Tänään isi valitsi Nasun päivän asun ja täytyy kyllä sanoa, että kun töistä kotiin pääsin, niin hieman loksahti leuat. Isihän oli nähkääs pukenut Nasun oikein ajatuksella koristeemaan, vain pelikengät uupuivat. Mies itsehän on pelannut korista koko pienen kolmikymppisen elämänsä ja nyt on näköjään jo hieman tunnusteltu tilannetta natiaispäässäkin.
Tai-dat-tai, taidanpa kivetä tänne.
Eikä yhtään napista sielä mutsi, mä kuulin ton sun ähkäsyn.
Kas noin. Ja kostoksi jupinoista heitän sulle törkeimmän poseerauksen mitä osaan.
**********
Raidalliset leggingsit - eBaysta
Korispaita - Mummin kirppislöytö
Seuraa tunnustus. En ole ollut teille ihan täysin rehellinen. Itse nimittäin lasken ei-rehellisyyteen senkin, jos jättää olennaisia asioita kertomatta niin, että kuulijalle jää valheellinen kuva tilanteesta. Ja näin minä kurjake olen juuri toiminut.
Mutta pelastaudun heti selityksellä: miehen työtilanne ei ole mahdollistanut asian kertomista ennen kuin nyt. Asia piti nähkääs neuvotella ensin siellä päässä, ennen kuin meikäläinen saattoi julistaa paukuttaa sitä ympäri internetiä.
Just niin mutsi, ei parane laverrella etuajassa. Mut keimailla kannattaa aina.
Kyse on siis Nasun hoidosta. Nopeana kertauksena mainittakoon, että alun perinhän minun piti palata töihin vasta vuodenvaihteessa. Jouduin kuitenkin palaamaan jo nyt, pari kuukautta etukenossa, jolloin nasukan hoito meni näiden parin kuukauden osalta uusiksi. Se mikä tässä on nyt siis jäänyt kertomatta on se, että vuodenvaihteesta alkaen mies jää nasukan kanssa kotiin koko kevääksi.
Tässä siis syy, miksi naperon marras-joulukuun hoito on aiheuttanut meille päänvaivaa. Alun perin kun mun piti olla kotona siihen saakka, jonka jälkeen olisimme miehen kanssa ottaneet läpystä vaihdon. Kunnes sitten yllättäen olimmekin tilanteessa, ettei Nasulla ollut hoitajaa marras-joulukuuksi.
Emme halunneet laittaa Nasua viideksi päiväksi viikossa perhepäivähoitajalle vajaan kahden kuukauden ajaksi, jonka jälkeen se olisi saanut taas totutella uudelleen kotiarkeen. Emme liioin halunneet laittaa sitä päiväkotiinkaan tuoksi ajaksi. Raasulla kun menisi koko pikkuruinen hopeanuppi aivan sekaisin - liikaa isoja muutoksia liian tiheään.
Ratkaisu asiaan löytyi kuitenkin miehen & mummin kanssa juonimalla. Viime viikko, kun Nasu oli kolmena päivänä perhjepäivähoitajalla, oli nähkääs poikkeusviikko. Arki tulee siis oikeasti olemaan sitä, että mies hoitaa Nasua parina päivänä, mummi mahdollisuuksien mukaan samoin ja minä sitten tarvittaessa erinäisin työaikajärjestelyin joitain aikoja. Ja jos, siis todellakin jos, jotain yksittäistä päivää ei saada järjestymään, niin silloin nasukka menee ihanalle perhepäivähoitajallemme.
Ja nyt en voi sanoa muuta kuin onneksi. Kyllä tuo meidän napero tuntuu hieman liian nuorelta menemään täysipäiväiseen hoitoon kodin ulkopuolelle. Tai ehkä paremminkin niin, että nasukka kyllä pärjäisi hoidossa, mutta parempi sen on vielä kotona. Vaikka ne hoitopäivät ovat kuulemma menneet hienosti, näkee nasukasta täällä kotona, että koville ottaa. Onneksi siis voimme järjestää asiat nyt näin. Nasu saa olla kotona vielä ensi kesään saakka.
Mielenilmaus-heittäytyminen, karjuva taapero ja kärsivä mutsi.
Ja nyt ei sitten ole mitään halua työntää lusikkaa mihinkään laajempaan lapsenhoitokeskusteluun. Tämä on vain ja ainoastaan meidän tilanteemme eikä siitä tule laajentaa mitään mielipidettä sen laajemmalle. Jokainen toimii varmasti heille parhaan tyylin mukaan ja eri asiat sopivat toisille. Mä olen vaan onnellinen, että voimme järjestää tämän kuvion nyt näin, selkeästi nasukalle parhaalla tavalla.
Erityisen innoissani olen miehen ja Nasun yhteisestä ajasta, joskin olen siitä myös megakade. Oikeasti, jos asiat voisi järjestää niin kuin kuuluisi olla, olisimme kotona koko perhe. Hiiteen työelämän velvollisuudet, asuntolainat ja tehokkuus! Kunniaan rakkaat ihmiset, leppoinen yhdessäolo ja kiireettömyys. Niin, ja se auringonvalo :)
10 kommenttia:
Hienoa, että Nasuliini saa olla vielä kotona!
Minä olen oikea takinkääntäjä tässä asiassa: ennen vauvelin syntymää sanoin palaavani töihin viimeistään äitiysloman loputtua, mutta täällä sitä ollaan hoitovapaalla, ja aion olla vielä pitkään! Ei sitä vaan silloin ennen vauvaa tajunnut, että aikasta pieniä ne ovat, eikä niitä raaski laittaa hoitoon :)
Olemme puhuneet miehen kanssa vahdinvaihdosta kevään korvilla, mutta siis minähän olen hänelle lähes kateellinen! Saa viettää sitten puolitoistavuotiaan kanssa ihanaa kesää, kun mutsi pakertaa töissä. Heh.
Nii-in, kunpa voisimmekin kaikki olla kotona.
hippa: No nyt on kyllä tunnustettava, et takinkääntäjä olen mäkin. Ennen raskautta ajattelin olevani kotona just äitiysloman, raskaaksi tultua ajattelin et ehkä siine himean päälle. Synnytyksen lähestyessä päätin olevani puolitoista vuotta ja nyt kun se hetki on käsillä, olisin vieläkin. Mä en ainakaan tajunnut vauvoista yhtään mitään ennen Nasua (aiheellinen kysmys tajanko vieläkään?) ja siten en yhtään hahmottanut sitä, kuinka pieni vauva esim. 10kk vanhana on. Nyt tajuan kuinka pieni Nasu on. Onneksi isi ja nasukka saa tosiaan nauttia pitenevistä päivistä, auringosta ja toisistaan sillä aikaa kun äiti ansaitsee niille hiki päässä jätskirahaa :)
Nasun ja isin yhteinen aika kuulostaa tosi hienolta! Ja tosta vellovasti päivähoitokeskustelusta, niin mun mielestä jokainen perhe / vanhempi tekee kohdallaan ratkaisun ja se on varmasti perheelle paras (tietenkin on ikävää, jos olisi haluja jäädä kotiin, mutta ei rahallisia mahdollisuuksia).
Toivottavasti saatte järkkäiltyä nyt mukavasti loppuvuoden hoidot jatkossakin. Sinullakin on sitten töissä mukavampi olla, kun ei tarvitse huolehtia miten Nasulla menee :)
Heli, rakastan tätä kohtaa: "Ja nyt ei sitten ole mitään halua työntää lusikkaa mihinkään laajempaan lapsenhoitokeskusteluun. Tämä on vain ja ainoastaan meidän tilanteemme eikä siitä tule laajentaa mitään mielipidettä sen laajemmalle. Jokainen toimii varmasti heille parhaan tyylin mukaan ja eri asiat sopivat toisille." Mikään ei minua ärsytä kuten ainoan oikean julistaminen. Perheen sisälläkin eri lapsille saattaa toimia eri vaihtoehdot. Samankin perheen eri lasten kohdalla eri elämäntilanteet ja lapsilla eri luonteet, yksi lapsi perheestä saattaa olla kotihoidossa vaikka kuinka kauan ja toinen mennä 10kk:n iässä päikkyyn. Ja kaikkien hoitoratkaisujen tueksi ja vastaan löytyy myös tieteestä faktaa. Ihan myös varhain aloitetun päikynkin puolesta. Joten on parempi unohtaa tuo ainoan oikean julistaminen, koska sellaista ei ole.
Ihanaa, että olette saaneet Nasukan hoidon järjestettyä noin kivasti, että mies saa jäädä kotiin pikkuisen kanssa! Mahtavaa! :) Ihan vähän vain olen kateellinen, kun meillä se ei typeristä taloudellisista syistä ole mahdollista, ja tyyppi joutuu hoitoon jo siinä 10kk:n iässä. Mutta toivottavasti saadaan hommat järkkäiltyä niin, että päivistä tulisi mahdollisimman lyhyitä. Onneksi pikkutyyppi ei ole vierastavaa sorttia ja aimo annos sosiaalisuutta ja reippauttakin näyttäisi olevan, että ei ihan niin paljoa hirvitä, kuin jos meillä olisikin ujo ja arka sylikarhu. Terkkujaa!
Kuulostaakohan tämä nyt vähän oudolta, mutta mulle tuli tosi hyvä ja helpottunut (?) olo tästä tiedosta, ettei Nasu vielä menekään ihan kokoaikaisesti hoitoon. Jotenkin tuo hoitojuttu tuli niin yllättäen ja rymistellen, en tiedä oliko Nasu siihen valmis mutta mä en ainakaan! :D Vaikutan nyt pelottavalta stalkkerilta joka valvoo yötä jonkun bloggaajan lastenhoitokuvioiden takia.. Mutta siis hienoa että teillä hoitokuviot joustaa ja isi-Nasu-kombolle isot aplodit!
Mäkin ajattelin ennen, että 1-vuotiaana on ihan sopivan ikäinen vaikka perhepäivähoitajalle tai päiväkotiinkin, mutta nyt oon ihan eri mieltä. Kaikki riippuu tietysti lapsesta ja koko perheestä, mutta mua kyllä hirvittäisi ajatus tosta meidän itsepäisestä herkkiksestä jossain isossa laumassa. (Ja vähän ahdistaa myös se kiire ja aikataulut, viemiset ja tuomiset ja agh.) Kotona siis porskutellaan ainakin ensi kesään asti, katsellaan sitten tilannetta uudestaan.
Kyllä näin päiväkodintädinki sydäntä lämmittää tuommoiset vanhemmat jotka oikeasti antavat lapsen olla kotona jos siihen on mahdollisuus :) Toivottavasti Nasulla ja isillä tulee olemaan mukava kevät ja äitillä kans toivottavasti mammaloman jälkeen työniloa riittää (ainakin joksikin aikaa)
No niin, nyt taitaa Nasun päivän asut ja "sponsorit" vaihtua Tutastta ja Metsolasta Nikeen ja AND1:een ;) Hieno juttu tuo kotihoidon mahdollistuminen!
- Hilkka
Hei loistava ratkaisu!!Meillä oli kahden ekan kohdalla samoin iskä pitkään kotona ja minä lepäsin duunissa :D
Muistan kyllä edelleen, että se kirpaisi kun "isi" olikin se eka sana kun oli hätä, tai päivällä oli tapahtunut jotain jota en ollut todistamassa. Ja tajusin silloin, että äitimyytti NIIN haisee ja kuinka itsekäs voikaan mamma-immeinen olla kun kuvittelee että vain hän on lapsen lähivanhempi.
Mä en oikein pidä siitä, että ajatellaan, että äidit olisi jotenkin automaattisesti kotona lapsen kanssa.
ps. uraäitien lounastreffit?ITiedän enstek parhaan kebab-paikan siinä sun ja mun työpaikkojen puolivälissä?
Salla H: No älä, mä oon nyt jo kade ku saavat olla täällä ihanassa keväässä kaksin! Mut niin sen kuuluukin olla :) nyt näyttäis et hoidot loppuvuodeksikin ratkesivat, joten totta, itelläkin kivempaa töissä ku kaikki tuo on silleen järjestyksessä ku haluaakin.
Anonyymi: Kuten ehkä huomasitkin, oli pakko siteerata sua seuraavana päivänä, sen verran naulani kantaan osuit :) Eli ei mitään lisättävää, aamen.
Tiina: No mutta, se on varmasti teille se paras ratkaisu! Ja taloudelliset realiteetit on ankeita, mutta ah niin todellisia :( Kyllä mekin tämä vielä eri lailla järkättäis, jos ei rahoja tarttis ajatella. Oltais kaikki kolme kotona. terkkuua takasin, ehdittäisköhän näkeen päivänä,toisena?
ONIA: Ei kuulosta oudolta laisinkaan, vaan ihanalta! Te välitätte meistä, voi että. Liikutun. Ja tämä asia tuli nimenomaan rymistellen meillekin, kun jouduin töihin aikaisemmin kun mitä plänit oli. Mut onneksi kaikki nyt järjestyi, sadulla oli onnellinen loppu. Toivottavasti teidänkin koti-sadullanne on..? ;)
Anonyymi: Aaawwww! Kiitos ihanista sanoista ja toivotuksista, kyllä tällä mmammalla nyt työintoa piisaa varsinkin ku on selkeä syy sille että rahaa ansaitsen - se menee miehelle ja Nasulle :)
-Hilkka: No nimenomaan,tätähän vähän pelkäänkin :) Pitänee alkaa valitsemaan asut illalla valmiiksi, tosin ei se mies niitä varmaan silti laittais. Tykkää niin itsekin valkkailla. Ja tiedätkö, Hilkka olis ihana nimi antaa lapselleen! :)
Kati: Kiitän ja kumarran :) Nyt tiedän mistä puhut ja samaa mieltä - se myytti haisee. Vanhemmuusmyytti olis paljon parempi. Uraäititreffit ilman muuta, kebabia jos varsinkin on tarjolla ;) Laitappa aikaehdotusta tulemaan!
Lähetä kommentti