Syksy onkin nastaa aikaa!

Vanhemmiten olen alkanut pitämään syksystä. Julistin aina aiemmin olevani selkeästi lämpimän kesän ja takuuvarmasti kylmän lumisen talven ystävä. Hiiteen välikaudet, kaiken maailman keväät ja syksyt! Mutta ans kattoo vaan, kun ikää on tullut lisää. Johan on alkanut ne keväät puhkeavine lehtineen ja syksyt kirpeine ilmoineen kiinnostamaan. Jopa, etten sanoisi, viehättämäänkin. 

Ehkäpä tämä on sitä nuoruuteen kuuluvan mustavalkoisuuden hälvenemistä? Liittyykö tämä kaikki siihen samaan ilmiöön, minkä huomaa elämässään tapahtuneen muutenkin? Eli se, että on alkanut yhä enemmän nähdä tässä elämässä harmaan eri sävyjä. Ikään kuin musta ja valkoinen, nuo ennen niin tutut ääripäät, yksinkertaisesti kaikkoaisivat ja tilan valtaisi miljoonat eri harmaan sävyt.

Enkä nyt puhu väreistä sinänsä, vaan asioiden tiloista. Siitä ilmiöstä, kun kuvittelee asioiden olevat puhtaasti joko-tai, mustaa tai valkoista, hyvää tai huonoa, oikein tai väärin. Nuo rakkaat ehdottomuudet, jotka ennen toivat elämään ihanaa turvaakin, tuntuvat katoavan. 

En enää pysty, vaikka joskus haikeana elämän helppouden vuoksi haluaisinkin, suhtautumaan asioihin kovin ehdottomasti. Vaikka kuinka siristän, näen ympärilläni pääasiassa harmaata sen lukemattomine eri sävyineen. 

Eli siis, pidän syksystä. Rakastan juuri tätä aikaa kun ilmat ovat kirpeitä, mutta paksulla neuleellakin vielä tarkenee. Lehdet muuttuvat iloisen kirjaviksi, mutta silti aurinkolaseillakin on vielä käyttöä. Kuten vaikkapa tänään. Ja iltaisin, voi iltaisin saa laittaa tulen kynttilöihin ja nauttia niiden luomasta valosta hämärässä illassa. Puhumattakana takkatulesta.

Kaivoin siis tässä viime päivinä vihdoin taloutemme kynttilät esiin ja asettelin niitä eri huoneisiin polttamista varten. Vaan mikä tänä vuonna on tietenkin toisin on tuo kaikkialle ehtivä napero, joka näemmä rakastaa tuikkuja hänkin. Ja mikäs minä, kynttilöiden ylin ystävä, olen häntä kieltämään?

Mä mutsi vähän järjestän näitä.

Hei kato, täällä on tällaisia juttuja sisässä, tsihihi!

Ottaiskohan nuo punaiset pois? Vai miten nämä nyt olis näteimmät...?

*********

Mustavalkoinen valasbody - Lindex

Punaiset Ägg-byysat - Metsola

Siniset villasukat - Ruskovilla, itse värjätty

Harmauden ohella huomaisn tänään, että elämääni on hiipinyt myös yllättävän paljon kärsivällisyyttä. Siis ihan uskomatonta, tällainen tulisielu kuin minä on yllättäen saanut naperonsa myötä jostain aikamoisen lisäpalan kärsivällisyyttä. Joka sitten on saumattomasti asettunut paikoilleen sen vanhan kärsivällisyystynkäni jatkeeksi, pidentäen pinnani aiempaa selvästi pidemmäksi. Tai ainakin venyvämmäksi. Uskomatonta.

Eipä meinaan mene nykyään hermot edes siihen, kun katselen jälkikasvuni riehumista rakkaiden lasituikkujeni äärellä. Ei, vaikka sen sortin kilke ja kilinä käy jotta.

No niin, nyt ne on vihdoin saatu pois tuolta astiasta.

Seuraavaksi taidan jyrätä muutaman tuikun ja istua parin päälle... jaa mitä?

En saa jyrätä vai? Buahahhaha. Niinhän sä LUULET.

Kato ny, siellä lepää kuule haaruksissakin jo muutama tuikku.