Puhutaanpa rutiineista

Hei rakas päiväkirja, tajusin tänään etten ole pitkään aikaan kertonut meidän arkirutiineistamme. Ainakin aikaa on mennyt se verran, että rutiinit ovat jälleen muuttuneet. Yksi selkein ero lienee se, ettei nasukka enää nuku kaksia päiväunia, vaan ainoastaan yhdet. Muuttunut on myös nukkupaikka ja ehkäpä hieman yöunen kestokin. Joten käydäänpä hieman Nasun päivää läpi.

Nasu herää useimmiten siinä kahdeksan, yhdeksän tienoilla. Tänään napero oli kuulemma herännyt vasta kymmeneltä, mitä kyllä välillä tapahtuu, mutta poikkeuksia säännöstä ne ovat. Normiherätys on tosiaan tuolloin 8-9 välillä.

Kuinka se herääminen sitten tapahtuu? No, rehellisyyden nimissä, miehelläni ja minulla on surkean vähän tietoa siitä, nasukka kun heräilee ilmeisen rauhallisesti itsekseen. Jossain vaiheessa vain havahdumme nasukan huoneesta kuuluvaan iloiseen pulputukseen ja huhuiluun. 

Niinä aamuina kun olen jostain ihmeen syystä herännyt ennen nasukkaa (nyt töihin palattua niitä aamuja on luonnollisesti enemmänkin), olen kuullut kuinka se saattaa pitkiäkin aikoja leikkiä ja jutella huoneessaan itsekseen. Tai mistäpä minä tiedän kenelle se juttelee, mutta kova pulputus siellä ainakin on käynnissä. Kunnon monologi.

No niin, sitten kun se siis päättää alkaa meitä herättelemään, odottaa meitä useimmiten sängyssään naama messingillä seisoskeleva ipana, joka on tikahtua jälleennäkemisen iloon. Ollaanhan sitä kokonainen yö jo oltukin erossa. Nostamme Nasun suoraan potalle, jonne lähes aina tulee nopeasti niin ykkönen kuin kakkonenkin.

Aamutuimaan tapaan aina nauttia myös päivän kirjan.

Hei mutsi, tänne tuli jotain!

******

Sarjisasu - Molo

Tämän jälkeen nasukka syö aamupuuronsa, vaihtelevaan kellonaikaan. Joskus nimittäin annamme sille aamumaitoa sänkyyn, jolloin se saattaa noustuaan natustella vielä päärynän ja rontin tunnin päästä sitten puuronsa. Joskus taas potalta siirrytään suoraan puurolle. Fiilisten mukaan mennään.

Aamiaisen jälkeen seuraa leikkiä sisällä (ja mahdollisesti myös ulkona) aina puoleenpäivään saakka, jonka jälkeen vetäydytään syömään ja päiväunille. Ennen unille menoa nasukka juo myös lämmintä maitoa, se kun nukuttaa mukavasti. Sitten vaan napero vaunuihin ja parvekkeelle, satoi tai paistoi. Hetki hytkytystä, ei aina sitäkään, ja siellä lepää.

Päiväunet kestävät oikeastaan lähes aina kolme tuntia, joskus harvoin uni saattaa jäädä kahteen ja puoleen tuntiin. Tosin joskus se voi posottaa neljäkin tuntia, kuten esimerkiksi tänään. Sitten nassikka suoraan potalle, jonne tulee aina oikea jättipissa, joskus kakkakin.

Hinaan itteni karkuun, ota kiinni jos saat.

Jaa mut hei, mä taidan olla taas valmis. Haista vaikka.

Potan jälkeen ruokapöytään, jossa alkaa lähes infernaalinen sotkeminen kun joku meistä syö itte. Ja syö se nasukkakin melko sottaisesti, hehe. Ruoan jälkeen kurvataan jälleen potan kautta jos kakkaa ei aamun jälkeen ole näkynyt, useimmiten se nimittäin saa potkua ruokailusta ja tulee viimeistään syönnin jälkeen. 

 Siis mutsi hei, mikä ihme tämä on?

 No, väliäkö sillä, suuhun mä sen joka tapauksessa laitan.

Mums mums.

Ruokailun jälkeen on tiedossa yleistä häröilyä, puuhastelua ja leikkiä iltaan saakka, kunnes sitten aletaan yöpuulle siinä puoli kahdeksan, kahdeksan tienoilla. Tavoitteena on ollut saada nasukka nukkumaan kahdeksalta, mutta nykyään se hieman lipsuu siitä.

Iltatoimet koostuvat kylvystä (ei tosin joka ilta), iltapuurosta, hammaspesusta, taas siitä potasta ja yöppärin vaihdosta. Sitten vielä iltamaito ja nassikka sänkyynsä. Lullabub päälle (jota se ei tosin kyllä varmaan enää tarvisi) ja isin & äidin oma aika voi alkaa. Sinne se napero jää nukkumaan.

Joskus uni ei tule heti ja silloin huoneesta kuuluu jonkun aikaa jokellusta ja yleistä hääräilyä. Sinne puuhiinsa Nasu sitten itsekseen nukahtaa, usein sangen hauskaan asentoonkin vielä. Sitä me sitten käymme miehen kanssa iltapesumme aikaan kännykän valossa ihailemassa.

Yö sujuu kuten se on sujunut jo sieltä kesästä saakka eli nukumme koko perhe keskeytyksettä aamuun saakka. Aamulla heräämme joko herätyskelloon tai nahkaisen vekkariimme, millainen päivä sitten kulloinkin on edessä. Ja siitä ne rutiinit sitten pyörähtävät uudelleen käyntiin.

Mä en nyt mutsi oo ihan varma, onks tää nakki mun juttu.

Jotenkin oudon tuntunen sormeenkin tämä. Epäilyttävä.