Hyvä olo, kauniit muistot

Tänään kun vein Nasun aamulla mummolaan hoitoon, sattui hassu juttu. Astuin aamukiireisenä nasukka sylissäni anoppilan eteiseen, kun lävitseni yhtäkkiä ja arvaamatta hulmahti sellainen ihana nostalginen fiilis. Oli lämmintä, tuoksui jollekin leivotulle ja mummi tuli meitä eteiseen vastaan. Hetken tuntui kuin olisin saanut kiinni jostain omasta lapsuusmuistostani. Jostain hyvin tärkeästä ja rakkaasta.

Tuntui ihan käsittämättömän hyvälle, turvalliselle ja lämpöiselle. Istahdin läheiselle tuolille nassikka sylissäni ja olisin halunnut vain jäädä siihen. Nasu lähti saman tien kirmaamaan mummin luokse, mutta minä jäin paikoilleni ajatuksiini ja ennen kaikkea johonkin kaukaiseen, mutta tuttuun, tunteeseen uppoutuneena. Oli vaan niin hyvä olla, siinä hetkessä, niissä tunnemuistoissa.

Mulla on mutsi hyvä olla lähes aina. Varsinkin kun mä puuhailen.

Oliko tuo hyvän olon tunne, lävitseni käynyt lämmin humahdus, muisto jostain omasta lapsuudestani? Joku valtavan tärkeä ja lämmin kokemus esimerkiksi kotiin tulemisesta? Se fiilis koostui niin monesta eri tuntemuksesta, hajusta, lämmöstä ja ehkäpä näkemästänikin, että oikein jälkikäteen hirvitti. Kuinka vahvoja muistoja meissä ihmisissä oikein onkaan piilossa?

Mikä ihaninta, tuo rauhallisen onnellinen tunne kesti koko päivän. Vaikka päivä oli erittäin hektinen työpalavereineen, asunto-osakeyhtiön hallituksen kokouksineen ja muineen, ei mieltäni silti missään vaiheessa vallannut hoppu tai kiire. Oli vaan hyvä olla. Eikä tarvinne korostaa kuinka ihanaa on jättää lapsensa päiväksi hoitoon paikkaan, joka itsessänikin herättää noi ihania tunteita?

Et tiedäkään kuinka kiva päivä meillä tänään oli!

Koska saavuimme Nasun kanssa vasta äsken kotiin ja nassikka oli saatava heti nukkumaan, ei minulla kerrankin ole kuvaa päivän asusta. Joka muuten oli vallan ihana ja pinkki, kuvitelkaapa! Niinpä päätin rikkoa rajojani ja laittaa huomennakin tuon saman asun, jotta saan sen teille kuvattua ja esiteltyä. Oli se vaan niin ihq (huomatkaa vanhan naisen ontuva nuorisoslangi).

Koska päivän asusta ei ole kuvia, esitellään sitten eräs toinen asu, joka nasukalla oli päällään iskän korismatsissa joitakin viikkoja takaperin. Erityispisteitä annan tuon asun synnyttämästä silhuetista, voiko olla söpömpää näkyä kuin ipana hiippahupussa? Ei voi.

Hei, mihin se iskä täältä kentältä hävis? Lähdetään perään, se meni tästä ovesta. 

Hopihopi mutsi, ku olis jo!

Siinä sulle poseerausta. 

Ja nyt meitsi lähtee etsimään sen iskän, zau!

*********

Huppari & haalarit - Albababy

Kukkakengät - Superfit

Kuvauspaikka - Ikihieltä tuoksuva jumppasali