Kuusi senttiä

Tänään oli taas miehen hoitopäivä ja siten päivän asukin on miehen valitsema. Toisaalta on hauskaakin vaihtelua lähteä kotoa niin, että Nasu on vielä yöpuvussa ja palata niin ettei ole hajuakaan mitä sillä on päällä. Meillä kun on miehen kanssa selvästi hieman erilaisia nämä lemppariasut ja miksei värimaailmatkin. Tänään kotona odotti tämän näköinen nasuliini.

Hei, joku on vaihtanut prinsessamopon turvakaaren ja parkeerannut sen tähän. Nousenpa kyytiin.

Mitä sanoit? Ai että reteä automiehen poseeraus vai? Selvä, täältä pesee.

***********

Valkoinen body - H&M

Violetti verkka-asu - Shampoodle

Kiitos kaikille vastauksista päivähoitokeskusteluun. Hyviä ja oivaltavia pointteja, osuvia sanavalintoja ja tiivistyksiä - kyllä meillä vaan on älykkäitä & verbaalisia lukijoita! Mutta sehän ei meille Nasun kanssa minään yllätyksenä tullut.

Se mikä lähes kaikkien vastauksissa tuntui toistuvan oli toisaalta tilanteiden, perheiden ja lasten uniikkius ja toisaalta ihmisten merkitys. Siis kuinka kaikki on aina loppupeleissä kiinni meistä ihmisistä, tyypeistä jotka tilanteita ja puiteita luovat. Ei mikään ratkaisu ikinä otsikkotasolla toteudu, vaan se tehdään niissä moninaisissa arjen tilanteissa, joissa me ihmiset toimimme. 

Näin ollen ei vaikkapa se paljon kehuttu lapsen kotihoitokaan ole mitään muuta kuin käsite, joka sitten toteutuu arjessa hoitavien vanhempien mukaan ehkä melko moninaisestikin. Huumekoukussa olevan äidin kotihoito menee näin ollen ihan saman otsikon alle kuin lapselleen täydellisesti omistautuvan kotiäidinkin. Ja ihan kaikki siltä väliltä. 

Tuijotetaan siis sitä sisältöä, ei käsitteitä tai onttoja otsikoita. Ja meistä jokainen voi osallistua niihin talkoisiin, siihen että se sisältö olisi lapsille mahdollisimman hyvää. Koostuu se sitten mistä elementeistä tahansa. 

Aamen, tämä tästä hoitokeskustelusta siis tällä erää.

Mä en niin tiedä noista hoitojutuista, mutta ai että ku mä tykkään tästä moposta!

Nyt tää vois väijyä täällä mopon takana ku pikkuruinen menninkäinen.

Siirrytään tuohon otsikkoon, jota siellä ehkä nyt pohditte. No katsokaas, Nasu oli miehen kanssa keskiviikkona neuvolassa, kolmen kuukauden paussin jälkeen. Tuloksena melko häkellyttäväkin kasvuspurtti: natiainen on venähtänyt viimeisen kolmen kuukauden aikana kuusi senttiä, kaksi senttiä kuukaudessa. Huh huh, ainakin itsestä moinen vauhti tuntuu hurjalta.

Nasu on nyt siis 78cm pitkä ja painaa hieman alle kymmenen kiloa. Hoikanpuoleinen siis edelleen, mutta omalla käyrällään tasaisesti etenevä. Itse pidän suoranaisena ihmeenä sitä, että naperon paino oli noussut laisinkaan, sen verran nihkeästi ipana on viime aikojen hammasryntäyksensä takia syönyt. 

No, kohta on sitten suu täynnä legoja joilla jauhaa entistä tehokkaammin. Kunnes ne sitten taas tipahtavat ja vaihtuvat seuraaviin. Ah tätä elämän kiertokulkua!