No niin, ryhtiliike. Tänään sitten puin lapseni päälle eri vaatteet päiväksi kuin mitä yöksi, mukava kun näkee selkeää edistystä omassa äitiydessään. Pienestä se on itsekehujen ja oman olan taputtelu revittävä, tiedän, mutta jos ei sitä revi edes näistä pienistä edistysaskeleista, niin mistä sen sitten repii? Niitä jättisuuria kehitysloikkia kun ei ainakaan tämän amatööriäidin tielle ole vielä liiemmin sattunut.
No mutta, tänään siis puin Nasulle sen asun mitä eilen piti. Eli ne iiihananat Albababyn haalarit, jotka kyllä on todella mystistä kokoa 74/80. Kyllä meidän kaveri jo koon 80 bodyjakin pitää hukkumatta niihin, mutta noihin haalareihin se kyllä valitettavasti uppoaa edelleen.
Kovapäiset eivät kuitenkaan luovuta, vaan noissa haalareissa hiihdeltiin silti tämä päivä, sukillahan saa lahkeita kasaan. On ne meinaan niin veikeät, varsinaiset mutsinpiristäjät.
Mutsi hei, tää haarus ei enää lökötä, tää laahaa jo maata. Tohon perspussiin mahtuis jo pehmolelu poikineen. Tai tämä Suomen perustuslaki, jonka kirjahyllystä juuri adoptoin.
Toinen mystinen seikka liittyy tuohon päivän aiempaan postaukseen. Juuri kun olin pää nyökytellen lukenut asiantuntevia kommenttejanne ja valistanut siinä sivussa miestäkin siitä, kuinka Nasu varmaankin nyt pissii jo hehtaariloroja, tapahtui mystinen ihme. Muistimme yhtäkkiä kumpikin, että nasukkahan oli painellut puoli päivää yhdessä ja samassa kestossa (tyhmä blondi ei ymmärrä lopettaa, vaan on jatkanut yrityksiä vuotovahingoista huolimatta). Minä luulin että mies vaihtoi, mies että minä.
Vaippa esiin ja katso! Sehän oli aivan megatäynnä pissaa, kuitenkin Nasun kuivana pitäen. WTF? Go figure? Miten ihmeessä se nyt piti? Pissaa oli meinaan varmasti enemmän kuin mitkään suositukset ohjeistavat eikä sen todellakaan olisi sitten noin isoja pissoja pitänyt kantaa.
Mutta ihmeiden aika ei ole ohi ja näköjään epätoivon suurimmalla hetkellä (lue: olin jo luovuttamassa, minä joka EN luovuta, silloinkaan kun ehkä pitäisi) vaipat tekivätkin jeesusmaisen ihmeteon. Eli toimivat kuten niiden pitääkin. Taas ei tiedä itkeäkö vai nauraa.
Mitäs tästä nyt sitten enää sanois? Muuta kun että mä en tajuu, taaskaan. Mistään. Mitään. Ihme salatiedettä tämä äitiys.
Mitä? Joo, kyllä, toki myös Suomen laki kiinnostaa. Annas iskä tänne se.
No-no, näpit irti nyt! Jonkunhan se on tässäkin huushollissa lain sana osattava.
Lukurauhaa, pyydän!
***********
Keltaiset norsuhaalarit - Albababy
Keltainen body - Metsola
Violetit sukat - Lahja Ruotsin sukulaisilta
Sitten niihin taisteluvammoihin. Tai no, oikeampi nimitys olisi varmaankin elämävammoihin, sillä niitähän meille kaikille siunaantuu sitä mukaa kun vaan elää posottaa eteenpäin. Tai no, en itse asiassa tiedä muista, mutta mulle ainakin, koheli kun olen. Meitä pidempään seuranneet muistavatkin ehkä sen Kopsujen kopsun, varsinaisen sarven Nasun kuulaassa otsassa?
No niin, jatkoa seuraa. Tällä kertaa otsasta tuijottelee varsinainen punasilmä, ruhjeeksihan tuota voisi jo kutsua. Tämä arpi on seurausta Nasun innokkaasta askeltamisesta, parinkymmenen sentin korkuisesta autotallinliuskasta ja hitaan kömpelöstä äidistä. Laita ne kaikki samaan kulhoon ja sekoita. Ulos saattaa pompata taapero otsakurmulla. Niin meille ainakin kävi.
Siis muahan toi rupi ei haittaa laisinkaan. Onpahan hieman katu-uskottavuutta näiden mutsin valitsemien söpösten asujen keskellä.
2 kommenttia:
Mun mielestä toi, että vaipat toimi pitkään tänään ilman falskaamista tukee just sitä teoriaa, että viimeaikoina nasu on pidätellyt _yleensä_ pidempään, jonka seurauksena vaippa ei olekaan jaksanut imeä kaikkea kerralla. Tänään on sitten ehkä ollut semmoinen päivä, että pissaa onkin tullut useammassa pienessä erässä, jolloin vaippa toimi kuten pitikin.
Komee on kuhmu :)
Salla H: Tiedätkö, sä olet todennäköisesti täysin oikeassa. Oi, sä olet mun kestovaippaguru! KIITOS! Ihanaa tajuta, mistä homma kiikastaa. Ja siten löyty sit ratkaisuehdotuksiakin, lisää bambua meinaan :D
Lähetä kommentti