Nasulla oli tänään elämänsä ensimmäiset lastenkutsut. Ja nyt siis puhutaan sellaisista lasten teemakutsuista, jotka nimenomaan eivät ole jonkun synttärit. Vaan ihan omat juhlansa. Siskoni nähkääs järjesti tyttötriolleen Halloween-pirskeet ja onnellisten kutsuttujen joukossa oli muuan nasukka vanhempineen.
Niinpä päälle puettiin teemaan sopivasti musta asu. Tarkoituksena oli vielä maalata nasukan naama musta-valkoiseksi pikku luurangoksi alla olevan kuvan tyyliin, mutta kasvovärejä testattuamme totesimme ettemme jaksa jynssätä moista tärpättiä naperon naamasta illalla irti. Joten pikku luuranko muuttui pimeässä vaanivaksi ninjaksi, jonka juhlalookia pimpattiin vielä juhlapaikasta lainatuilla hurjilla sarvilla.
Noooo, ei nyt ehkä ihan yhtä hurja, mutta melkein. Kuva täältä
Eli päälle puettiin siis mustaa. Vitsit että musta näyttää yksinkertaisesti hyvältä pikkuruisen naperonkin päällä, sanovat vaatefasistimammat mitä hyvänsä. Tai -iskät, kuten vaikkapa se dorka äijä hiekkalaatikolla. Ärsyttää muutenkin tässä maailmassa vaanivat lukuisat (turhat) rajoitteet, joihin ihmiset sitten kompastelevat, ettei todellakaan kiinnosta aloittaa Nasun elämän rajoittamista niinkin pinnallisesta asiasta kuin vaateväreistä. Eli, black is back.
Hei nyt ihan tosi, porukat. Hopi-hopi, kengät jalkaan, bileet odottaa!
Mä oon niiiiiin valmis bilettään!
*********
Musta rimpsuhihallinen body - Mini Rodini
Mustat villaleggarit - Metsola
Musta-valkoiset sukat - Lahja Ruotsin sukulaisilta
Rehellisyyden nimissä on todettava, ettei Nasu kovin kauan pinkeissä sarvissaan viihtynyt. Ehkä se oli se sarvien hempeä väri? Tuli melkeinpä mieleen Riki siinä pakollisessa joulutuska-asussaan; hetki poseerataan armollisesti ja sen jälkeen tuhota möyhennetään koko kostyymi.
Joo siis älä yhtään yritä, en todellakaan pidä näitä hempeitä kapistuksia päässäni enää sekuntiakaan kauempaa. Kas noin, minä te oikein mua pidätte?
Täytyy tunnustaa, että ei se yhteen pariin sarvia jäänyt tuo nassikan puvustaminen. Juhlapaikassa kun lojui erinäinen määrä kaikkea katu-uskottavaa Halloween-asustetta, oli niitä tietenkin ihan pakko tesmiä. Pääkallo-hupusta en valitettavasti saanut kuvaa, joten sitä täytyy odotella juhlien isännältä, Herra Luurangolta. Mutta noidan hattu sen sijaan päätyi tietenkin Nasun päähän. Eikös olekin tosi kivaa kun aikuiset vanhemmat leikkivät lapsellaan?
Älä pistä sitä mun päähäni, kuuletko?
No hyvä on, poseeraan sitten hetken. Vain tämän kerran, ei oteta tavaksi.
Kuten siskoni juhlissa aina, myös näissä pippaloissa oli varsinaiset herkkutarjoilut. Usein Nasu on serkkulassa päässyt maistelemaan uusia makuja, milloin maissinaksuja, milloin jäätelöä. Uusi herkku saatiin tädiltä nytkin, nimittäin ihkaoma tikkari. Ja joojoo, ei kait noita saisi vielä naperolle antaa, mutta meni jo, hehe.
Iskä mörköilee taustalla, kun napero hihkuu elämänsä ensimmäinen tikkari kädessään.
Kuolasaavillisen jälkeen uusi herkku vaihdettiin palloon, läpi meni sekin.
Mutta voi, kylläpä juhlien jälkeen paluu arkeen voi kirpaista. Mies sai varsinaista jobinpostia kuukausia sitten ja huomenaamulla klo 05 käy kutsu kohti kertausharjoituksia. Miehelle, joka on ollut armeijassa viimeksi 13 vuotta sitten ja joka piti kertausloton osumaa kohdallaan lähes mahdottomana, on nyt nöyrryttävä ja vedettävä ne ihanat armeijakamppeet niskaansa.
Tosin tällä hetkellä tilannetiedotus on se, että sotilaspassi on hukassa eikä mitään ole vielä pakattu. Inttiläpistä olen sen sijaan saanut nauttia jo lauantaista saakka. Ja naiselle, joka ei koskaan elämässään ole ollut inttileskenä, on tämä aikas eksoottinen kokemus. Tosin tällaisena leskenä olisin mielummin ilman lasta, nyt tästä yh-arjesta ei niin kauheasti ainakaan etukäteen nauti. Katsotaan mitkä huomenna ovat fiilikset.
Ja hei, mies huutelee tuolta jotta TJ 4. Repikää siitä.
3 kommenttia:
Voi jee! Onneksi ei ole kovin pitkä inttileskeys.
Nyt kun naperomme kävelee minä itse aion livistää. Mies vahtikoon torstai-iltaan asti kävelevää pikkuista, minä suuntaan aamusella kohti Tukholmaa. Omalomaomalomaomaloma jeeeee! :D
Katsotaanpa miten mun mies selviää reissuleskeydestään ;).
Kävin muuten vilaisemassa sen Nasukan kävelemäänoppimispostauksen ja todellakin saman ikäinen melkein oli kuin meidänkin napero lähtiessään kävelemään ja ihan samalla meiningillä, ei mitään muutamia askelia enää, niitä on tullut jo pitkään vaan heti sitten pitää kävellä joka paikkaan niin kuin teilläkin.
Naperomme meinasi lähteä kävelemään jo pari kuukautta sitten mutta kasvupyrähdys hieman (onneksi) hidasti. Tämän päivän neuvolassa pituutta oli jo 78,7cm.
Jepulis. Palailen taas kunhan tulen reissusta kotiin, minähän en lähde kulumallakaan ;).
Ihana yönmusta Ninjapinja! :D Kyllä musta on aina musta ja toimii kuin häkä. Mäkin puen meidän pojalle ihan surutta mustaa (surutta mustaa, tämähän on melkein kielikuva... ) ja mitä enemmän kuulen kauhisteluja niin sen enemmän sitä mustaa hamstraan. Varsinkin kun anoppi kauhistelee. ;) Kiusa se on pienikin kiusa. Mun äiti tykkäsi pukea mua pienenä mustaan (ja voin vaan kuvitella miten hankalaa mustien lastenvaatteiden löytäminen 80-luvulla on ollut) joten luotan siihen etten minäkään lastani pilaa (päinvastoin!) jos mustaa löytyy vaatekaapista. :)
Mekin oltiin viikonloppuna Halloweenpippaloissa ja pojalla oli päällä kummin Englannin tuliainen elikkäs musta velourhaalari johon oli ommeltu valkoisella kaikki luut. :D Meidän oma pieni pullukkalluuranko. <3
Tsemppiä inttileskeyteen, ajattele miten herkkää teillä sitten taas on kun mies palaa kotiin rintamalta! <3 :D
Eeva
L-E: Voi ihanaa, äitiloma! Oon tässä hetkessä ihan megakade, kaiken tän härdellini keskellä. Nautihan! Kiva ettet lähde minnekään, me nyt vuorostaan sit odotellaan sua reissusta palavaaksi ;)
Eeva: Oi että, olispas vaan ihanaa nähdä kuva ihanasta pikkuruisesta pullukkaluurangosta! :D Mä niiiin allekirjoitan mitä kirjoitat, musta on vaateväri siinä missä muutkin. Ja hassua musta (hihi) asiassa on se, et ihan aina ku nasukalla on päällä mustaa, ni sitä kehutaan. Ja lähes aina suurin piirtein samoilla sanoilla: "Hassua miten hyvin tuo musta sopii lapselle, ei olis uskonut, mut sehän on tosi kaunis...".
Hihi, just sain mieheltä ikävöivän tekstarin nuotion loimusta, tiedossa kuulemma kipinävahtivuoro yösydännä. Ja ikävä on mullakin nyt jo! Oi mies, tule pian rintamalta kotiin :D
Lähetä kommentti