torstai 24. marraskuuta 2011

Pssst, käpy hei!

Nolottaa tunnustaa. Tiedättekö mikä tässä töihin paluussa on ollut kaikkein vaikeinta? Ei, se ei yllättäen ole työtehon tai -motivaation löytäminen eikä itse asiassa oman ammattitaidon esiinkaivaminenkaan, vaikka kaikkiin näihin olinkin ennalta varustautunut. Vaikeinta on ollut ehdottomasti, aivan kirkkaasti, nämä tuskantäyteiset aikaiset aamuherätykset.


Mua taas riepoo sillon ku mutsi on tyhmä.


Mut harvemmin kiukkuan silleen ku mutsi aamusin. Mut mulla onkin virtaaaaa!
*********
Yrmyt aamusammakot body - Me&I
Keltaiset leggarit - Metsola
Päivän asun valinta - Isi

Kyllä, pikkuisen taaperon äitinä minun arjessani haastavinta ei ole yhteensovittaa työpäivää ja nassikan kanssa temuamista eikä vaikeinta ole edes tämä poikkeusajastamme johtuva päivähoitopalapeli. Ehei, nehän menevät kuitenkin tuossa muun härdellin ohessa. 


Iltasin sä oot mutsi ainaskin ihan seko!

Mutta nämä aamuherätykset... voi luoja! Nasun kanssa olen tottunut heräämään yhdeksän tienoilla (tänään se oli kuulemma herännyt taas kympiltä) ja nyt pitäisi sitten kiskoa itsensä pelikuntoon aamuseiskalta tai kasilta. Joka aamu irvistelen sängyn lämmössä ja olen vakuuttunut siitä kuinka työelämä ei ole kaltaistani varten. Naureskellen muistelen parikymppistä Heliä, joka vielä siinä iässä jaksoi toivoa, että näihin aamuherätyksiin tottuisi. 

Muistan elävästi, kuinka siskoni vakuutti että työrytmiin tottuu vuodessa, parissa. Haaveilin siitä kuinka herään aamulla vähemmän itsemurhaa hautovana ja edes piirun verran tarmokkaampana. Tämä tavoite, unenomainen mielikuva itsestäni aamuherääjänä, piti minut tuossa ideassa kiinni vuosia. Mutta hei Heli twenty something, here's a newsflash for you: Ain't gonna happen. Never ever.

Nyt olen siis valmis tunnustamaan itsestäänselvyyden: minusta ei koskaan, ikinä, tule hyvää aamuherääjää. Hyvin luultavasti koko elämäni ajan nämä aamuherätykset tulevat olemaan enemmän tai vähemmän tuskaa. Mikään ei huvita (paitsi nukkuminen), kaikenmoinen pirteys edes ajatuksen tasolla ärsyttää ja tekee mieli vetää koko ylitehokas yhteiskuntamme pyntystä alas.


Pusu päivässä piristää kun yhteiskunta vaatimuksineen rasittaa. 
Mutsi käyttää huulia, mä käytän kuolaista kieltä.

Voi kuinka paljon helpompaa elämäni olisikaan aamuvirkkunaa! Asiastahan on useita tutkimuksia, joissa todetaan että ihminen on mikä on (aamu- tai iltaihminen) eikä asialle oikein mitään voi. Ainakin minä olen moisiin tutkimuksiin törmännyt, ehkäpä alitajuntaisesti juuri tuonsuuntaisia tuloksia valiten. 

Sillä aikani olen minäkin yrittänyt, itseäni piiskannut ja tuloksia kieli pitkällä odottanut. Ei auta. Joka aamu kun kello pärähtää soimaan ketuttaa, väsyttää ja tekee mieli kuolla. Eikä tämä synkeä ydinmarraskuukaan nyt suoranaisesti auta asiaa. Varsinkin kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi kaivaa sitä kirkasvalolamppua sieltä pahuksen kaapin perältä. Laiskuus ja aamu-unisuus, varsinainen uraäidin ammattiarsenaali.

Onko teillä isi peli tänään? Mä lähden kyllä mukaan vahvistukseksi.


  Panta päähän ja menoks. Onneksi Börjeliini tekee näitä nauhoja meitsin asuun sopivissa väreissä.

Lääketiede kykenee jo huimiin juttuihin: ihmisille vaihdetaan kasvoja, sydämiä ja keuhkoja. Voisikohan meikäläiselle vaihtaa käpyrauhasen sellaiseen aamutuimaan melatoniinia vähentämään innostuvaan yksilöön? Tämä nykyinen kun selvästi erittää puksuttaa pitkälle puoleenpäivään saakka. Käpy hei, vähempikin riittäisi, kiitos!

***********
PS. L-E, olit varmaankin varma että unohdan taas? No, ylläripylläri, tänään muistin sovitut mittaukset! Eli, sekä puput että etana ovat mitoiltaan niska-haara: n. 47cm ja haara-lahje n. 23cm. Samankokoiset ne ovat siis ainakin meillä, vaikka toiset on käytetyt ja toiset uudet.

7 kommenttia:

Salla H kirjoitti...

Tää oli niin mun tarina, tosin mää en tainnut edes 20-vuotiaana kuvitella, että joskus voisin pitää aamuista... Minä VIHAAN heräämistä ja RAKASTAN valvoa illalla. Ja olen kyllä aivan varma, että se melatoniinin annostelija vähentäis sitä annosta aamua kohti, jos silloin 7.30 kun kello alkaa pirisemään olisin jo nukkunut sanotaanko 9 tuntia sen reilun kuuden sijaan...

Olen miettinyt, että jos lasten teini-iässä ei muuta hyvää ois, niin ainakin ne alkaa taatusti nukkua aamulla pitkään ja aion pitää huolen, että en kadota sitä taitoa ja sitten me kaikki täällä vedetään sikeitä viikonloppusin puoleen päivään ;)

Maija kirjoitti...

Ihan sama ongelma!! Tai siis ei niitä lapsia, mutta aamyheräämiset on aina yhtä helvettiä.
Ja mikä vielä ärsyttävämpää, mies on virkuhkoa mallia ja ei ymmärrä yhtään miksi siellä sängyssä pitää vetelehtiä eikä vaan voi repäistä ja nousta heti kun kello soi. Sitä ärsyttää se ihan kauheasti välillä. Mutta ei vaan VOI, kun se tuottaa suorastaan fyysistä kipua ja tuskaa!! Pitää ensin heräillä rauhassa ja antaa itselleen vähän aikaa sopeutua ajatukseen, että pitää poistua peiton alta kylmään maailmaan.

Onneksi ei ole tämän vakavampia "sairauksia" ;)

Elisa kirjoitti...

Jaah. Mä taidan kanssa kuulua siihen ryhmään, joka tarpeen vaatiessa saa aika helposti itsensä ylös about mihin tahansa kellonaikaan. Tosin 15 minuutin lämmin suihku on mulle se jonkun toisen "kuppi kuumaa kahvia." (Ja siitä ei tingitä!)

Eli sori ny vaan :) Mutta ehkä se on sitten vaan jotenkin universaalisti reilua, että teillä on myös pitkään nukkuva lapsi :)

Mä oon taas niin kade Nasun bodysta. Noi yrmikset on ihana kuosi ja mä vannoin alkuvuodesta ostavani sekä sellaiset haalaripöksyt, että ton bodyn. Pari kertaa yritinkin huudella, mutta oli niin suolaisia hintavaatimuksia/yli-innokkaita muita huutajia, että sinne jäi... Snif.

Multa on jäänyt kommentoimiset viime aikoina vähiin. Useamman kerran olen ollut jakamassa sitä sun tätä, kunnes puhelin tilttaa sen kommenttiboxin kanssa, eikä hermo ole kestänyt koneen kaivamista/uudelleennäpyttelyä. Yksi mua kiinnostanut aihe liittyi teidän arkirytmeihin ja erityisesti siihen hampaiden pesuun, mutta tulipa meillekin kutsu tarkastukseen, niin että ehkä ne siellä sitten kertoo missä välissä niitä hampaita pitäis pestä.

(Tänään on tietsikka poikkeuksellisesti ilta-aikaan käytössä, näpyttelin nimittäin juurikin päivähoitohakemuksen ja laitoin eteenpäin. Iiks)

Ja tulihan tästäkin aikamoinen vuodatus, että moikka vaan! :D

L-E kirjoitti...

Minä tunnustaudun myös erittäin antiaamuihmiseksi. Oma nassikka on onneksi jo mahassa tottunut siihen että aamulla nukutaan pitkään, parhaimmillaan se on kiskonut unta yhteentoista asti. Ah, niitä aamuja, silloin saa jo aamulla tovin omaa rauhaa jos nyt sattuu heräämään itse jo yhdeksältä ;).

No, hyvä nukkumaan tyttäremme on muutenkin, isänsä sanoi jo laitoksella että äitinsä unenlahjat kun mukula ei herännyt vaikka kantapäästä otettiin verikoetta :D.

Ikinä mulla ei ole ollut uniongelmia, olenkin tavannut sanoa että isäni oli iltauninen ja äitini aamu-uninen niin minusta tuli molempiuninen. Nykyisellään olen kyllä enemmän aamu-uninen, joten aikaiset työaamut pysykööt vielä hetken meistä kaukana, kiitos. Niin ja toivottavasti unettomuus pysyy kaukana jatkossakin, se vasta olisi kamalaa!

p.s. Ha, olin varma että muistaisit asian hoitaa tänään :D. Joten tattista vaan, projekti täällä päässä etenee hitaasti mutta varmasti. Ja olen varma että ne meillä lainassa olleet siilit olivat kyllä noita pienemmät! Kenties käytössä kutistuneet?

Katja kirjoitti...

Meillä herätään klo5-6 joka jessuksen aamun :( Olen kyllä aamuihminen, mutta en noin aikaiseen meinaa taipua sitten millään, vaikka menen kyllä kiltisti illallakin aikaisin nukkumaan.

Salla H kirjoitti...

Elisa: lue ne mun kommentit siitä hammaslääkripostauksesta, miten valmistaudut sinne hammastarkastukseen... Säästyt sitten siltä kamalalta syyllistämiseltä, jonka uhriksi joutuu helposti.

Elisasta tulikin mieleen, että ootteko Heli tulossa Murkulan ykkösille (kyttäsin fabosta, että teidät on kutsuttu)? Siellä voitais nimittäin tavata, jos ootte :)

Heli kirjoitti...

Salla H: Juu, unohtuinkin kirjoituksesta tuo vastinpari eli myös minä rakastan valvomista enkä vaan saa itseäni ysiltä petiin. Ja hei, lasten murrosikä tulee sentään aiemmin ku työheräämiset lopettava eläkeikä...

Maija: Oho! Mun mies on onneksi samanmoinen aamutorkku ku mäkin, yhdessä tuskaillaan vällyjen välissä ja vihataan aamuvirkkua maailmaa. Onneksi, voi onneksi Nasu on kuten me!!!

Elisa: Hei, IHAHA kuulla susta pitkästä aikaa. Olenkin jo useampaan otteeseen miettinyt mitä teille kuuluu! Mä en ymmärrä mikä kromosomi teillä aamuvirkuilla on eri asennossa, mut merkittävä ero se on. Ei tulis puhettakaan et meitsi ponkasis ylös tuskatta mihin aikaan hyvänsä! Ehei, no way. Noi yrmyt sammakot on kamalissa hinnoissa Suomessa, meidän on Traderasta ja sielläkin oli lähes kipurajalla ton hinta. Haalareita en edes viitsinyt lähteä hutamaan. Mut kuosi on kyllä magee, se piristää aamuisin ku nasselin bodysta kattoo vastaan oman näkönen naamaa ;)

L-E: Eipä mullakaan mitään uniongelmia ole, onneksi! Mitä nyt työnteko haittaa yöunia :( Ja kuulostaa kyllä siltä et ne sun lainassa olleet oli kutistuneet, ihme homma?

Katja: APUA! Siis mitä? Kello 5-6 aikaan, siis lähes baarien sulkeutumisaikaan? Mä en yksinkertaisesti pystyisi tuohon. En. RESPECT!

Salla H: No jotta, selvityksen alla on päästäänkö... yritys on kova ja nyt seuran paljastuessa tahtotila vielä kovempi. Toivottavasti siellä vihdoin tavattaisiin ja voitais tutustua ihan livemaailmassakin! :)