Tänään on todella ollut otsikon mukainen päivä, hyvä että aamulla puettiin edes päälle. Tänään ollaan lähinnä kuunneltu inttijuttuja ja päivitelty viikon kuulumisia, leikitty, kokkailtu, käyty lyhyellä kävelylenkillä ja vaan peuhattu perheen kesken. Eipä sitä sen kummepaa loistosunnuntaihin pieni ihminen tarvitse. Paitsi tietenkin sen kunnon aamiaisen pitkän kaavan kautta, joka toki löytyi päivän repertuaarista myös.
Venaappa hetki mutsi, ni mä haen seuraavat lelut...
Ne olis nämä, ihanat kaket.
Eikä mitään muttia siinä, näillä leikitään nyt.
***********
Musta-valkoinen pallobody - Marimekko
Punaiset Ägg-haalarit - Metsola
Musta-valkoiset raitasukat - Lahja ruotsin sukulaisilta
Tänään ihmettelimme myös miehen kanssa nasukan hassua miniuhmaa. Kutsun sitä nyt miniuhmaksi, koska kaikki aina puhuvat siitä kuinka uhmaikä alkaa vasta 2+ -vuotiaana. No, täällä kyllä on päällä jonkin sortin uhmaikä, sellainen "minä tahdon nyt tehdä näin" -mentaliteetti, joten kutsumme sitä sitten miniuhmaksi. Ja selvyyden vuoksi tarkennettakoon, että nyt puhutaan sitten Nasusta.
Hä? Hain tuolta vessasta iskän dödön, jota ajattelin kohta sipaista jonnekin. So what?
Erityisesti hermot näyttävät menevän siitä kun nasukkaa kielletään tekemästä jotain. Silloin se vasta haluaakin tehdä sitä. Me olemme rajoittaneet asioiden kieltämistä mielestäni aikas minimiin, ainoastaan hyvin perustellut asiat (ovat vaaralllisia / haitallisia) ovat kiellettyjä, mutta silti nekin riittävät repimään pikkuisen peliverskit. Ei aina, mutta on päiviä kun niin käy.
Tämä iltapäivä on ollut sellaista aikaa, kun Nasua ei todellakaan ole kiinnostanut kuulla sanaa "ei". Hassuinta asiassa on se, miten nasukka suuttuessaan saattaa heittäytyä mahalleen maahan makaamaan ja alkaa tuohtuneena huutaa.
Tiedättehän performanssin: ensin lattialle muodostetaan koko komeudessaan se x:n mallinen klassikkoasento ja sen päälle lisätään huuto täynnä verisesti loukatun natiaisen tuskaa. Koristellaan vihaisilla vilkuiluilla vanhempiin ja vaihtelevalla määrällä kuolaa/räkää.
Joo joo, oon mä näitä mutsin Hot&Cool -lempparilaseja aiemmin hajottanut, mut en mä enää näitä pudota. Eli kyl mä saan näitä ympäriinsä kannella jos haluan.
Siis mitä? Mä luulin että tuota heittäytymistä harrastavat vanhemmat lapset vaikkapa ruokakauppojen karkkihyllyillä, en tajua mistä tuo mini-ipana sellaisen on nyt keksinyt. Se ei tietääkseni ole sitä keneltäkään matkinut, joten herää kysymys josko moinen heittäytyminen onkin pikkulasten geeneissä?
7 kommenttia:
Kyllä se varmasti on geeneissä.. Poika kohta 1½v sitä harrastaa pettyneenä, enkä minä (ainakaan vielä!) ole esimerkkiä näyttänyt! :D
Meillä alkoi toi heittäytyminen ja maasta tuijottelu (huomaako ne, että oon nyt vihanen) kun vauva oli alle vuoden ikänen. Kai se on just sitä miniuhmaa, koska esikoisella se uhmaaminen on tosi tiedostavaa, päämäärätietoista ja jopa "ilkeää". Erona siis se, että nuoremman miniuhma mua lähinnä huvittaa. Esikoisen uhma v*tuttaa. Luin joskus jostain, että ihmisen viimeinen uhma on murrosikä ja esikoisen käytöksen ja murrosikäisen käytös todellakin jotenkin muistuttaa toisiaan. En osaa sanoa miten, mutta jotenkin.
Toivottavasti ensi viikko menisi teillä vähän mukavammissa merkeissä kuin tämä viikko!
--salla
Meillä on jo kesästä asti saatu kiukkukohtauksia. Ei ne järin isompien uhmiksista eroa, jokaisella on omanlaisensa luonne. Meillä tavaroiden heittely, kirkuminen, pään hakkaaminen ja kieriminen on osa repertuaaria. Useimmiten jaksaa hymyilyttää mutta välillä jäähytän itseni keittiöön suljetun oven taakse. Kiva kun saitte nauttia joutenolosta!Onko olo sulla jo parempi?
Hih, just viikko sitten puhuin 1-v. neuvolassa tästä omasta maahan lötkönä ja loukkaantuneena heittäytyvästä mukulasta :D. Sillä on kuulemma voimakas oma tahto (as if tuo olisi jäänyt huomaamatta ;)). Sen täytyy olla joku sisäänkirjoitettu järjestelmä joka toisilla vaan herää aikaisemmin tai ainakaan meidän lapsi ei ole nähnyt moista käyttäytymistä kenenkään toisen suorittamana.
Ja viitaten edelliseen postaukseen niin kyllä, voisin alkaa aktiiviseksi yhdistysihmiseksi vaikkapa itsekkäiden amatööriäitien (IAÄ)yhdistykseen vai kuulostaisiko anonyymit amatööriäidit (AAÄ) paremmalta? Toki voisin harkita myös Älyttömän äänekkäät ja ärsyyntyneet äidit (ÄÄÄÄ) yhdistystä, sekin sopisi kuin nenä päähän useamman kerran päivässä.
Jeppp, meidän kahdeksankuinen heittäytyy konttausasennosta maahan raivoamaan kun kielletään joten geeneissä se on. :P Alkusoitto siis vaikuttaa lupaavalta, en malta odottaa sitä "oikeaa" uhmaa. :D
Eeva
en kyllä ymmärrä mikä taho puhuu 2-v.uhmasta. Ystäväni, 5:n lapsen äiti, tiesi kertoa, että uhma alkaa 6kk iässä ja kestää 18 vuotta. Välillä on parempia ja välillä heikomman uhman päiviä. Luotan niin kokeneen äidin sanaan.
ulmai: Nonni! Se on siis tpotta ja täten todistettu. Ihana kuulla, että kohtalotovereita löytyy, normisti kun kaikki vanhempien lasten äidit siunailevat vaan sitä 2+ uhmaa.
Salla H: Hahaa, just tollasta meiltäkin löytyy! Siis tota lattian rajasta loukkaantuneena tuijottelua ja heittäytymisiä. Muakin se meno useimmiten huvittaa, välillä kyl ärsyttääkin. ja kiitos tsempistä, ainakin tää viikko on alkanut humattavasti paremmin *thumbs up!*
Kati: Toi on totta, jokaisella on nimenomaan se oma luonteensa eikä parane yleistää. Mut se on lohdullista kuulla, et jonkinlaista miniuhmaa on muillakin :) Ja kyllä, sekä olo että fiilis on huomattavatsi parempi :)
L-E: Njoo, eipä tuolla nasukallakaan mikään heikko tahto ole... ;) Ja meillä se järjestelmä on kyllä aktivoitunut ihan täysteholla, huoh. Kaikki noi yhdistykset kuulostais muuten perustamisen arvoisilta, sitä vois sit omia tittelit IAÄ-AAÄ-ÄÄÄÄ.
Eeva: Se on siis totta. Mä oon synkkinä hetkinä miettinyt ihan samaa, mitähän sitä on sitten siinä "varsinaisessa" uhmassa...? Ja kun oikein tekee mieli viilellä ranteita, jatkan ajatusleikkiä sinne karmeaan murrosikäänkin saakka...
Anonyymi: Loistavaa, kiitos tämän jakamisesta! Mä todellakin luotan ystäväsi sanaa, no questions asked! Joten terkkuja vaan megaäidille, et tällaisia vinkkejä sais tulla amatöörille enemmänkin :)
Lähetä kommentti