahdeksalta taloyhtiömme hallituksen kokoukseen ja mies oli kokouksen aikana valinnut Nasulle päivän asun. Ja kyllä, myös mies näyttää hurahtaneen prinsessailuun, sillä niin vaan sitä ehtaa hempeää vaaleanpunaista löytyi naperon päältä kun kotiin rantauduin.

Nää onkin mun uusia herkkuja, onneksi löysin nämä.

Mutsi dorka oli tunkenut nämä aivan tonne laatikon pohjalle.

Nääkin on kyllä hyviä nämä keksit, haluut sä mutsi yhden?

Mä löysin nääkin tuolta laatikon pohjalta.

**********

Vaaleanpunainen froteebody - Myllymuksut

Pinkit sukat - Lahja Invaasiolta

Violetti-pinkit haalarit -Albababy

Ai että, nyt illalla on kuulkaas kaukana unholassa jo se, mitä keinoja tämä vauhdikkaasti kuusisormijärjestelmälläni syntyvä teksti vaati. Mä en nimittäin todellakaan saanut järjestelmääni rullamaaan sen typerän antiikkihiiren kanssa, mutta nyt rakkaan pikkuisen punapallurani kanssa kirjoittaminen taas sujuu. Ah rutiineja, ah onnea!